Siirry sisältöön
Kulttuuri

Santtu-Matias Rouvali lentää jalat maassa

30.04.2014 Iita Kettunen Sara Pihlaja

Hassu pörröpää, ihana hippiäinen, keijukainen, hobbitti. Kapellimestari Santtu-Matias Rouvali on antanut klassisen musiikin konserteille aivan uudenlaiset kasvot.

Ennen kotitalon valmistumista pariskunta asui vuoden taustalla näkuvässä mökissä mukavuuksinaan ulkohuussi ja kantovesi.

Ennen kotitalon valmistumista pariskunta asui vuoden taustalla näkuvässä mökissä mukavuuksinaan ulkohuussi ja kantovesi.

Tampere Filharmonian ylikapellimestarina työskentelevä Santtu-Matias Rouvali, 28, on lyhyessä ajassa hurmannut suomalaiset valoisalla ja poikamaisella esiintymisellään, ja häntä kutsutaan kilvan vierailuille myös maailman maineikkaimmille konserttilavoille.

Rouvali on orkesteriharjoitusten jälkeen vähän väsynyt. Takana on muiden töiden ohella tiivis harjoitteluputki norjalaisen hardanger-viulistin Ragnhild Hemsingin kanssa. Nyt olisi jo kiire päästä kotiin Nurmijärvelle joulukuussa syntyneen Oliverin ja avovaimo, pianisti Heini Lehdon luo.

Rouvali laskee tahtipuikon ja partituurin työhuoneensa pöydälle ja sukii tukkaansa. Väsymys haihtuu heti, kun hän alkaa kertoa esikoisensa syntymästä. Vanhemmat tiesivät odottaa poikaa, ja Oliver tuli maailmaan pari viikkoa etuajassa. Synnytysvalmennukseen vanhemmat eivät osallistuneet, vaan kuuntelivat kavereidensa kokemuksia ja toimivat näiden neuvojen mukaan. Synnytys sujuikin normaalisti, mutta kesti lähes 17 tuntia.

− Minä en pyörtyillyt, ja Heini kesti sen ensisynnyttäjäksi urhoollisesti. Mutta kyllä siinä suuri ansio oli myös Hyvinkään sairaalan erittäin ammattitaitoisella henkilökunnalla.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ovat sujuneet hyvin. Oliver nukkuu viisikin tuntia putkeen, ja välillä häntä täytyy jopa herätellä syömään. Muutenkin poika on rauhallisen oloinen. Rouvali tuumii, että liekö tullut enemmän äitiinsä.

"Poikien on annettava tehdä omia kolttosiaan", tuumaa Santtu-Matias Rouvali Oliver-pojalleen.

“Poikien on annettava tehdä omia kolttosiaan”, tuumaa Santtu-Matias Rouvali Oliver-pojalleen.

Rento ja huolettoman oloinen Rouvali elää tukevasti jalat maassa ja päivän kerrallaan. Luonto on miehen voimavara, ja siitä hän ammentaa kykynsä suhtautua luontevasti kaikkeen, mitä elämä eteen kantaa myös lapsen syntymään.

− Eihän sen niin tarvitse olla, että lapsen syntymä mullistaa koko elämän, sillä sehän on maailman luonnollisin asia. Meille vauva on vain uusi perheenjäsen.

Vauvalle heti passi

Vauvan kanssa eletään päivä kerrallaan ja luotetaan, että asiat muuttuvat luonnolliseen tahtiinsa lapsen tarpeiden mukaan. Nyt Santtu-Matias Rouvali jättää vauvan hoidon pääasiassa äidin harteille, mutta hoitaa kylvettämisen mahdollisuuksien mukaan.

Vauvan kanssa elämistä helpottaa pari kuukautta ennen tämän syntymää valmistunut talo, jonka nuoret rakennuttivat muutama vuosi sitten ostamalleen maatilalle. Sitä ennen he asuivat vuoden päivät tilalla sijaitsevassa vanhassa mökissä, jossa oli ulkohuussi ja kantovesi.

− Onhan se hienoa, että meillä on nyt sisävessa ja juokseva vesi!

Toki poika on jo nyt muuttanut Rouvalin ajankäyttöä, sillä hän haluaa viettää Oliverin kanssa mahdollisimman paljon aikaa.

− Se olisi nyt tärkeää, sillä vauva tunnistaa jo äänet ja haistaakin. Ja jos Heini haluaa mennä vaikka ratsastamaan, on järjestettävä asiat niin, että olen silloin kotona.

Pianisti Heini Lehdon ja kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin esikoinen, Oliver, syntyi joulukuussa.

Pianisti Heini Lehdon ja kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin esikoinen, Oliver, syntyi joulukuussa.

Isovanhemmat voivat myös osallistua lapsen hoitoon aika usein, sillä he asuvat Helsingissä ja Lahdessa. Ristiäiset ehditään kuitenkin järjestää vasta kesäkuussa, sillä kevätkaudella Rouvali konsertoi tiiviisti ympäri maailmaa. Mutta nimi pojalle on jo annettu ja passi hankittu, jotta koko perhe on päässyt mukaan isän työmatkoille. Helmikuussa Rouvali konsertoi Yhdysvalloissa New Jerseyssä ja Milwaukeessa ja sen jälkeen ainakin Tanskassa, Saksassa ja Irlannissa.

En ostanut suoria housuja ja kauluspaitaa ja ilmoittanut, että nyt olen isä.

Tässä hetkessä elämisen asenne näkyy myös Rouvalin suhtautumisessa isän rooliin. Hän ei ole pohtinut isyyden merkitystä vielä syvemmin, vaan antaa sen kasvaa luonnolliseen tahtiinsa lapsen tarpeiden myötä.

− En ostanut suoria housuja ja kauluspaitaa ja ilmoittanut, että nyt olen isä.

Kasvatuskysymyksetkin tulevat Rouvalin mielestä ajankohtaisiksi vasta paljon myöhemmin, ja hän uskoo saavansa niihin hyviä neuvoja omilta vanhemmiltaan. Hänestä on kuitenkin selvää, että poikaa täytyy kasvattaa eri tavalla kuin tyttöä.

− Poikien on annettava tehdä omia kolttosiaan. He haluavat aina kokeilla kaikenlaista, ja se on luonnollista. Onhan toki tytöissäkin kokeilevia tyyppejä ja hulttioitakin, mutta kyllä pojat on poikia.

Rouvali toivoo lapsensa perivän häneltä positiivisen ja maanläheisen elämänasenteen.

− Ja olisihan se kiva, jos Oliver perisi minulta hiukset, Rouvali nauraa ja haroo pörröistä päätään.

Luonto rauhoittaa

Santtu-Matias Rouvali syntyi Lahden Pesäkalliossa muusikkovanhempien esikoiseksi. Viulisti-äiti Marja ja klarinetisti-isä Matti soittavat Lahden kaupunginorkesterissa. Santulle syntyi kaksi pikkuveljeä, vuosi ja kolme kuukautta nuorempi Hermanni ja kuusi vuotta nuorempi Severi.

Lapsuus oli Santtu-Matiaksen mielestä iloista ja onnellista aikaa. Poikia kasvatettiin rakkaudella ja sopivan väljästi. Kotiintuloajoista pidettiin tiukasti kiinni ja aina piti ilmoittaa, missä mentiin. Santtu oli veljeksistä pienikokoisin, eikä pärjännyt voimalla vahvempien ja isokokoisempien kavereiden kanssa, mutta oli niin hyvä suustaan, että selvisi sillä monista tiukoista paikoista.

Olisihan se kiva, jos Oliver perisi minulta hiukset.

Kolmen pojan perheessä riitti vauhtia, sillä kaikki kävivät kuvataidekoulussa ja harrastivat musiikkia, jääkiekkoa sekä jalka- tai sulkapalloa.

Rouvalit asuivat omakotitalossa luonnonsuojelualueeseen rajoittuvan metsän reunassa. Pojat tekivätkin lähes päivittäin retkiä suureen, jännittävään metsään. Pihalla oli iso kasvimaa ja kasvihuone, joiden hoitoon kaikki osallistuivat.

Kesät vietettiin mökillä Pertunmaalla. Siellä vaari opetti Santtua kalastamaan, marjastamaan ja sienestämään. Pertunmaalla Rouvali oppi rakastamaan luontoa, mikä oli yhtenä syynä maalle muuttoon.

− Samoilen metsissä aina, kun minulla on siihen mahdollisuus. Luonnossa kulkeminen rauhoittaa, kun olen tällainen aika hektinen menijä.

Pojat saivat ihan pienestä pitäen lähteä vanhempien mukana töihin kaupunginorkesterin harjoituksiin ja konsertteihin, ja he kävivät usein myös teatterissa, oopperassa ja baletissa.

Äiti-Marjan mukaan Santtu oli hyvin vilkas ja kiltti lapsi ja tavattoman kiinnostunut kaikista asioista, mutta musiikki vei kuitenkin voiton. Poika halusi tulla kuuntelemaan lähes kaikki konsertit. Lepakko-operetinkin hän kävi katsomassa 14 kertaa.

Kun Santtu oli nelivuotias, hän oli taas kerran kaupunginorkesterin konsertissa. Pienen ja hintelän pojan housut oli kiinnitetty henkseleillä. Väliajalla Santtu tutustui kolmeen rouvaan. Jossain vaiheessa hän kysyi yhdeltä rouvista, voisiko tämä lähteä käyttämään häntä vessassa, kun hän ei saa itse henkseleitä takaisin. Siitä lähtien rouvat muistivat Santtua aina joululahjoilla. Kun Rouvali johti ensimmäistä kertaa Lahden kaupunginorkesteria Sibelius-talolla, tuli yksi rouvista tervehtimään häntä. Vain hän oli enää elossa ystäväporukasta.

Rouvali kiittelee vanhempiensa musiikkikasvatusperiaatteita. Kotona soitettiin luonnollisesti paljon, mutta poikia ei missään tapauksessa pakotettu harrastamaan musiikkia. Sitten kun nämä itse kiinnostuivat soittamisesta, vanhemmat ostivat heille kaikki instrumentit, joita he halusivat.

− Minäkin sain marimbat, rummut, ksylofonit, vibrafonit. Jossain vaiheessa kokeilin myös äidin kanssa viulun soittoa, mutta se jäi myöhemmin.

Parasta musiikkikasvatusta Rouvalin mielestä on viedä lasta mahdollisimman paljon konsertteihin. Siellä lapsi kuulee erilaisia sävellyksiä, näkee monenlaisia soittimia ja jopa kuulee värejä. Lapsen on myös hyvä antaa tutkia itse erilaisia soittimia. Oliverillekin soitetaan pianoa, mihin hän jo silminnähden reagoi. Konserteissa hän alkoi potkia jo vatsassa ollessaan.

Ura nousukiitoon

Viisivuotiaana Santtu-Matias Rouvali innostui lyömäsoittimista.

− Pieni lapsi kiinnittää huomion siihen, mikä näyttää visuaalisesti hienoimmalta. Rumpali ja kapellimestari ovat orkestereissa näyttävimmät ja siksi kiinnostuin lyömäsoittimista.

Isän työkaveri, Lahden kaupunginorkesterissa soittava lyömäsoittaja Jorma Alanne alkoi antaa pikku-Santulle yksityistunteja, ja kuusivuotiaana poika aloitti musiikkiopinnot Lahden konservatoriossa.

Lukiossa opinnot jatkuivat Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Elämä oli täynnä musiikkia, sillä Santtu-Matias soitti myös koulukavereiden kanssa rokkibändeissä ja opetti vanhempiensa perustamassa musiikkikoulussa. Oppilaat pitivät kovasti Santtu-Matiaksesta ja ymmärsivät hyvin, jos hetkessä elävä nuori opettaja ei aina muistanut perua ajoissa tuntiaan, kun oli sopinut konsertista samaan aikaan.

Lukion jälkeen Rouvali jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian solistiosastolla.

− Itsenäistymisen alku varsinaisten opintojen alkaessa Sibelius-Akatemiassa oli yksi elämäni kasvukohdista. Asuin silloisen tyttöystäväni kanssa Helsingissä ja piti alkaa ottaa täyttä vastuuta itsestään, asumisestaan, koko elämästä.

Rouvali alkoi kiinnostua orkesterin johtamisesta soittaessaan Sibelius-Akatemiassa nuorten sinfoniaorkesteri Vivossa, jota johti Hannu Lintu. Rouvali ystävystyi Linnun kanssa, joka kannusti poikaa pyrkimään Jorma Panulan kapellimestariluokalle. Siellä hänen opettajanaan oli muun muassa Leif Segerstam. Ystävyys Linnun kanssa on jatkunut. Tämä työskenteli Rouvalin edeltäjänä Tampereen Filharmonian ylikapellimestarina.

Uransa ehdottomana käännekohtana Rouvali pitää vuotta 2009, jolloin Radion Sinfoniaorkesterissa vieraileva kapellimestari Xian Zhang sairastui ja Rouvalia pyydettiin pikahälytyksellä paikkaamaan häntä. Nuori mies joutui johtamaan ammattiorkesteria ensimmäistä kertaa elämässään, ja onnistui yli kaikkien odotusten.

− Siitä konsertista tämä kaikki meno lähti käyntiin, Rouvali huokaa.

Klassinen musiikki on nastaa

Suosio hämmentää Santtu-Matias Rouvalia. Tampereella hän sai kolmanneksi eniten ääniä Vuoden tamperelainen –äänestyksessä, ja häntä suitsutetaan Tampere-talon kansikuvapoikana ja Filharmonian tähtikapellimestarina. Eikä turhaan: Rouvalin ensimmäisen kauden aikana orkesterin yleisömäärä onkin kasvanut viidenneksellä.

Rouvali tekee kovasti töitä sen eteen, että klassinen musiikki vapautuisi elitistisestä ja konservatiivisesta maineestaan ja että ”tavallisetkin” ihmiset uskaltautuisivat kuuntelemaan, kuinka ”nastaa” klassinen musiikki voi olla. Klassiseen musiikkiin liitettyä jäykkyyttä Rouvali murtaa puhumalla konserteista keikkoina ja niiden numeroista biiseinä. Rouvalin esiintyminen onkin viime aikoina houkutellut konsertteihin aiempaa enemmän nuoria.

Santtu-Matias Rouvali on hurmannut myös soittajat. Tampere Filharmonian patarumpujen äänenjohtaja Tiina Laukkanen kertoo, ettei ole 30 vuotta kestäneen uransa aikana tavannut niin lahjakasta ihmistä kuin Rouvali. Laukkanen ounastelee, että nuorella miehellä on absoluuttinen rytmitaju. Hän saa karismastaan nousevalla auktoriteetilla ja valtavalla positiivisella energialla soittajat venymään parhaimpaansa.

Kun Rouvali alkaa johtaa, hän heittäytyy musiikkiin sisälle kuin alkaisi elää siellä. Johtaessaan hän hypähtelee kuin keijukainen, naksuttelee, suhisee ja pärisee soitinten mukana. Näyttää kuin hän nousisi lentoon. Parin minuutin kuluttua hän onkin jo yltä päältä hiessä.

Laukkasen mielestä Rouvalin kanssa on helppo työskennellä: hän on aseistariisuvan aito ja teeskentelemätön myös töiden ulkopuolella.

− Välillä ihmettelen, että miten se voi olla noin kiva. Ihan kuin se ei olisi edes ihminen, vaan jokin satuolento, Laukkanen nauraa.

Tartu hetkeen!

Hurja uran nousu ei ole saanut Santtu-Matias Rouvalin päätä sekaisin.

− Maailmallakin täytyy edetä rauhallisesti ja opetella kohtaamaan erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Kuuntelen ja seuraan, mitä ympärillä tapahtuu, otan hetken kerrallaan ja elän sen mukaan.

Rouvali myöntää, ettei tunne oloaan kotoisaksi julkisuudessa ja pintajuhlissa, mutta suhtautuu niihinkin tyynesti, osana työtään. Hän ymmärtää, että kapellimestari ei vain johda orkesteria, vaan hoitaa myös sen edustustehtäviä ja antaa sille kasvot.

− Mutta ylimielisten kanssa en viihdy, silloin voin poistua seurasta.

Oliverin kansainvälisyyskasvatus hoituu perheen matkustellessa isän konserttikiertueilla ulkomailla. Rouvali puhuu sujuvasti englantia ja saksaa, ja toivoo Oliverinkin oppivan kommunikoimaan muutamalla vieraalla kielellä.

− Lisäksi täytyy tutustua erilaisiin kulttuureihin ja pitää hankkia hyvä yleissivistys, että pystyy keskustelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Kevätaurinko pyyhkäisee viimeisillä säteillään työhuoneen ikkunaa. Pian Rouvali pääsee perheensä luokse Nurmijärvelle. Vanha maatila on yksi täyttyneistä unelmista.

Rouvalin mielestä unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi. On uskallettava tarttua tilaisuuteen heti, kun se tulee kohdalle. Tämän hänelle opetti hänen elämänsä traagisin tapahtuma.

Pikku-veli Hermanni kuoli auto-onnettomuudessa. Lauluntekijä, säveltäjä ja riimittelijä oli juuri täyttänyt 24 vuotta ja soitti bassoa kahdessa bändissä. Eräänä päivänä hän lähti roudaamaan bändikamoja ystävänsä kanssa pienellä Fiatilla. Suoralla tiellä ajoi vastaan auto huomattavaa ylinopeutta. Se kääntyi vastaantulevien kaistalle juuri Hermannin auton kohdalla. Hermanni ja mukana ollut ystävä kuolivat törmäyksessä heti. Hermannin autoon törmänneen auton kuski oli juuri päässyt sairaalasta, jossa oli ollut hoidettavana itsetuhoisuuden vuoksi.

Kun Santtu-Matias oli vähän toipunut pikkuveljensä kuolemasta, hän päätti, että koska elämä on niin arvaamaton, on parempi tarttua hetkeen ja tehdä oikeilta tuntuvat asiat heti.

− Ei pidä jäädä pohtimaan, kannattaako sitä tehdä. Sen kun tekee vaan ja miettii vasta sitten, oliko se järkevää, vinkkaa Santtu-Matias Rouvali.

Kuka?

Santtu-Matias Rouvali

Syntyi Lahdessa 5.11.1985.

Asuu Nurmijärven Lepsämän kylässä.

Perhe: avovaimo, pianisti Heini Lehto ja Oliver-poika, perheessä lisäksi hevonen ja kaksi koiraa.

Työskentelee Tampere Filharmonian ylikapellimestarina kolmevuotisella sopimuksella. On Kööpenhaminan filharmonikkojen päävierailija ja Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri.

Johti Suomen itsenäisyyspäivän juhlakonsertin 2013 Tampere-talossa.

Työskennellyt myös Los Angelesissa ja johtanut mm. Haagin Residentie-orkesteria, Lontoon Philharmonia Orchestraa, Tukholman filharmonikoita ja Ranskan radion, Dresdenin ja Bergenin filharmonikoita.

Soittaisi mielellään myös rokkia, jos ehtisi.

Rentoutuu samoilemalla luonnossa ja kalastelemalla.

Osaa nylkeä riistalinnun ja laittaa siitä herkullista ruokaa, mutta lempiruoka on kaalikeitto.

Saunoo joka päivä.

Lempiteos: Sergei Prokofjevin Viulukonsertto nro 2 g-molli op 63.

Selittää musiikkia opettajansa Leif Segerstamin sanoin: ”Musiikki ei ole se, mikä soi, vaan miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin, kun se soi.”

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »