Siirry sisältöön
Perhe

Entisten teinivanhempien tavallisen hyvä arki

06.03.2017 Outi Juurikainen Johanna Kokkola

Alma (vas.), Sofia, Jussi ja Laura Kukkonen elävät tavallista lapsiperhearkea.

Alma (vas.), Sofia, Jussi ja Laura Kukkonen elävät tavallista lapsiperhearkea.

Laura ja Jussi Kukkonen tulivat vanhemmiksi 17-vuotiaina. Heille ennustettiin pikaista eroa, mutta pari hankki toisen lapsen ja meni naimisiin.

Joensuulaisen kerrostalon rappukäytävässä oikealle ovelle ohjaa paitsi nimikyltti Kukkonen, myös sisältä kuuluva iloinen kikatus ja kiljunta. Ensimmäisenä ovenraosta ilmestyy Sofian, 5, nenänpää. Kaksi ja puoli vuotta nuorempi sisko Alma ei jää paljon jälkeen sen enempää nopeudessa kuin äänenvoimakkuudessakaan.

Toinen ärsyttää ja toinen osaa dramatisoida, sanoo Laura Kukkonen, joka koettaa turhaan houkutella lapsiaan rauhoittumaan Pikku Kakkosen äärelle.

Toisella on uhmaikä ja toinen kokeilee koko ajan rajojaan. Ihana kombo! tyttöjen isä Jussi täydentää leppoisan sarkastisesti.

Tässä kodissa eletään ihan tavallista arkea: äiti opiskelee, isä tekee kolmivuorotyötä koneenvalvojana ja lapset käyvät päiväkodissa. Sohvalla kehrää Jaffa-kissa.

Muutama vuosi sitten pari avasi oven arkeensa Yleisradion Teiniäidit-sarjan kameroille.

Kun meitä kysyttiin sarjaan, ajattelin ensin, että ollaan ihan liian tylsiä, Laura kertoo.

Toisaalta halusimme näyttää ennakkoluuloisille, että teinivanhemmatkin voivat antaa lapsille hyvän kodin, sanoo Jussi.

Nettideitti ja yllätysvauva

Kun Kukkosilla ei ollut rahaa lähteä huvipuistoon, perhe kierteli läpi kaupungin leikkipuistoja.

Kun Kukkosilla ei ollut rahaa lähteä huvipuistoon, perhe kierteli läpi kaupungin leikkipuistoja.

Yhteinen tarina alkoi kuutisen vuotta sitten.

Siihen aikaan IRC-galleria oli vielä aika suosittu, ja selailin siellä satunnaisia tyyppejä. Jussin profiili tuli vastaan ja päätin kommentoida, muistelee nyt 22-vuotias Laura.

”Satunnaisen tyypin” mielestä kommentin lähettänyt tyttö näytti kuvassa hyvin söpöltä, joten hän päätti vastata.

Viestittely johti puhelinnumeroiden vaihtoon ja tapaamiseen Lauran luona. Sen jälkeen ollaankin vietetty yhdessä melkein joka päivä.

Rakastuneet teinit ehtivät olla puoli vuotta kahdestaan ennen kuin Laura huomasi olevansa raskaana. Yllätysvauvaa alettiin odottaa yhdessä. Tai odottaa ja odottaa…

En minä oikeastaan osannut odottaa mitään. En ollut aikaisemmin yhtään kiinnostunut lapsista, eikä minulla ollut mitään kokemusta vauvanhoidosta, Laura sanoo rehellisesti.

Äiti oli ennen perhepäivähoitaja, joten olin tottuneempi olemaan lasten kanssa. Mutta olihan oma vastasyntynyt vauva ihan eri asia, kertoo Jussi.

Tulevat isovanhemmat asettautuivat pienen alkushokin jälkeen nuortensa tueksi. Hauskanpitokaverit hävisivät, mutta parhaat ystävät jäivät. Joidenkin ulkopuolisten mielissä tuoreen parisuhteen kesto oli koetuksella, mutta pari ei epäröinyt.

Jos toisen kanssa on hyvä olla, ei kai lapsi ole mikään syy erota? Jussi kysyy.

Kivuliaita supistuksia ei uskottu

Odotusaikana neuvolassa teinivanhemmat saivat enimmäkseen ihan asiallista kohtelua.

Ehkä kaikkia vaivojani ei otettu ihan tosissaan. Pahinta oli, kun ei uskottu kivuliaita supistuksia, enkä saanut koulusta sairauslomaa. Sofia meinasi syntyä reilusti etuajassa, kun olimme joulunvietossa toisessa kaupungissa.

Lopulta säännöllisiksi muuttuneet supistukset taukosivat ja vauva syntyi turvallisesti lähes täysiaikaisena kotikaupunkinsa sairaalassa.

En voinut aluksi käsittää, miksei vauva muka menisi rikki käsissäni, kun en ollut ikinä ennen pitänyt vauvaa sylissä, Laura muistelee.

En ollut ikinä ennen pitänyt vauvaa sylissä.

Sairaalassa pari oli useamman päivän ja sai rauhassa harjoitella vauvanhoitoa, vaikka välillä tuntui vähän nololta kysyä niin paljon neuvoja.

Perhettä kävivät katsomassa muutkin kuin isovanhemmat.

Sosiaalityöntekijät änkesivät synnytyssairaalaan katsomaan meitä ja sitten myöhemmin vielä uudestaan kotiin. Tiesimme kyllä, ettei sillä tarkoitettu mitään pahaa, eikä kotikäynnin jälkeen käyntejä enää tullut.

Kotiinpaluun jälkeen Jussi jatkoi opiskelua. Lauran päivät kuluivat Sofian kanssa enimmäkseen kotona.

Kavereilla oli ihan omat menonsa, enkä oikein osannut tutustua muihin äiteihin. Päätin aina, että lähtisin johonkin perhekahvilaan, mutten sitten kuitenkaan osannut lähteä, Laura kertoo.

Jussi oli parhaansa mukaan Lauran tukena, heräsi yöllä syöttämään ja lupasi omaa aikaa, mutta Laura ei saanut lähdettyä vauvan luota. Irtautuminen tapahtui vasta, kun Laura palasi opiskelemaan ja Jussi jäi kotiin.

Työttömyys ja rahapula rasittivat

Jussi-isän mielestä Alma (oik.) on rauhallisempi ja Sofia rämäpäisempi ja rohkeampi.

Jussi-isän mielestä Alma (oik.) on rauhallisempi ja Sofia rämäpäisempi ja rohkeampi.

Sofia sai pikkusiskon vähän yli parivuotiaana. Kun Alma oli yksivuotias, Jussi jäi työttömäksi. Työttömyyden alkamisesta viime syksyyn perhe oli nelisin kotona.

Työttömyys ja huono rahatilanne tuntuivat välillä raskaalta. Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä juttu, että saimme viettää niin paljon aikaa lasten kanssa, kun he olivat ihan pieniä, Jussi pohtii.

Yhteiskunnalta saamistaan tuista ja toimeentulosta Kukkoset ovat kiitollisia. Työttömyyden aikana ne riittivät ja niillä sai kaiken tarpeellisen. Pari oppi luovimaan pienillä tuloilla.

Täytyi valita, missä kävi, eikä voinut tehdä asioita ex tempore. Hoidimme aina pakolliset menot ensin. Vaatteet ja tavarat ostamme enimmäkseen kirppareilta. Ruoat teemme aina itse, Laura kertoo.

Ruoanlaitto, varsinkin leipominen ovat Lauran ja Sofian yhteistä mielipuuhaa.

Meillä ei ollut välttämättä rahaa lähteä jonnekin kalliiseen huvipuistoon, mutta sen sijaan kiertelimme yhdessä läpi kaupungin leikkipuistoja, Jussi lisää.

Viime syksynä Laura aloitti lähihoitajaopinnot. Ala tuntuu omalta, ja toiveissa on, että valmistumisen jälkeen löytyisi työpaikka mielenterveys- ja päihdetyön parista. Jussinkin sinnikäs etsiminen tuotti tulosta ja hän pääsi vuoden työttömyyden jälkeen töihin.

Toivottavasti minullekin löytyy töitä nopeasti valmistumisen jälkeen, Laura haaveilee.

Sitten voitaisiin hankkia rivitalonpätkä, jossa on sauna ja pitää ne kunnon häät! Jussi lisää.

Molempia hymyilyttää. Marraskuussa vuonna 2015 pidettiin pienen budjetin häät. On päätetty, että viiden vuoden päästä ensimmäisistä pidetään kunnon hääjuhlat isommalle joukolle.

Laura kertoo, että Jussin mentyä töihin Sofia halusi kirjoittaa luettelon omista haaveistaan. Pitkällä listalla oli käynti Hop Lopissa, mutta myös joulukirkko ja pullanleivontaa. Kaikkein arvokkainta taitaa olla yhdessä vietetty aika.

Vanhemmat ylpeitä erilaisista tytöistä

Alma on rauhallisempi ja pohdiskelevampi, Sofia rämäpäisempi ja rohkeampi, Jussi miettii tyttöjään katsellen.

Molemmat kehittyvät tosi nopeaa tahtia. Alma puhuu jo melkein täydellistä suomen kieltä ja Sofiasta on tullut taitava piirtäjä, Laura lisää.

Vanhemmat ovat silminnähden ylpeitä lapsistaan. He ovat usein puhuneet, olisivatko yhdessä, jos Sofia ei olisi päättänyt syntyä. Tulos on aina sama.

Varmasti olisimme yhdessä, mutta elämä olisi varmaankin aika erilaista, huolettomampaa. Emme välttämättä olisi vielä edes suunnitelleet lasten hankkimista, Jussi miettii.

Parin vanhat hyvät ystävät ovat edelleen ne parhaat, vaikkei kaveripiirissä juuri kenelläkään ole vielä lapsia. Vuosien varrella Laura on huomannut, että äitiys ja vanhemmuus yhdistävät enemmän kuin ikä, eikä ujostele enää vanhempien äitien seuraa.

Erosta ei ole koskaan puhuttu

Kertaakaan teinivanhemmat eivät ole puhuneet eroamisesta.

Meidän vahvuutemme on varmaankin se, että olemme löytäneet toisistamme oikeanlaisen ihmisen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja josta oikeasti tykkää, Laura miettii.

Me puhumme ihan kirjaimellisesti kaikesta ja olemme toistemme hyviä ystäviä, vaikka ollaankin aika erilaisia. Laura on menevämpi ja minä rauhallisempi.

Laura muistuttaa, ettei Kukkosilla silti missään kuplassa eletä. Tällä hetkellä kahdenkeskistä aikaa on vähän, ja välillä on ollut vaikeampiakin jaksoja.

Jossain vaiheessa Jussi jätti aina Sofian minulle, eikä jotenkin osannut olla sen kanssa. Hermot olivat aika tiukilla ennen kuin puhuttiin asiasta.

Se keskustelu oli herätys. Olin seuraavana päivänä ihan pihalla, kun tajusin, millainen olin ollut. Sen jälkeen jotenkin rohkaistuin taas olemaan enemmän Sofian kanssa. Asiat korjaantuvat puhumalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »