Aggressio kuuluu kehitykseen
Väkivalta vähenee, vaikkei sitä uutisten perusteella uskoisikaan. Suomessa henkirikosten määrä on laskenut 20 viime vuoden aikana noin kolmanneksella ja Yhdysvalloissa peräti 40 prosentilla. Järkyttäviä ja näyttävästi raportoituja yksittäistapauksia kuitenkin riittää.
Piilevätkö väkivaltaisten purkausten syyt geeneissä vai ympäristötekijöissä? Montrealin yliopiston tutkijat selvittivät asiaa tutkimalla 555 kanadalaisen kaksosparin lapsuusiän kehitystä.
Tutkimusta johtanut Stéphane Paquin muistuttaa, että aggressio kuuluu lapsen sosiaaliseen kehitykseen kuin nenä päähän. Itse asiassa ihminen on aggressiivisimmillaan 2–4-vuotiaana.
Proaktiivisesti aggressiivinen lapsi pyrkii saavuttamaan aggressiivisuudellaan valtaa tai muita etuja vertaisryhmässään. Reaktiivisesti aggressiivinen lapsi taas reagoi kiukkuisesti kokemaansa uhkaan.
Yleensä nämä aggressiotyypit esiintyvät yhdessä, mutta joillakin lapsilla aggressiivisuus on pelkästään reaktiivista. Varttuessaan lapsi oppii yleensä hallitsemaan tunteitaan ja ratkomaan riitoja kommunikoimalla. Aggressiivisten impulssien hallinta kehittyy, olivatpa ne kumpaa tyyppiä tahansa.
Tutkimuksessa oli mukana 223 identtistä ja 332 erimunaista kaksosparia. Lasten käytöstä selvitettiin opettajien heistä 6–12-vuotiaina tekemien havaintojen pohjalta.
Tulosten mukaan 6-vuotiaiden, samaan aikaan sekä pro- että reaktiivisesti aggressiivisten lasten geenitaustat muistuttavat toisiaan. Tämä vahvistaa tutkijoiden aiempaa näkemystä siitä, että alle kouluikäisen lapsen aggressiivisuuden taso on paljolti geeneihin kirjoitettu.
Aggressiivisuuden väheneminen tai yltyminen ikävuosina 6–12 näyttäisi kuitenkin liittyvän pikemminkin ympäristötekijöihin kuin geeneihin. Jatkossa tutkijaryhmä aikookin paneutua tarkemmin siihen, mihin suuntaan erilaiset sosiaaliset ympäristöt lapsen kehitystä ohjaavat.
>Stéphane Paquin ym.; Heterogeneity in the development of proactive and reactive aggression in childhood: Common and specific genetic – environmental factors. PLOS ONE, joulukuu 2017.
Lue myös: Onko lapsesi aggressiivinen?
Lue painetusta lehdestä myös neljäs Tutkittua tietoa -artikkeli Sotalasten erotrauman jäljet siirtyvät sukupolvelta toiselle.
