Älä hylkää hatkaavaa lasta

Lapsen oikeuksien viikolla meidän on hyvä muistaa hatkaavaa lasta – ihan niin kuin jouluna seimen pienokaista.

Hatkaava lapsi on lapsi, jonka turvaverkko on pettänyt pahemman kerran. Hänen biologisten vanhempiensa suoma kodin turva on syystä tai toisesta kadonnut. Vanhemmat ovat voineet kuolla tai lapsi on voitu ottaa huostaan ja sijoittaa muualle perheen sisäisten ongelmien takia.

Ja kun lapsi lähtee sijoituksesta karkuun eli hatkaan, jotkut voivat kutsua häntä ”hatkalapseksi”.

Lastensuojelulaitokseen sijoitettujen nuorten perusoikeuksia − kuten liikkumisvapautta − voidaan rajoittaa lastensuojelulain mukaisten perusteiden täyttyessä. Jotkut nuoret saattavat silti ottaa hatkat eli lähteä omin päin tuntemattomaan osoitteeseen, mahdollisesti vieraaseen kaupunkiin jonkun verkossa tapaamansa satunnaisen tuttavan luo.

Rajoitustoimenpiteistä on säädetty lastensuojelulaissa.

Sijaishuoltopaikassa asuvan alaikäisen puhelinta ei saa ottaa pois kuin tarkoin määritellyistä syistä. Näistä rajoitustoimenpiteistä ja niiden perusteista on säädetty lastensuojelulaissa. Nuoren huonetta ei saa ilman perusteita tutkia, eivätkä työntekijät saa ottaa hänen omaisuuttaan haltuun – paitsi jos huoneesta löytyy päihteitä.

Yksityiset vartiointiliikkeet eivät saa enää etsiä hatkaavia alaikäisiä, koska viranomainen ei kyennyt valvomaan niiden toimintaa.

Sosiaalityöntekijöiden on ollut vaikea saada hatkalaisten hakemiseen virka-apua poliisilta resurssipulan vuoksi.

Jotkut väittävät, ettei poliisi hae sijoituspaikasta karannutta lasta yhtä aktiivisesti kuin biologisesta perheestään kadonnutta lasta.

Kuvitellaan, että hatkaava lapsi on karkumatkalla omasta vapaasta tahdostaan. Alaikäisellä ei kuitenkaan ole kykyä nähdä omaa parastaan. Hänellä ei myöskään ole täydellistä itsemääräämisoikeutta. Tästä syystä poliisin olisi pystyttävä paikantamaan alaikäinen lapsi puhelimen hätäpaikannuksella. Keinot siihen jo on, mutta myös resursseja pitäisi löytyä.

Omille teilleen lähteneen nuoren ei kuulu antaa hortoilla kaupungin yössä. Kiva aikuinen, joka osuu ”sattumalta” paikalle ja tarjoaa yösijaa, ei ehkä ole paikalla vahingossa. Hän on kenties hakenut juuri sellaista maleksijaa, jolla ei ole yöpaikkaa, ruokaa eikä rahaa.

Jos tällaisesta alaikäisestä ottaa kopin pahantahtoinen aikuinen, joka tarjoaa kotimatkan sijasta lämpimän yösijan lisäksi päihteitä ja edellyttää saavansa vastapalvelukseksi seksiä, nuoren turvaverkko on romahtanut täydellisesti. Häntä ei saa unohtaa, sillä häntä voidaan pitää huumattuna tai jopa vankina.

Suojeleeko liian vahva tietosuoja eniten hyväksikäyttäjiä? Tällaisessa tilanteessa poliisin olisi ainakin yritettävä löytää alaikäinen hätäpaikannuksella estääkseen tälle tapahtumasta vakavia ja kehitystä vaarantavia rikoksia tai estääkseen tätä itseään tekemästä rikoksia.

On varmasti turhauttavaa hakea nuorta turvaan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta sitähän kasvattaminen on. Hidasta väsytystaistelua, jolla nuoren päähän taotaan järkeä siitä, mitä voi, mitä saa ja mitä ei missään nimessä kannata tehdä.

Vaikka alaikäiselle olisi jo tapahtunut jotakin pahaa, hän voi siitä huolimatta hatkata uudelleen, jos tuntee, että se karu maailma on tarkoitettu häntä varten.

Pelle Miljoona ja Ari Taskinen sanoittivat tunteen jo vuonna 1981 Sodassa maailmaa vastaan -kappaleessaan (youtube.com):

”Sodassa koko maailmaa vastaan, maailma sodassa häntä vastaan. Tämä tunne mielessään, hän yrittää pärjätä elämässään. Sodassa koko maailmaa vastaan, yksin, ja yksin ainoastaan.”

Ethän jätä lasta, varsinkaan hatkalasta, sotimaan yksin pahaa maailmaa vastaan?

Päivi Alasalmi on akaalainen kirjailija, satukirjailija ja kahden lapsen äiti.