”Lastensuojelu ei voi olla vaikuttavaa ilman rakkautta”
Väitän, että lastensuojelu ei voi olla vaikuttavaa ilman rakkautta. Monilla lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla ja nuorilla on kokemuksia, jotka ovat rikkoneet luottamusta ja horjuttaneet turvallisuuden tunnetta. Näiden niin kutsuttujen haitallisten lapsuuden kokemusten on tunnistettu lisäävän riskiä muun muassa syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin.
Vastapainoksi lapset ja nuoret tarvitsevat sijaishuollon arjessa korjaavia, turvallisia ja rakkaudellisia aikuiskokemuksia, jotka tukevat psyykkistä kehitystä, kiintymyssuhteita ja hyvinvointia.
Lastensuojelussa rakkautta haastaa kuitenkin kolmen totuuden ristiriita. Totuus 1: Sijaishuollon olosuhteet ovat ammattilaisten vastuulla. Totuus 2: Ammattilaiset toimivat usein kuormittavissa ja ristiriitaisissa rakenteissa ja työolosuhteissa. Totuus 3: Lapset ja nuoret eivät voi odottaa kuukausia tai vuosia parempia rakenteita saadakseen rakkautta ja kokeakseen olevansa arvokkaita.
”Ne lapset ja nuoret, joita on vaikeinta kohdata, ovat usein niitä, joille rakkauden kokemusten merkitys on kaikkein ratkaisevin.”
Rakkaudessa ei ole oikeastaan kysymys siitä, rakastaako yksittäinen työntekijä riittävästi. Olennaisempaa on, tunnistaako ja tunnustaako järjestelmämme, että lasten ja nuorten on saatava kokea kiintymystä, välitetyksi tulemista sekä huolenpitoa, jotta he voivat kasvaa ja kehittyä tasapainoisiksi aikuisiksi. Juuri ne lapset ja nuoret, joita on vaikeinta kohdata, ovat usein niitä, joille rakkauden kokemusten merkitys on kaikkein ratkaisevin.
Koska rakkauden toteutuminen kaikkien lasten ja nuorten kohdalla on monimutkainen haaste, sen taklaamiseen tarvitaan eri tason toimia. Kaikkien lastensuojelun toimijoiden, aina päättäjistä arjen työntekijöihin, tulee tarkastella yhdessä ajatusmallejamme, rakenteitamme ja niiden aikaansaamia kaavoja sekä kyetä seuraamaan lastensuojelun vaikutuksia lasten ja nuorten elämään.
Esimerkiksi Norjassa rakkaus on saatu mahdutettua lastensuojelulakiin, onnistuisiko sama meillä?
Esimerkiksi Norjassa rakkaus on saatu mahdutettua lastensuojelulakiin.
Rakkaus lastensuojelussa tarvitsee taakseen myös arkisia rakenteita, kuten johtamista, perehdytystä, työyhteisön tukea ja rutiineja.
Rakkaus ei saa jäädä yksittäisten työntekijöiden kannateltavaksi. Sijaishuoltopaikan ilmapiiri, ammattilaisten asenteet ja työntekijöiden tapa puhua vaikuttavat suoraan siihen, millainen kokemus lapsille ja nuorille jää sijaishuollon arjesta, siis heidän ainutkertaisesta lapsuudestaan.
Jos mittaisimme lastensuojelun onnistumista lapsen kokemalla turvalla, pysyvyydellä ja arvokkuudella, miten organisoisimme lastensuojelun rakenteet ja palvelut?
Lastensuojelun piirissä kasvaneiden nuorten sekä työntekijöiden ajatuksia rakkaudesta on koottu ”Rakkaus systeemisen muutoksen vipuvoimana – Nuorten kokemusnäkökulmia lastensuojelun uudistamiseen” -julkaisuun, jota kolumnin kirjoittaja on ollut tekemässä.
Hetkiä elämästä on Lapsen Maailman kolumnisarja, jossa vaihtuvat kirjoittajat pohtivat lapsuuden, kasvun ja kasvattamisen iloja ja haasteita.
