Virallista ja hiljaista valtaa

Romanian ja Turkin lapset onnellisimpia?

Eurooppalaiset lapset ovat tyytyväisiä kaverisuhteisiinsa, kun taas koulunkäynti maistuu parhaiten afrikkalaisille. Pohjoiseurooppalaiset ja eteläkorealaiset lapset puolestaan ovat erityisen tyytymättömiä ulkonäköönsä ja itseluottamukseensa.

Toukokuussa julkistetussa, sveitsiläisen Jacobs Foundationin tukemassa Children’s Worlds -tutkimuksessa kysyttiin lasten elämään ja hyvinvointiin liittyviä asioita lapsilta itseltään. Tutkimukseen osallistui yli 50 000 lasta viidestätoista Euroopan, Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maasta. Kyselyyn vastanneiden 10–12-vuotiaiden lasten asuinpaikat vaihtelivat kaukaisista kylistä suuriin metropoleihin.

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista lapsista oli elämäänsä tyytyväisiä. Paljon tätä yllättävämpi tulos oli se, että kymmenportaisella asteikolla oman hyvinvointinsa täyden kympin arvoiseksi arvioineita lapsia löytyi eniten Turkista, Romaniasta ja Kolumbiasta. Näissä maissa hyvinvoinnilleen antoi kymmenen pistettä lähes neljä viidestä vastaajasta.

Vähiten kymppejä tuli Etelä-Koreasta, jossa korkein arvosana heltisi vain 40 prosentilta osallistujista. Alle viiden pisteen noteerauksia annettiin eniten Etelä-Koreassa ja Etelä-Afrikassa ja vähiten Romaniassa ja Kolumbiassa.

Euroopan maissa ja Etelä-Koreassa lasten onnellisuus väheni iän myötä. Esimerkiksi Etiopiassa ja Israelissa tällaista negatiivista kehitystä ei havaittu. Tytöt ja pojat olivat kaikkialla keskimäärin yhtä onnellisia.

Tutkijat eivät ainakaan vielä tutkimuksen tässä vaiheessa pohdi lasten tyytymättömyyden tai tyytyväisyyden syitä, vaan tyytyvät vain esittelemään kyselyn tulokset. Tutkimukseen osallistui lapsia Englannista, Virosta, Saksasta, Norjasta, Puolasta, Romaniasta, Turkista, Espanjasta, Algeriasta, Etiopiasta, Etelä-Afrikasta, Kolumbiasta, Israelista, Nepalista ja Etelä-Koreasta.

>Where do the happiest children live? 13.5. 2015 AlphaGalileo.

Tytön kaverisuosio vaikuttaa opiskeluun

Tyttöjen kaverisuosioon ja sen puutteeseen liittyvät kysymykset tulevat ajankohtaisiksi yläkoulussa tai sen kynnyksellä. Kaverisuosiossa ei ole kyse vain erilaisista kaveriporukoista; kyse on vallankäytöstä.

Taru Kulmalaisen sosiologian alan väitös kertoo tyttöjen suosiojärjestysten rakentuvan poikien arvioivien katseiden alla ja heidän myötävaikutuksellaan. Tutkimuskoulussa suosittuun kategoriaan kuuluneilla tytöillä oli oman ja rinnakkaisluokkien suosittujen poikien kanssa runsaasti kaverisuhteita.

Suosittujen ryhmän tytöt pystyivät kontrolloimaan sosiaalisia suhteita erilaisilla mukaan ottamisen ja ulossulkemisen tavoilla. Ei-suosittuun kategoriaan sijoittuminen vähensi mukaan pääsemisen astetta ja altisti koulukiusaamiselle.

Suosioon liittyvät epäviralliset asemat ja erottelut heijastuvat helposti myös koulun viralliseen toimintaan ja sitä mukaa opiskelun tasa-arvoon. Liikuntatunneilla suosituimmuus näkyy usein joukkuevalinnoissa. Oppitunneilla ei-suositut oppilaat saattavat jäädä vaille kumppania pari- ja ryhmätöissä.

Kaverisuosioon liittyvät käytännöt liikkuvat hyväksyttävän vuorovaikutuksen ja kiusaamisen rajamailla. Osa suosioon ja sen puutteeseen liittyvistä ulossulkemisista täyttää kuitenkin selkeästi koulukiusaamisen tunnusmerkit.

Kaverisuosio on kirjoittamaton ja ääneen lausumaton järjestys, josta ollaan kouluissa tietoisia, mutta johon tarttuminen on hankalaa. Järjestelmä voidaan haastaa, ja kiusaamiseen voidaan puuttua vain sillä ehdolla, että kaverisuosion merkitys koulussa tunnistetaan ja tunnustetaan.

Kulmalainen selvitti väitöksessään, millaiseksi koulun yhteisöllisyys muodostuu kaverisuosion näkökulmasta, ja millaisia sukupuolittuneita piirteitä tyttöjen kaverisuosiossa on. Tutkimus perustuu kolmen seitsemännen luokan oppituntien ja välituntien havainnointiin yhden lukuvuoden ajan ja seitsemäsluokkalaisten tyttöjen haastatteluihin.

>Taru Kulmalainen: Tyttöjen kaverisuosio. Etnografinen tutkimus yläkoulun epävirallisista järjestyksistä. Itä-Suomen yliopisto 2015.

Onko pakko?

Nuoria kontrolloidaan ja nuoria pelätään. Nuorilta myös odotetaan paljon. Harva ikäluokka on niin tiukasti ulkoapäin määritelty kuin nuoriso.

Nuorten auttamistyössä valtasuhde on aina vino työntekijän hyväksi.

Nuoruuteen kuuluu pyrkimys autonomiaan ja oman paikan etsiminen aikuisten maailmasta. Jos nuori epäonnistuu näissä tavoitteissa, hän pettää yhteiskunnan ikä- ja elämänvaiheisiin liittyvät odotukset. Tällainen nuori uhkaa jäädä täysivaltaisen kansalaisuuden ulkopuolelle.

Tarja Juvosen väitöstutkimuksen lähtökohtana on nuorten samaan aikaan hauras ja vahva toimijuus. Tutkijaa motivoi huoli nuoria auttamaan pyrkivän sosiaalityön olemuksellisesta kaksinaisuudesta: nuori tarvitsee tukea, mutta tuki pitää aina sisällään myös kontrollin – ja kontrollointi saattaa haitata nuoren itsenäisen toimijuuden kehittymistä.

Juvosen väitöksen aineistona ovat mm. etsivässä nuorisotyössä kohdattujen nuorten ja tätä työtä tekevien henkilöiden haastattelut.

Auttamistyössä, myös etsivässä nuorisotyössä, valtasuhde on aina vino työntekijän hyväksi. Työllä on säädetyt päämääränsä, eikä asiakkaan toivomuksia voida huomioida tiettyä rajaa pidemmälle. Etsivä työ on tasapainoilua asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen ja ”täytymisen” välillä.

Juvosen mielestä olennaista on se, että auttajan valta on ja pysyy läpinäkyvänä: ”täytymisen” perusteiden pitää olla jatkuvasti esillä. Se, että etsivän työn tekijä todella välittää asiakkaastaan ja kannustaa häntä, ei sulje pois kontrolloivaa ja vastuuttavaa työotetta silloin, kun sitä tarvitaan.

Viime kädessä nuoren toimijuutta voidaan kuitenkin rakentaa vain hänen omien kertomustensa varaan, sillä vain ne vastaavat autonomisuuden kannalta olennaiseen kysymykseen ”kuka olen?”.

Ulkoapäin tulevat pakot ja ilman nuoren myötävaikutusta tehdyt päätökset eivät lisää nuoren itseymmärrystä ja itsenäisyyttä. Etsivässä työssä tarvitaan pitkäaikaista kumppanuutta ja tukea, jotta haastava ja ”täytymisten” raamittama siirtyminen aikuisuuteen onnistuisi.

>Tarja Juvonen: Sosiaalisesti kontrolloitu, hauraasti autonominen. Nuorten toimijuuden rakentuminen etsivässä työssä. Helsingin yliopisto 2015.