Kestävä kehitys peruskoulussa
Closeup portrait of young pretty woman wearing formal suit erasing gasoline smoke on green board. Ecology care concept
Kestävän kehityksen opetuksesta viime syksynä väitellyt Seppo Saloranta laskee, että kestävä kehitys tai kestävä elämäntapa mainitaan vuoden 2016 peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa peräti 88 kertaa. Esim. paljon puhuttu digiloikka ja digitaalisuus yleensä mainitaan vain kymmenen kertaa.
Silti kestävän kehityksen opetus riippuu Salorannan mukaan hyvin paljon opettajan – ja ennen kaikkea rehtorin mielenkiinnosta ja aloitteellisuudesta.
Kestävän kehityksen sisäänajo käytännön koulutyöhön alkaa usein siitä, että joku koulun aikuisista ottaa asiasta kopin. Hyvä olisi, jos asiasta innostuisi nimenomaan koulun rehtori, mutta Salorannan mukaan yksittäinen opettajakin kelpaa. Rehtori on kuitenkin saatava jossakin vaiheessa juoneen mukaan, sillä yksittäisen opettajan voimat eivät riitä muutoksen läpiajamiseen.
Rehtorin arvot merkitsevät
Rehtorin henkilökohtaiset arvot merkitsevät siis paljon. Hyvää kestävän kehityksen kasvatusta toteuttavien koulujen rehtoreilla on mm. muita laajempi näkemys koulun yhteiskunnallisesta roolista. Toisaalta rehtoreilta ei tahdo löytyä hallinnollisilta töiltään aikaa pedagogiseen johtamiseen, vaikka intoa ja näkemystä riittäisikin.
Kestävän kehitykseen panostavat koulut voidaan palkita Vihreällä lipulla tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatilla. Tunnuksen saaneisiin kouluihin oli rakentunut hyvä kestävän kehityksen opetusta tukeva toimintakulttuuri. Näiden koulujen oppilaiden vapaa-ajan käyttäytyminen ei kuitenkaan eronnut ympäristöasioiden suhteen muiden koulujen oppilaista.
Asenteet muuttuvat, kun aletaan toimia yhdessä yhteisen asian puolesta.
Luokanopettajat pitivät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä, mutta aiheen opetuksessa käytetyt menetelmät olivat varsin perinteisiä.
Salorannan mielestä opetuksen pitäisi tarjota koululaisille muutakin kuin valmiita malleja ympäristövastuullisesta toiminnasta. Tutkija painottaa erityisesti yhdessä tekemisen arvoja luovaa voimaa: asenteet muuttuvat, kun aletaan toimia yhdessä yhteisen asian puolesta.
Salorannan väitös perustuu kyselyyn, johon vastasi 2 230 oppilasta 6.-luokalta, 321 luokanopettajaa 1.–6.-luokilta ja 80 rehtoria 87 peruskoulusta eri puolilta Suomea. Yhdeksässä koulussa aineistoa täydennettiin teemahaastatteluin. Väitös tarkastettiin vuosi sitten Helsingin yliopistossa.
Lue myös: Kestävä kehitys ja maailma vuonna 2030
