Hiv ei estänyt äitiyttä
Vauva mansikkakuvioisessa paidassa heiluttaa käsiään ja kujertaa leveästi hymyillen. Hän on tyytyväinen päästyään rattaista äidin syliin tarkkailemaan maailmaa.
Paula Eerikäiselle äitiys on elinikäinen unelma, joka melkein jäi toteutumatta. Ensiksi syynä oli sopivan kumppanin puuttuminen. Sitten hän sai hiv-tartunnan, ja hetken elämä näytti monella tapaa toivottomalta.
Nyt sylissä kiljahtelee viisikuinen tytär. Eerikäinen on valmis rikkomaan hiv-tartuntaan liittyviä tabuja, jotta voisi olla vertaistukena toisille. Häpeämään hän ei suostu.
– Häpeä on iso syy sille, miksi sain hivin. Kumppanini ei joko tiennyt siitä tai ei kehdannut kertoa. Häpeä on aiemmin elämässä rajoittanut myös minua, mutta nyt haluan katkaista sen haitallisen kierteen.
Eerikäisen tytär saa itse myöhemmin päättää, miten avoimesti hän haluaa asiasta puhua. Siksi vauva ei esiinny jutussa nimellään eikä kasvoillaan.
”Kuka haluaisi kumppanikseen ihmisen, jolla on hiv?”
Lapsena Paula Eerikäinen lainasi kirjastosta vauva-aiheisia lehtiä ja synnytystä käsittelevää kirjallisuutta. Hän rakasti vauvoja ja haaveili kätilön ammatista.
Aikuisena haave vahvistui.
– Oli kipeä asia, kun ei ollut kumppania, joka olisi ollut valmis perustamaan perheen.
Syksyllä 2024, pitkän parisuhteen päätyttyä, Eerikäinen matkusti ystäviensä luokse Kuubaan. Siellä hänellä oli useita kuukausia kestänyt seurustelusuhde.
– Suhteen alussa kävimme keskustelut siitä, että kummallakin on seksitautien suhteen puhtaat paperit.
Kuubassa ollessaan Eerikäinen sai kovan kuumeen ja vatsaoireita, jotka kestivät useita viikkoja. Paikalliset arvelivat hänen sairastuneen dengue-kuumeeseen, eikä Eerikäinen hakeutunut sairaalahoitoon.
Suomeen palattuaan Eerikäinen pyysi päästä verikokeisiin. Joulukuun alussa hän istui raitiovaunussa, kun lääkäri soitti ja kertoi uutiset: Eerikäinen oli hiv-positiivinen.
– Jäin järkyttyneenä pois seuraavalla pysäkillä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että siinä meni lapsiunelmani. En todellakaan halunnut tartuttaa virusta eteenpäin, enkä tiennyt, mitä tauti minun elämässäni tarkoittaisi.
Eerikäinen soitti kahdelle ystävälleen. Toinen auttoi ymmärtämään, että hivistä on saatavana paljon tietoa, jota he voivat yhdessä hankkia. Toinen lohdutti synkällä huumorilla.
– Puhelun lopuksi hän sanoi, että no niin, pysytään positiivisina.
Muut ystävät ja perheenjäsenet olivat yhtä järkyttyneitä, sillä hoitamattomana hiv on kuolemaan johtava sairaus.
– Sain silti heiltä täyden hyväksynnän ja myötätuntoa. Moni sanoi, että itsellekin olisi voinut käydä samalla tavalla.
Sosiaalisen median kautta Eerikäinen otti yhteyttä ihmiseen, jonka arveli olevan hiv-positiivinen. Eerikäinen kertoi tarinansa ja tunnusti liikkuvansa ajatuksissaan syvissä vesissä.
– Hän tuli luokseni vielä samana iltana ja kertoi eläneensä kymmeniä vuosia viruksen kanssa. Vertaistuella oli siinä kohtaa iso merkitys.
Paula Eerikäinen on etsinyt runsaasti tietoa hiv-raskaudesta ja -äitiydestä. Suomessa esimerkiksi imetystä koskevat suositukset ovat tiukat.
Hiv-lääkitys aloitettiin nopeasti. Jo kuukauden kuluttua laboratoriotulokset osoittivat, että virustaso oli laskenut matalaksi eikä sairaus tarttuisi eteenpäin.
– Pikkuhiljaa tajusin, että hiv ei ole pahempi kuin muut krooniset, hoidettavissa olevat sairaudet. Syön lääkettä joka päivä, mutta hiv ei vaikuta elämääni. Lääkäri lohdutti, että todennäköisesti eliniänodotteeni on noussut, koska olen niin tarkassa seurannassa lopun elämääni.
Eerikäinen sai myös tietää, ettei virus olisi este lapsen saamiselle.
– Ajattelin kuitenkin siinä vaiheessa, että olen pilalla. Kuka haluaisi kumppanikseen ihmisen, jolla on hiv?
Noin kuukautta myöhemmin Eerikäinen päätyi treffeille tuttavansa kanssa. Mies ei ollut epävarma tunteistaan, mutta hiviin liittyvät asiat mietityttivät. Tuore pari päätti mennä yhdessä infektiolääkärin vastaanotolle.
Lapsistakin puhuttiin. Molemmat arvelivat, ettei raskaaksi tuleminen olisi helppoa.
Kuukautta myöhemmin testiin piirtyi plussa.
– Jo samana iltana mies pyysi parhaat ystävänsä lapsemme kummeiksi. Kaikki olivat tosi onnellisia puolestamme.
Äitiyden yllätykset eivät ole liittyneet hi-virukseen.
Suomessa on viime vuosina todettu noin 250 hiv-tartuntaa vuodessa. THL:n mukaan määrä kasvoi voimakkaasti erityisesti Ukrainan sodan aiheuttaman muuttoliikkeen vuoksi. Uusista tartunnoista vain joka kymmenes on saatu Suomessa.
Tarkkaa määrää hiv-positiivisten raskauksista ei ole saatavana. Se tiedetään, että raskaudenaikainen lääkehoito yhdistettynä lapsen lyhyeen syntymän jälkeiseen lääkehoitoon laskee vauvan tartunnan riskin alle prosenttiin.
Eerikäinen ei pelkää, että hiv tarttuisi hänestä vauvaan.
– Hoitotasapainossa olevilla äiti-lapsi-pareilla, siis lääkityillä äideillä, tartuntatapauksia on viimeksi ollut Afrikassa 90-luvulla. Puhuimme kyllä puolisoni kanssa siitä, että mitä jos lapsemme saisi viruksen. Totesimme, että siinä tapauksessa käytössä olisi hänellekin toimiva lääkitys. Se toi rauhan asian suhteen.
”Tällä hetkellä olen eniten äiti, eikä minulla ole tarvetta olla mitään muuta.”
Terveydenhuollossa Eerikäinen on kohdattu pääosin hyvin.
– Olen ajatellut, että sielläkään ei kaikilla välttämättä ole tietoa asiasta. Siksi kerron oma-aloitteisesti, että olen lääkitty enkä tartuta virusta.
Lapsivuodeajalta mieleen jäi kätilö, joka muistutti tuoretta äitiä savuttomuuden ja päihteettömyyden tärkeydestä.
– Mietin, että olettiko hän meidän olevan huumeiden käyttäjiä. Kysyin asiasta suoraan, ja sen jälkeen hänkin kohteli meitä asiallisesti.
Imettäminen oli Eerikäiselle yhtä luonnollinen asia kuin raskaus ja lapsen saaminen. Siihen liittyy kuitenkin Suomessa runsaasti reunaehtoja, jos äidillä on hiv. Lapselle suositellaan jatkuvaa lääkitystä, eikä imettämisen aikana pitäisi käyttää korvikemaitoa tai antaa kiinteää ruokaa.
– Minulla oli sen suhteen kuitenkin luottavainen olo. Maito nousi hyvin eikä lapsella ollut vaikeuksia imeä. Varmuuden vuoksi verikoe otetaan minusta kuukauden välein ja vauvasta kuuden viikon välein.
Eerikäinen on etsinyt runsaasti tietoa hiv-raskaudesta ja -äitiydestä. Hän kiittää erityisesti Positiiviset-yhdistystä, joka on tarjonnut vertaistukea ja neuvoja. Myös hänen oma infektiolääkärinsä on ollut kannustava.
– Suomessa suositukset ovat tiukat, mutta lääkärit ovat olleet valmiita keskustelemaan asioista, etsimään uutta tietoa ja myöntämään, jos heillä oleva informaatio on vanhentunutta.
Paula Eerikäinen nauttii koko sydämestään äitinä olemisesta, eikä kaipaa elämäänsä juuri nyt mitään lisää.
Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa tehdyn 2BMOM-tutkimuksen mukaan hiv-positiiviset naiset kokevat raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen enemmän masennusoireita, stressiä ja yksinäisyyttä kuin hiv-negatiiviset naiset. Yksi syy tähän on sairauteen liittyvä stigma.
Paula Eerikäinen uskoo, että häpeästä luopuminen on suojannut häntä negatiivisilta tunteilta.
– Hiv on minulle supervoima. Jos mahdollista, sen ansiosta tavoittelen entistä enemmän unelmia, joita minulla on. En muista olla joka hetki kiitollinen äitiydestä ja imettämisestä, mutta en myöskään ota niitä itsestään selvinä asioina.
Äitiyden yllätykset eivät ole liittyneet hi-virukseen.
– Baby blues iski aika kovaa. Tavattoman ihana lähipiirini auttoi minut niidenkin vaikeiden viikkojen läpi.
Sekin yllätti, millaisella voimalla omat äitihaavat vauvan myötä tulivat pintaan. Eerikäinen on miettinyt paljon lapsuuttaan ja sitä, missä rajoissa äidin on hyväksyttävää epäonnistua.
– Minulla on nyt ihan uudenlainen motivaatio käsitellä omaa lapsuuttani ja nykyisyyttäni, jotta voin olla turvallinen aikuinen tyttärelleni.
Pieni ihminen on kaikkea sitä, mistä hän koko elämänsä unelmoi.
– Näen vauvassa omat ja rakkaan ihmiseni piirteet. Se maksimoi hellyyden ja rakkauden tunteen häntä kohtaan. Tällä hetkellä olen eniten äiti, eikä minulla ole tarvetta olla mitään muuta.
Hyvä lukija,
Laadukas journalismi ei synny itsestään. Sait lukea tämän jutun ilmaiseksi tukitilaajiemme ansiosta. Tilaamalla Lapsen Maailman mahdollistat luotettavan ja laadukkaan sisältömme ilmestymisen jatkossakin. Tukitilaus maksaa vain viisi euroa kuukaudessa. Tilaajanamme saat Lapsen Maailma -lehden kotiisi kannettuna.