Siirry sisältöön
Perhe

“Kodeissa kännykät kannattaa sulkea viimeistään iltayhdeksältä”, sanoo nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola

23.02.2021 Ulla Ojala Jani Laukkanen

Ulkona kalliolla aikuinen ja kaksi teini-ikäistä lasta leikkivät lumisotaa.

Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että perheen aikuiset viihtyvät heidän kanssaan. Lumisotasilla Atte, 17, (vas.), Meeri, 14, ja Silja Kosola.

Silja Kosola on kahden teinin äiti ja Pohjoismaiden ensimmäinen nuorisolääketieteen dosentti. Hänestä nuorille tulee tarjota matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluita paikoissa, joissa he muutenkin viettävät aikaansa. Ja kodeissa kännykät kannattaa sulkea viimeistään iltayhdeksältä. 

Elettiin vuotta 2009.

Silja Kosola toimi Helsingissä koululääkärinä, jolla oli hoidettavanaan pääosin alakoululaisia mutta myös yläkoululaisia ja ammattiin opiskelevia nuoria.

Silloin kolahti. Ensiaskeleitaan koululääkärinä ottanut Kosola huomasi, että nuoret ovat hänelle se juttu.

Nuoret veivät kerralla mennessään. Keskustelut heidän kanssaan antavat niin mielettömän paljon. He alkavat kiinnittää huomiota maailman isoihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, ja heillä on vahva halu vaikuttaa. Jos voin mitenkään auttaa nuoria siinä, että he pääsevät kukoistamaan, niin mielelläni autan, sanoo Kosola.

Alun perin hän oli ajatellut erikoistuvansa lasten kirurgiaan. Sen alan lääkäreitä tarvitaan kuitenkin vain rajallinen määrä, joten hän alkoi miettiä muuta tehtävää, jossa voisi olla tekemisessä kasvavan polven kanssa. Onneksi, sillä niin lämpimästi, innostuneesti ja aikuisen perspektiivistä nuoria ymmärtäen Kosola puhuu.

Puhummeko liikaa nuorten mielenterveydestä?

Valtaosa suomalaisnuorista voi paremmin kuin koskaan. Tuorein kouluterveyskysely vuodelta 2019 kertoo, että 8.-luokkalaisista pojista 84 ja tytöistä 75 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä.

Vakavien mielenterveyshäiriöiden ilmaantuvuus on ennallaan, mutta mielenterveysoireilu on lisääntynyt: kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta poti tytöistä miltei 20 ja pojista 13 prosenttia.

Hyvinvoivienkin nuorten keskuudessa on paljon niitä, jotka ovat huolissaan mielialastaan: niin koki 45 prosenttia tytöistä ja 15 prosenttia pojista. Ja näin siis ennen koronapandemiaa.

Tämä kertoo toisaalta siitä, että leimautumisen pelosta on päästy eroon. Mutta toisaalta mietin, ovatko nuoret alkaneet pitää kasvuun luonnollisena kuuluvaa ahdistusta haitallisena. Olemmeko puhuneet niin paljon mielenterveydestä, että kaikki nuoret alkavat olla huolissaan omastaan?

Pakotammeko nuoret valitsemaan liian varhain?

Yhtenä mielenterveysoireilun taustalla olevana tekijänä Silja Kosola pitää sitä, että me pakotamme nuoret yhä varhaisempiin valintoihin ja kavennamme näin vaihtoehtojen määrää. Tämä koskee sekä opiskelua että harrastamista.

Päättäjät odottavat toisen asteen koulutuksesta valmistuvilta nuorilta yhä nopeampaa siirtymistä jatko-opintoihin ja työelämään.

Meidän pitäisi oikeasti miettiä, haluammeko tätä. Minusta me emme saisi puristaa nuoria tällä tavalla.

Kosola kertoo omasta tiestään, joka ei sekään ollut aivan suoraviivainen.

Olin lukion jälkeen kolme vuotta yliopistolla niin sanotusti opiskelemassa matematiikkaa, mutta se ei ollut koskaan minun juttuni. Olin päässyt sisään suoraan papereilla. Sain kuitenkin olla tuon ajan kunnon sivistyksen kehdossa lukemassa sitä sun tätä. Oli aikaa tutustua itseensä ja miettiä, mitä todella halusin.

Kahden lääkärin lapsena Kosolasta tuntui, että olisi löydettävä aivan oma polku. Mutta kun niin ei tapahtunut, hän pyrki ja pääsi toisella yrittämällä lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Kosolan mielestä mutkikkaiden opiskelureittien tulisi edelleen olla mahdollisia, sillä onhan nuorien aivojen kehityskin kesken. Aikuisen rakenteensa ja toimintakykynsä ne saavuttavat vasta noin 25-vuotiaina.

Ei yli kolmea tuntia somessa

Nuorten oireilun taustalla saattaa vaikuttaa myös liikunnan vähäisyys, unen puute ja some.

Some on iso kysymysmerkki, mutta sen vaikutuksesta on olemassa alustavia, hälyttäviä tietoja: mitä enemmän käytät somea, sitä todennäköisemmin olet ahdistunut. Tästä herää kysymys, kumpi oli ensin. Enää on mahdotonta tehdä vertailevaa tutkimusta käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä, sillä lähestulkoon kaikki nuoret ovat somessa.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos nuori käyttää somea alle kolme tuntia päivässä, hän voi todennäköisemmin hyvin. Suuri osa somen aiheuttamasta pahoinvoinnista johtuu sen kulttuurista, joka pursuaa vertailua sekä kärjistävää, liioittelevaa ja henkilöön menevää sanailua. Ikävää on myös, että somea käytetään kiusaamiseen.

Olen hirvittävän helpottunut siitä, ettei omassa nuoruudessani ollut kännykkäkameroita. Sain teininä toilailla niin, että niistä tietävät vain ne ihmiset, jotka olivat läsnä, ei koko maailma.

Some tarjoaa nuorille myös mahdollisuuksia

Omien lastensa, Meerin, 14, ja Aten, 17, kautta Silja Kosola pääsee aitiopaikalta somemaailmaan. Hän on huomannut, että sieltä on löydettävissä myös hyvää levittäviä kuplia. Meeri on esimerkiksi löytänyt seurattavakseen sellaisia tubettajia, jotka auttavat ymmärtämään elämää.

Nämä nuorisovaikuttajat viestittävät, että on aivan ok olla keskeneräinen teini ja kaikesta tästä selvitään.

Kosola on sanonut omille lapsilleen toivovansa, että nämä pitävät hänet ajan tasalla kaikista tiktokeista ja muista uusista sovelluksista.

Myös se on ilahduttavaa, että somen ja verkon kautta on avautunut mahdollisuuksia vaikkapa erilaisiin vähemmistöihin kuuluville tai syrjäseuduilla asuville nuorille. He pystyvät osallistumaan kuten muutkin ja löytävät vertaistukea.

Miksi lääkärit lähettävät nuoren pois?

Suomen oppilashuolto on ainutlaatuinen maailmassa. Missään muualla ei ole mukana näin montaa ammattiryhmää: kuraattoreita, psykologeja, terveydenhoitajia ja lääkäreitä.

Sekä vielä lisäksi maailman parhaiten koulutetut opettajat ja erityisopettajat.

Silja Kosola kritisoi oppilashuoltoa kuitenkin siitä, että meillä on valjastettu myös terveydenhoitajat ja lääkärit kouluikäisten rutiinitarkastuksiin, jotka tehdään kategorisesti iän mukaan. Esimerkiksi lääkärien voimavaroja voisi hänen mielestään kohdentaa viisaammin niihin nuoriin, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Lääkäri voisi tavata ahdistuneen nuoren muutaman kerran, jolloin ongelma jo mahdollisesti ratkeaa. Näin toimien hän oikeasti kohtaisi nuoren, eikä olisi poislähettämisautomaatti.

Nythän käy usein niin, että koulupsykologi lähettää nuoren koululääkärille, joka kirjoittaa lähetteen nuorisopsykiatrialle, jossa toiset henkilöt tekevät hoidon tarpeen arvioinnin ja toiset hoitavat. Kosola kysyy, voisiko polkua tiivistää, jotta kohdattavia ihmisiä olisi vähemmän.

Tämä on ydin: me olemme ihmisiä, me tarvitsemme ihmiskontaktia, jatkuvuutta ja rinnallakulkijuutta. Jatkuvasta arviontekemisestä pitäisi päästä eteenpäin.

Kosola muistaa väitöskirja-ajaltaan nuoren, joka oli kahden vuoden aikana tavannut 12 eri lääkäriä. Kun heistä viimeisin oli alkanut paasata, että potilaan pitäisi sitoutua hoitoon, nuoren mielessä heräsi kysymys, onko järjestelmässä kukaan sitoutunut häneen.

Hyvinvointimittarit nuorille

Kouluterveydenhuollossa Silja Kosola ottaisi käyttöön hyvinvointimittarit eli kyselyt, jotka tehtäisiin oppilaille esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa kiusaamisesta, mielenterveysoireista ja tuen saamisen ongelmista.

Tähän informaatioon yhdistettäisiin kovien tilastomittarien antamat tiedot huostaanotoista, lähetteistä ja hoitojaksoista.

Kosola toivoo, että kouluterveydenhuollossa ammattilaisten tiimeillä olisi vapaus kokeiluille, jotka dokumentoitaisiin huolellisesti ja joiden toimivia malleja levitettäisiin eteenpäin.

Tulevassa soteuudistuksessa koulupsykologit ja kuraattorit tulisi Kosolan mielestä siirtää kunnan palkkalistoilta sote-maakunnan työntekijöiksi.

Se olisi ehdottomasti nuorten etu. Silloin koko oppilashuolto olisi yhtä, ja tieto voisi liikkua paremmin ammattilaisten välillä. Näin vältettäisiin päällekkäisyyksiä ja aukkoja, joihin nuoret voivat pudota.

Mielenterveys- ja seksuaaliterveyspalveluita tulisi viedä matalalla kynnyksellä nuorten arkeen. Koulu olisi luonteva ympäristö niiden tarjoamiseen yläasteikäisille. Peruskoulun päättäneiden ja niiden nuorten, jotka ovat vaarassa pudota koulusta, pitäisi saada palveluita muualtakin.

Unelmani on, että palveluita olisi saatavilla esimerkiksi Aseman Lasten ylläpitämissä Walkers-kahviloissa, niiden takahuoneessa, jonne nuorten kohtaamisen ammattilaiset voisivat ohjata nuoren.

Mitä kotona voidaan tehdä nuoren mielenterveyden hyväksi?

Vaikka nuori ponnistelee kohti itsenäisyyttä, hän tarvitsee ja kaipaa edelleen myös aikuisten aikaa ja huomiota. Tärkeintä olisi luoda nuoren lähelle sellainen tunnelma, että aikuista voi lähestyä silloin, kun on asiaa.

Nuoren olisi toisaalta hyvä huomata, että tunne on molemminpuolinen: että myös läheiset aikuiset arvostavat nuoren seuraa ja viihtyvät hänen kanssaan. Siksi jokaisessa perheessä kannattaisi olla tietyt rutiinit, joista pidetään kiinni.

Silja Kosolan perheessä niitä ovat yhteiset ateriat ilman älylaitteita ja hyvän yön toivotukset halauksineen.


Nuorten pitää saada tavata toisiaan

Lapset ja nuoret ovat yleislääketieteen erikoislääkäri, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolan mielestä joutuneet kantamaan kohtuuttoman suuren taakan korona-aikana.

Ensimmäiset merkit etäopiskelun sekä liikunta- ja harrastusmahdollisuuksien vähentymisestä ovat jo nähtävissä: nuorten ahdistus- ja syömishäiriöt sekä uupumus ovat lisääntyneet, ja osan opiskeluinto on lopahtanut.

Kasvokkaiset tapaamiset ovat tärkeitä nuoren hyvinvoinnin kannalta. Jo some on vähentänyt niitä ja koronapandemia leikannut entisestään.

Hallituksen hybridistrategian mukaan myös peruskoulun yläluokat voivat siirtyä etäopetukseen, jos koronaepidemian torjunnassa siirrytään kakkostasolle.

Etäopetus ei missään nimessä pysty täyttämään niitä tarpeita, joita itsenäistyvällä nuorella on. Silloin itsenäistymistä läpikäyvä nuori ei saakaan liittyä muiden joukkoon, vaan hänet jätetään yksin kotiin. Lisäksi nuoria on syyllistetty siitä, että he pyrkivät tapaamaan toisiaan.

Kosola toivoo, että keksittäisiin tapoja, joilla nuoret voivat olla yhteydessä toisiinsa myös kasvokkain. Hän ehdottaa, että nuoret voisivat muodostaa vajaan 10 hengen ryhmiä, jotka olisivat tekemisissä keskenään, mutta välttäisivät muita kontakteja.

Tilaa Lapsen Maailma  tue Lastensuojelun Keskusliiton työtä  vain 29 e!

Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.

Voit tukea Lastensuojelun Keskusliiton toimintaa tilaamalla lehden itsellesi, työyhteisöllesi tai lahjaksi. Näppärän digitilauksen saat puoleksi vuodeksi vain 29 eurolla, ja kestotilaus maksaa 69 € vuodessa.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

TILAA LEHTI

Tilaa Lapsen Maailma

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »