Vieraannuttaminen rikkoo lapsen suhteet läheisiin 

Se alkaa usein erotilanteessa tai eron jälkeen. Vanhempi saattaa mustamaalata toista vanhempaa lapselle tai estää heidän yhteydenpitonsa. Pahimmassa tapauksessa lapsen suhde toiseen vanhempaa katkeaa kokonaan. Lapsi ja toinen vanhempi eivät ehkä edes ymmärrä, miksi näin kävi.

Kyse on vieraannuttamisesta, joka on yleensä toisen vanhemman toimesta tapahtuvaa lapsen psyykkistä manipulointia ja henkistä väkivaltaa. Sen tavoitteena on heikentää tai tuhota lapsen ja toisen vanhemman välinen suhde.

– Vieraannuttaminen voi johtaa siihen, että lapsen suhde toiseen vanhempaan vaikeutuu tai katkeaa kokonaan ilman hyväksyttävää perustetta ja toisen vanhemman tahdon vastaisesti, sanoo Isät Lasten Asialla -yhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Guilland.

Guillandin mukaan vieraannuttaminen sekoitetaan usein huoltokiusaamiseen, joka koskettaa toista vanhempaa.

– Huoltokiusaamista esiintyy varmasti melkein jokaisessa erossa. Huoltokiusaamista voi olla, vaikka ei olisi vieraannuttamista, mutta vieraannuttamista ei voi olla ilman huoltokiusaamista.

Vieraannuttamiseen saattavat osallistua myös sukulaiset

Tilastollisesti isät ovat äitejä heikommassa asemassa, sillä lähivanhemmuus on suurimmaksi osaksi äideillä. Tilastokeskuksen mukaan vain noin neljä prosenttia kaikista perheistä on isä-lapsi-perheitä. Todellisuus voi kuitenkin olla erilainen, sillä lapset kirjautuvat perhetilastossa perheeseen sen mukaan, missä he ovat kirjoilla. Toistaiseksi kirjoilla voi olla vain yhdessä osoitteessa.

– Vieraannuttaminen ei ole kuitenkaan sukupuolikysymys. Kyllä isätkin sen osaavat, Guilland sanoo.

Vieraannuttaja ei toimi aina yksin. Siihen saattavat osallistua myös isovanhemmat, muut läheiset tai vanhemman uusi kumppani.

Vieraannuttaminen ei myöskään koske vain eroperheitä. Sitä voi tapahtua myös ydinperheessä parisuhteen aikana tai erillään asuvien vanhempien perheissä. Toisen vanhemman lisäksi vieraannuttamisen kohteena voivat olla isovanhemmat, bonusvanhemmat ja lapsen muut sukulaiset ja läheiset ihmiset.

– Ikävää näissä on se, että lapsi ei menetä vain toista vanhempaa vaan usein myös toisen puolen suvustaan ja muista läheisistä.

Vieraannuttaminen on haitallista lapsen kehitykselle. Vaikutukset voivat jatkua aikuisuuteen asti.

Vieraannuttamisen kolme kriittistä elämäntilannetta

Guilland on työssään huomannut, että vieraannuttamista esiintyy etenkin kolmessa elämäntilanteessa. Useimmiten vieraannuttamista tapahtuu erotilanteissa tai heti eron jälkeen.

Toinen vieraantumista aktivoiva vaihe on silloin, kun lapsi täyttää tai on täyttämässä 12 vuotta.

– Vanhempi saattaa ajatella virheellisesti, että 12-vuotias lapsi saa itse päättää, kenen luona hän asuu ja keitä tapaa, joten lasta lähdetään valmistelemaan siihen, ettei hänen tarvitse enää mennä toisen vanhemman luokse.

Myös toisen vanhemman uusi kumppani voi saada aikaan vieraannuttavaa toimintaa.

– Kyse voi olla mustasukkaisuudesta, pelosta tai kostosta, jotka saavat vieraannuttajan toimimaan haitallisella tavalla.

Vieraannuttamista voi tapahtua monin eri tavoin

Vieraannuttaja usein manipuloi ympäristöään ja ulkopuolisia, kuten viranomaisia, tukemaan toimintaansa.

Huoltokiusaamisen eri muodot ovat vieraannuttajan tärkeimpiä työkaluja vieraannuttamisessa. Vieraannuttamiseen saattaa liittyä esimerkiksi toisen vanhemman mustamaalaamista ja sosiaalista eristämistä.

– Lapsen ja toisen vanhemman tapaamisia saatetaan perua tai yhteys estää kokonaan. Lapsen nimi saatetaan muuttaa sopimasta asiasta toisen vanhemman kanssa tai muutetaan toiselle puolelle Suomea.

Vieraannuttaja saattaa pyrkiä muuttamaan lapsen käsitystä ja muistoja toisesta vanhemmasta syöttämällä lapselle valheellisia tarinoita ja muunneltuja totuuksia tai hän saattaa siirtää oman vihansa ja katkeruutensa lapseen, mikä saa lapsen kokemaan perusteetonta vihaa tai pelkoa toista vanhempaa kohtaan.

– Käytämme kansainvälisiä kriteerejä vieraannuttamisen toteamiseen. Ensin katsotaan, onko lapsen suhde toiseen vanhempaan ollut aiemmin normaali ja vältteleekö lapsi suhdetta.

Vaikutukset lapseen haitallisia ja pitkäkestoisia

Guillandin mukaan vieraannuttamista ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Arvioiden mukaan noin 2–10 prosenttia lapsista joutuu vieraannuttamisen uhriksi.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vieraannuttaminen on lapseen kohdistuvaa vakavaa emotionaalista ja henkistä väkivaltaa, joka on haitallista lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Sen vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja voivat jatkua aikuisuuteen asti.

Vieraannuttaminen voi aiheuttaa identiteetti- ja itsetunto-ongelmia sekä psyykkisiä ongelmia, kuten ahdistusta, masennusta, pelkoja ja vaikeuksia luoda terveitä ihmissuhteita. Vieraannutetut lapset kärsivät muita useammin vakavista mielenterveysongelmista aikuisina.

– On havaittu, että vieraantumisen vaikutukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle ja vaikuttaa myös uhrien omiin lapsiin.

Vieraannuttamisella on haitallisia vaikutuksia myös toiseen vanhempaan.

– Lohduttomassa tilanteessa moni masentuu ja luovuttaa. Lapsensa lisäksi vanhempi saattaa menettää terveytensä ja rahansa, jos yrittää saada oikeutta lapselle ja itselleen.

Vieraannuttaminen on rangaistava teko

Vieraannuttaminen on vakava teko, joka voi täyttää useiden rikosten tunnusmerkit. Suomessa ei ole lakia, joka käsittelee vieraannuttamista, mutta teko voi olla rangaistava muiden rikosnimikkeiden kautta.

Esimerkiksi jos vieraannuttaja levittää valheellisia väitteitä tai rikosilmoituksia toisesta vanhemmasta, voi tämä täyttää kunnianloukkauksen tai väärän ilmiannon tunnusmerkit. Jos vieraannuttajan toiminta aiheuttaa lapselle tai toiselle vanhemmalle merkittävää kärsimystä, tätä voidaan käsitellä henkisenä väkivaltana.

Viranomaiset ja oikeuslaitos voivat määrätä vieraannuttajan vastuuseen teoistaan ja ryhtyä toimenpiteisiin lapsen suojelemiseksi ja vieraannuttamisen vaikutusten vähentämiseksi.

– Isoin ongelma on se, ettei vieraannuttamiseen puututa. Oikeusprosessit ovat hitaita ja tehottomia.

Guillandin mukaan vieraannuttamisen kohteeksi joutuneella ei olekaan juuri keinoja estää vieraannuttamista tai puuttua siihen.

– Nykyinen lainsäädäntö ja käytänteet eivät anna paljon mahdollisuuksia. Voi vain pyrkiä kaikesta huolimatta tulemaan toimeen vieraannuttajan kanssa, sillä se mahdollistaa tapaamiset ja yhteydenpidon lapseen. Mitä enemmän taistelet lasten oikeudesta, sitä vaikeammaksi tilanne usein menee, Guilland toteaa.

Vieraannuttamisen tunnusmerkkejä

 

• Toisen vanhemman tai vieraannuttamisen kohteena olevan aikuisen toimintaa arvostellaan ja väheksytään lapselle tai lapsen kuullen.

• Toista vanhempaa mustamaalataan ja hänestä puhutaan pahaa lapselle.

• Toisesta vanhemmasta kerrotaan lapselle ainoastaan negatiivisia asioita ja muistoja.

• Lapsen ajatteluun, mielikuviin ja muistoihin toisesta vanhemmasta ja perhe-elämästä pyritään vaikuttamaan.

• Lapsessa herätetään aiheetonta pelkoa toista vanhempaa kohtaan.

• Lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpitoa ja tapaamisia estetään toistuvasti.

• Lasta palkitaan toisen vanhemman hylkäämisestä.

• Lapsen täytyy salata asioita toiselta vanhemmalta.

• Lasta kielletään pitämästä yhteyttä toisen vanhemman sukulaisiin.

• Lasta kielletään kiintymästä uusperheen bonusaikuisiin ja sisaruksiin.

• Vanhempi ei jaa lasta koskevia tietoja toiselle vanhemmalle. 

• Lasta käytetään tiedonvälittäjänä vanhempien välillä. 

Lähteet: apuaeroon.fi, Isät Lasten Asialla ry