Hyppää sisältöön

Annetaan oppilaille rauha kasvaa ihmisiksi

”Miksei jokainen opettaja voisi laittaa luokkaansa pienen sateenkaarilipun? Sen näkeminen loisi turvaa vähemmistöön kuuluville oppilaille”, sanoo kieltenopettaja Anne Leminen. Hän odottaa kasvattajilta tehokkaampaa syrjintään puuttumista sekä pieniä tekoja, jotka kertovat: olen sinun puolellasi. 
Julkaistu
Teksti Sirpa Palokari
Kuvat Marja Seppälä
Annetaan oppilaille rauha kasvaa ihmisiksi

Annen kutomat Apupuput ovat menossa SPR:n vastaanottokeskuksiin pakolaislapsille. Hän on tatuoittanut käteensä japanilaisen piirroshahmo Totoron, joka viittaa koko perheen suosimiin elokuviin.

Anne Leminen, 45, erottuu harmaasta katukuvasta auringonkeltaisilla vaatteillaan ja sateenkaarenvärisillä hiuksillaan. Monivivahteisena hän näkee myös lähimmäisensä – olkoonpa tämä harmaa, ruskea, pinkki tai vihreä. Rauhasta ja levollisuudesta nauttiva Leminen ei meuhkaa tai paasaa yhdenvertaisuudesta, mutta puuttuu haukkana ongelmiin.

– Kun huomaan epäkohtia, kierroksia tulee äkkiä ja verenpaine nousee nopeasti, hän naurahtaa.

Kierrokset syntyvät kiusaamisen, syrjinnän, pilkkaamisen ja mitätöinnin näkemisestä.

Lappeenrannassa Kimpisen koululla kieliä opettava Leminen kohtaa tunneillaan viikoittain parisataa oppilasta, joiden joukossa on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia monenvärisiä ja -kokoisia sekä erilaisista kotitaustoista tulevia nuoria. Leminen tietää, että moni nuori murehtii elämäänsä, ja arjessa selviytyminen voi olla rankkaa.

– Sateenkaarinuoret sanovat, että he kuulevat viikoittain nälvimistä. Vaikka tasa-arvoisuus on lisääntynyt, edelleen pieni mutta äänekäs vähemmistö syrjii.

Hän haluaa muutosta kouluelämän asenteisiin, eikä tyydy pelkkiin puheisiin, koska on luonteeltaan ”kädet savessa”-tyyppi. Kimpisen yli tuhannen oppilaan koulussa tehdäänkin aktiivista työtä yhdenvertaisuuden eteen.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustiimi edistää tasa-arvoa

Koululle perustettiin viisi vuotta sitten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustiimi, johon kuuluu opettajia ja nykyisin myös oppilaita. Oppilaille järjestetään vuosittain aiheeseen liittyviä tunteja ja henkilökunnalle koulutusta. Seitsemännen luokan aloittavat oppilaat osallistuvat monikulttuurisuutta ja rasismia käsitteleviin työpajoihin.

– Tänä vuonna on työstetty syrjivään kielenkäyttöön puuttumista, jotta opettajat osaavat purkaa eteensä tulevia tilanteita.

Sukupuolista tasa-arvoa on parannettu kiinnittämällä huomiota arjen käytäntöihin. Yhdenvertaisuustiimi on ehdottanut, että nuorta kutsutaan hänen itsensä toivomalla nimellä ja opettajien odotetaan noudattavan toivetta. Koululle on tehty myös sukupuolineutraalit, kaikille tarkoitetut wc:t.

Homotteluun ja n-sanan käyttöön puututaan oitis. Kun muutamat oppilaat tekivät syksyllä natsitervehdyksiä, asia otettiin välittömästi käsittelyyn.

– Aina kun syrjintää tapahtuu, keskustelen oppilaiden kanssa tai vien asian joko luokan omalle opettajalle tai rehtorille.

Yhdenvertaisuusasiat ovat koululla henkilöityneet Anne Lemiseen sekä hyvässä että pahassa.

– Vaikka enemmistö koulullamme haluaa oppilaan parasta, olen profiloitunut näihin asioihin ja olen kovaäänisin. On ollut mukava huomata, että nekin lapset, joita en opeta, tulevat kertomaan minulle epäkohdista.

Iloiseksi yllätyksekseen hän sai viime vuonna Lappeenranta Pride -yhdistykseltä (webnode.fi) Yhdenvertaisuuden edistäjä -palkinnon. Sitä olivat ehdottaneet yhdistyksen someseuraajat, joista osa on Lemisen entisiä ja nykyisiä oppilaita.

Syrjimiseen syyllistyvät myös aikuiset

Syrjimiseen syyllistyvät myös aikuiset, Anne Leminen tietää kokemuksestaan. Asenteet voivat näkyä pienissä eleissä, arkisissa tokaisuissa tai vaikkapa ammattiin ohjauksessa. Esimerkiksi tyttöjä tai maahanmuuttajanuoria saatetaan kannustaa heille perinteisesti tarjotuille ammattialoille, vaikka kyvyt ja taidot viittaisivat toisaalle.

Tämän vuoden Rasismin vastaisen viikon slogan Tunnista, tiedosta, toimi tiivisti hyvin tasa-arvotyön ydintä. Ensimmäinen askel on itsetuntemus, sillä esimerkiksi homo- tai transpelko saattaa kummuta syvältä aikuisen kokemus- ja tunnemaailmasta. Silloin opettaja ei välttämättä pysty näkemään, saati puuttumaan, jos hänen luokassaan kiusataan vähemmistöön kuuluvaa oppilasta.

Etenkin vanhempi polvi saattaa olla sokea historialleen. Jos sen nuoruudessa vähemmistöistä ei puhuttu, ”ei niitä ole edelleenkään olemassa”.

– Kasvatusalan ihmisten olisi tärkeä pohtia omia ennakkoluulojaan, sillä niistä pääsee eroon vasta tiedostamalla.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Värikkäästi pukeutunut nainen seisoo rannalla liehuttaen sateenkaarilippua.

Anne Leminen toimii Vihreiden varavaltuutettuna sekä koulutuskuntayhtymän valtuustossa ja lentokenttäsäätiön hallituksessa.

Kodin eväät auttoivat kasvamaan itsensä näköiseksi

1970–80-luvuilla suomalainen yhteiskunta oli vielä sukupuolijaoteltu ja heterokeskeinen

Homous oli poistettu Suomen rikoslaista vain viisi vuotta ennen Anne Lemisen syntymää. Etnisiä vähemmistöjäkään ei tuolloin juuri näkynyt.

”Tytöille punainen, pojille sininen”-tyyli vaihtui Lemisen lapsuudessa silloin niin moderniin ruskeakeltaiseen, mutta yleisemmin kotikasvatus ei tähdännyt tasa-arvoon.

Lemisen kolmilapsisen perheen kodin henki oli kuitenkin suotuisa ja lapsille annettiin kasvutilaa.

– Sisko halusi aina punaiset vaatteet ja minä siniset, eikä sitä kyseenalaistettu. Vanhemmat eivät muutenkaan puuttuneet valintoihimme, vaan saimme itse valita harrastukset ja opinnot.

Kodin eväät ovat auttaneet Lemistä kasvamaan itsensä näköiseksi, aktiiviseksi ja ihmisenä olemisen rauhaa puolustavaksi toimijaksi.

– Iskä oli yrittäjä ja aina töissä, joten äiti hoiti kaiken ja opin hänen kauttaan näkemään naisen vahvuutta.

Leminen haaveili luokanopettajuudesta, mutta opiskelemaan oli vaikea päästä, joten hän valitsi Joensuun yliopistossa kielet. Pääaineensa ruotsin lisäksi hän opiskeli englantia ja saksaa. Omaa kielitaitoaan hän pitää yllä lukemalla ja somettamalla eri kielillä sekä tekemällä vapaaehtoistyönä käännöksiä antirasistisen Facebook-ryhmän kautta.

Leminen pitää opettajan työstä, mutta pitkään koulumaailmassa työskennelleenä tuntee myös alan paineet.

– Vuodenajasta riippuen opettajan työ voi olla melko melkoista haipakkaa, ja moni nuori opettaja harkitsee alan vaihtoa. Minulla sattuu olemaan sellainen luonne, että osaan luovia ja stressinhallintakykyni on hyvä.

Jos hän jotain koulumaailmassa muuttaisi, se olisi ajankäyttö.

– Pitäisi olla enemmän aikaa oppilaiden kohtaamiselle, jolloin opettajat pystyvät näkemään myös moninaisuuden paremmin.

Nuoret tahtovat yhdenvertaisemman tulevaisuuden

Anne Leminen tapaa paljon rohkeita nuoria, jotka ovat valmiita taistelemaan yhdenvertaisemman tulevaisuuden eteen. Kun koulun yhdeksännen luokan muunsukupuolinen oppilas taannoin puhui opettajille sukupuolivähemmistön asioista, viesti upposi syvälle kuulijoiden sydämiin.

– Hän kertoi kokemuksistaan ja oli kerännyt myös suoria lainauksia muiden kokemuksista. Lisäksi hän kertoi itsemurhariskistä, joka on suurempi sukupuolivähemmistöillä. Moni opettaja kertoi, että itsemurha-asia herätti heidät tajuamaan, miten isosta asiasta on kyse.

Leminen on huomannut, että osa opettajista arkailee puhua vähemmistöistä, koska aihe ja sanasto ovat vieraita. Transsukupuolinen, muunsukupuolinen, intersukupuolinen, aseksuaali, HLBTQ-ihmiset… Vaikeat käsitteet saavat pelkäämään ”väärin puhumista”.

– Ei tarvitse pelätä, että mokaa. Jo se riittää, että on oppilaan puolella.

Asenteiden muuttuminen on hidasta, mutta joskus pienikin ele voi saada suuria aikaan.

– Olen nostanut esille, miten tärkeää olisi, että luokissa on näkyvissä sateenkaarilippu. Se on vähemmistölle merkki hyväksynnästä. Tasa-arvotiimissä puhuttiin, että opettajat voisivat järjestää tempauksen, jossa käytettäisiin tuen ilmaisuna sateenkaarikasseja, joita käyttävät oppilaat saavat usein kuulla huutelua ja homottelua.

Opettajien lisäksi tietoa pitäisi jakaa vanhemmille, jotta he eivät siirtäisi ennakkoluulojaan jälkikasvulle tai pakottaisi sitä muottiin. Moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori on kaapissa, koska pelkää omien vanhempiensa suhtautumista.

Nelilapsinen perhe opettaa erilaisuudesta

Kahdeksantoista vuoden aikana Anne Lemisen perhe on kasvanut nelilapsiseksi.

– Yhdenvertaisuusteema lähti liikkeelle, kun tajusin, miten erilainen jokainen lapsistani on.

Lemisen perheessä lapset nähdään yksilöinä.

– Rajat on, mutta niiden sisällä saa toteuttaa itseään. Jos ei satu tekemään älyttömyyksiä, saa toimia aika vapaasti, ja esimerkiksi vaatteet ja hiukset saa tuunata mielensä mukaisesti.

Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan, kun esikoinen viidennellä luokalla leikkautti toispuolisen kaljun ja värjäsi toisen puolen pinkiksi. Iän karttuessa tyyli vaihtui vaivihkaa maltillisemmaksi.

Yhdenvertaisuusasioista ei perheessä paasata, vaan asiat tuodaan näkyväksi arjen toimissa. Omien kasvatustapojensa tuloksia 11–18-vuotiaiden nuorten äiti ei pysty arvioimaan, mutta viitteitä on näkyvissä.

– Vanhin lapsemme kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi ja valitsi ainekirjoituksen aiheeksi sukupuoli- ja tasa-arvoteeman.

Hän haluaa uskoa, että kun perheen kuopus on varttunut aikuiseksi, maailma on jo askeleen suvaitsevaisempi.

– Ehkä silloin sukupuolella ja ulkonäöllä ei ole enää väliä, vaan jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa.

Perhe on paljon yhdessä ja vapaa-aikaa vietetään usein luonnossa.

– Puoliso tekee lasten kanssa yön yli retkiä, mutta minä tyydyn päiväretkiin.

Perheenjäsenet Leminen pitää lämpimänä sukilla, lapasilla ja villapaidoilla, sillä neulominen on hänen lempihommaansa. Kieli-ihmisen nautintoihin kuuluu tietenkin myös lukeminen.

– Ennen luin vain fiktiota, nykyisin myös tietokirjallisuutta, fantasiaa ja hyviä nuortenkirjoja, joista on sekin ilo, että niistä löytyy jutunjuurta oppilaiden kanssa.

Hän on kotona viihtyvää tyyppiä ja toteaa ”kaiken olevan hyvin niin kauan kuin netti toimii.” Sosiaalisessa mediassa hän seilaa monenlaisissa porukoissa ja käy mielellään keskustelua viiteryhmissään kuten ruotsinopettajien ja feministiopettajien ryhmissä.

Perhe asuu kaupungin laitamilla isossa 1950-luvun omakotitalossa, jota puoliso on vuosien saatossa ahkerasti remontoinut. Ympäristön ja luonnon vaaliminen ovatkin osa Lemisen perheen arvoja.

– Elämme kestävän kehityksen tyyliin: roskat lajitellaan, eikä ruokaa, vettä tai sähköä tuhlata.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma  joko diginä tai painettuna lehtenä

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi

Kommentit (2)

Meri
2.6.2022 09:19
Tai entä jos ei tuotaisi luokkaan yhtään minkään ideologian symboleja, ei edes "hyvisten ideologian" lippuja, vaan pidettäisiin se koululuokka aidosti tasa-arvoisena paikkana jossa ihan kaikilla on hyvä olla - myös heillä, jotka eivät halua heiluttaa sateenkaarilippua? Entä jos annettaisiin lasten kasvaa rauhassa aikuisiksi ja etsiä itseään ja identiteettiään ilman, että opettajat lokeroivat vielä kehittyviä lapsia minkäänlaisiin valmiisiin lokeroihin sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai minkään piirteen perusteella? Kaikkea syrjintää ja kiusausta tulee ehkäistä, ja ikävä kyllä Suomen kouluissa kiusataan lapsia aivan liian paljon edelleen, mutta sateenkaarilippu tai yhtään minkään ideologian, uskonnon tai järjestön lippu luokassa ei ole siihen ratkaisu. Aiheeseen liittyvä lukusuositus kaikille opettajille ja vanhemmille: Abigail Shrier - Irreversible Damage: Teenage girls and the transgender craze (löytyy myös ruotsiksi nimellä Irreversibel Skada). Löytyy monista kirjastoista!
Lapsen Maailman toimitus
8.6.2022 09:25
Lämmin kiitos kommentistasi, Meri! Lapsen Maailmassa esitellään monenlaisia näkemyksiä ja näkökulmia, joten äänen pääsevät hyvinkin erilaiset ihmiset. Kaikissa jutuissamme painottuu aina lapsen etu. Jutut pyrkivät olemaan mahdollisimman neutraaleja: ne esittelevät sukupuolivähemmistöjen edustajia mahdollisimman monipuolisesti ja luonnollisesti. Aihe on erittäin tärkeä, sillä keskusliitto puolustaa juuri kaikkein haavoittuvaisimassa asemassa eläviä ihmisiä. Tällä hetkellä monet vanhemmat saattavat olla melko ymmälläänkin asian suhteen. Siksi on tärkeää tarjota heille mahdollisimman monipuolista tietoa. Lappeenrantalainen kieltenopettaja Anne Leminen on tehnyt omalta osaltaan hienoa työtä ja saanut Ison Kimpisen koulun tekemään aktiivista työtä yhdenvertaisuuden eteen, mistä osoituksena mm. Lappeenrannan Pride -yhdistyksen Yhdenvertaisuuden edistäjä -palkinto. Hänen luokkiin ehdottamansa pieni sateenkaarilippu ei estä kasvurauhaa, emmekä usko, että se lokeroisi kasvavia lapsia mihinkään valmiisiin lokeroihin. yt. Lapsen Maailman toimitus PS. Mitä mainitsemaasi kirjaan tulee, meilläkin on käsitelty aihetta - viimeksi nrossa 5/2020: https://lapsenmaailma.fi/artikkeli/sandra-14-eli-kaksi-vuotta-sakkena/

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.