Siirry sisältöön
Kulttuuri

Saarisen perhe valmistaa ruokaa rakkaudella

09.01.2017 Ulla-Maija Lammi-Ketoja Päivi Karjalainen

Blenderi on Saarisen perheessä kovassa käytössä. Tällä kertaa sitä ovat täyttämässä Juuso Saarinen (oik.) sekä Vesa Saarinen sylissään Enni.

Blenderi on Saarisen perheessä kovassa käytössä. Tällä kertaa sitä ovat täyttämässä Juuso Saarinen (oik.) sekä Vesa Saarinen sylissään Enni.

Ruoka ei ole vain polttoainetta, vaan myös kulttuuria ja elämäntapa.

Punainen kakun päällys kiiltää niin, että siitä voi nähdä miltei kuvansa. Kyseessä on Vesa Saarisen luovuuden taidonnäyte: hänen itse kehittelemänsä karpalo-rosmariini-valkosuklaakakku.

Tämä on hyvää! sanoo Enni Saarinen, 6, lusikoidessaan samettista herkkua suuhunsa.

Yks toinen kakku ei ollut ihan näin hyvää. Siinä oli joku maku, josta en pitänyt. En muista sen nimeä, Enni puhelee.

Vesa Saarisen itse kehittelemä karpalorosmariini-valkosuklaakakku.

Vesa Saarisen itse kehittelemä karpalorosmariini-valkosuklaakakku.

Perheessä ei makuasioista kiistellä, eikä syömään pakoteta, mutta siihen pyritään, että kaikkea maistetaan. Vesa on hotelli- ja ravintola-alan lehtori, jolle myönnettiin vuosi sitten kultaiset Cordon Bleu d’Or -käädyt.

Ravinnon alkulähteille liittyy myös perheen äidin ammatti. Marina Saarinen työskentelee kätilönä ja imetyskoordinaattorina. Ruoka onkin perheessä korkeassa kurssissa. Eineslaatikoita ei täällä availla, vaan aterian valmistelu aloitetaan päivittäin yleensä perunoitten kuorimisesta ja sipulin pilkkomisesta. Edes pinaattilettuja ei osteta valmiina, itse tehdyt pinaattiletut ovatkin Ennin herkkua.

Ei me sentään mitään yli-ihmisiä olla, joskus voidaan tilata kotiin pizzaa, Vesa naurahtaa.

Ainakin kerran päivässä perhe pyrkii syömään yhdessä, viikonloppuisin useammin. Koko joukon saaminen samaan aikaa aterialle on haasteellista Marinan kolmivuorotyön ja lasten harrastusten vuoksi. Yhdessä syömistä pidetään tärkeänä myös siksi, että lapset oppivat ruokakulttuurin.

Koululaiset oppisivat arvostamaan ruokaa enemmän pidemmällä ruokatauolla.

Jos sitä ei kotona opi, ei sitä opi missään. Ruokakulttuuriin kuuluu ruuan arvostaminen, yhdessä tekeminen ja nauttiminen. Aterialla kohdataan ja jaetaan kuulumiset, Marina sanoo.

Koululaiset oppisivat arvostamaan ruokaa enemmän pidemmällä ruokatauolla. 20 minuuttia jonottamiseen, syömiseen ja taukoon ei edesauta suomalaisen ruokakulttuurin kehittymistä, Vesa pohtii.

Jo yhteinen puuhailu ennen ateriaa on mukavaa. Enni, Ilona, 15, ja Juuso, 18, auttavat pöydän kattamisessa ja usein myös salaatin teossa. Toisinaan Juuso paistaa itselleen pihvejä ja Ilona pyöräyttää välipalaksi vihersmoothien, mutta kokin urasta ei toisessa polvessa haaveilla.

Karitsanpotkaa pataan

Enni Saarinen pilkkoo porkkanoita Marina-äidin avustuksella ja Ilona Saarinen on saanut käsiteltäväkseen bataatin.

Enni Saarinen pilkkoo porkkanoita Marina-äidin avustuksella ja Ilona Saarinen on saanut käsiteltäväkseen bataatin.

Talvikaudella Saarisilla syödään haudutettuja patoja ja keittoja.

Meillä syödään usein myös lohisoppaa tai kasvissosekeittoja. Myös linssejä ja papuja käytetään, niistä voi tehdä myös tahnoja, joita nautitaan leivän päällä, Marina kuvailee.

Ruuan valmistuksessa oivallisena apuna on isännän blenderi, josta hän on hivenen ylpeä.

Se on jykevä peli, kolme hevosvoimaa! Sillä voisi ajaa vaikka pientä venettä, Vesa sanoo pilke silmäkulmassaan.

Tällä haavaa hän on valinnut pata-aineksiksi luomukaritsan etupotkaa.

Lähi- ja luomuruoka ei ole minulle arvo sinänsä, mutta raaka-aineen pitää olla huippulaatuista. Jos se on luomua mutta ei laadukasta, ei se ruuantekijää paljon auta. Kokkina pitää aina pyrkiä saamaan parasta mahdollista raaka-ainetta.

Perheessä käytetään runsaasti marjoja.

Perheessä on totuttu moniin makuelämyksiin. Joulunaikaan kuluu aina vähintään puolikiloa muikunmätiä ja tryffelikastike on yksi lempikastikkeista joulupöydässä. Arkiruokana aasialaisesta ruuasta pitävät kaikki.

Suolan käytöstä silti keskustellaan. Vesa on huippuravintoloissa tottunut käyttämään ehkä liikaakin suolaa, koska se tuo ruuan maun paremmin esiin.

Vaikka kaikkea maistetaan, porkkanalaatikkoa ja kesäkeittoa mestarikokki ei ainakaan itselleen valmista.

Niitä pakotettiin 70-luvulla lastentarhassa syömään. Molempia tungin taskuihin.

Marjoja perheessä käytetään runsaasti. Marina on intohimoinen marjastaja, joka pitää mielellään kesälomansakin vadelmien ja mustikoiden kypsymisen aikaan.

Juhlahetkiä kotona

Vihersmoothieen sujahti lehtikaalia, banaania, pinaattia, pähkinöitä, avokadoa, mikroversoja, rucolaa, punamangoldia, kookosvettä, hunajaa ja suolaa.

Vihersmoothieen sujahti lehtikaalia, banaania, pinaattia, pähkinöitä, avokadoa,
mikroversoja, rucolaa, punamangoldia, kookosvettä, hunajaa ja suolaa.

Marina on tehnyt 12 vuotta kolmivuorotyötä. Kotona kaikki työt jaetaan, eikä niistä juuri riidellä.

Se, joka jää kotiin, jatkaa hommia. Vesa on lasten kanssa kotona keskiverto isiin verrattuna enemmän. Ruuanlaiton lisäksi hän pesee pyykit ja tekee sen, mikä on tarpeen.

Saariset aloittivat seurustelun jo 15- ja 18-vuotiaina. Yhteinen ensimmäinen koti oli Helsingissä, mutta nyt on asuttu Kokkolassa jo 14 vuotta.

Silloin, kun Vesa on paiskinut töitä opetuksen ohessa työelämäjaksoilla Baskimaalla, Ranskassa ja Saksassa tai opiskellut työn ohessa, Marina on hoidellut arkea kolmen lapsen kanssa.

Perheellä ei ole sukulaistukiverkostoa Keski-Pohjanmaalla. Sen ajan, kun perheessä on ollut lapsia, vanhemmat ovat viettäneet vain kaksi yötä pois kotoa ilman jälkipolveaan.

Toinen oli yhden yön ”häämatkamme” Helsinkiin ja toinen yhden yön reissu kavereiden häihin. Vaikka meillä on ihania ystäviä, on korkeampi kynnys kysyä apua ystäviltä kuin sukulaisilta, Marina toteaa.

Vesa on lasten kanssa kotona keskivertoisiin verrattuna enemmän.

Niinpä juhlahetki on luotu usein oman katon alle. Kun lapset olivat pienempiä ja menivät aikaisin nukkumaan, vanhemmat nauttivat kahdenkeskisen illallisen. Ulkona syödessä kun voi käydä niin, että Vesalla luiskahtaa työrooli päälle ja hän alkaa tarkkailla ”koko pakettia”.

Eräs kaveri kysyi kerran, että mihin täällä Kokkolassa kannattaa mennä illalla syömään. Sanoin, että tuu meille!

Tärkeitä tuoksumuistoja

Jo Vesan lapsuuden kodissa ruoka oli tärkeällä sijalla. Hänen isänsä oli apteekkari ja innokas kuoroharrastaja. Kotona pidettiin usein juhlia, joissa laulettiin yhdessä pianon säestyksellä ja nautittiin hyvä ateria. Vesa istui pöydän alla monet juhlat.

Sieltä ne lapsuuden tuoksumuistot tulevat. Suhde ravintoon jää etäiseksi, jos lapsella ei ole tuoksumuistoja.

Saarisen perheessä käytetään paljon marjoja kuten Marinan poimimia mustikoita ja vadelmia.

Saarisen perheessä käytetään paljon marjoja kuten Marinan poimimia mustikoita ja vadelmia.

Alasta Vesa innostui silloin, kun autteli veljeään Rukalla,

Olin 1990-luvun alussa Ski Bistrossa hommissa järjestysmiehenä ja baarissa. Keittiötyö alkoi näyttää salista katsottuna tosi siistiltä. Ihailin sitä, miten taitavasti keittiön väki kasasi annoksia kovassakin kiireessä. Silloin tajusin, että toi on mun juttu!

Vesa on opiskellut ammattiinsa Ravintolakoulu Perhossa, minkä jälkeen hän on tehnyt töitä monissa huippuravintoloissa. Savoyssa hän toimi vuonna 1999, kun se valittiin Vuoden ravintolaksi.

Ravintolakokkien kouluttamisen ohessa Vesa on suorittanut ammatillisen opettajan pätevyyden. Hän sanoo pärjäävänsä nuorten kanssa mainiosti. Opettamisessa parasta on, kun huomaa nuoren kehittymisen ja saa hänet innostumaan.

Juhlahetket luodaan usein oman katon alle.

Kotoa löytyy verrokkia. Uskon ammattitaidon takaamaan auktoriteettiin, sillä nuoret vievät kuin litran mittaa, jos ei ole auktoriteettia. Kivaa saa olla, mutta jos liian hyväksi kaveriksi alat, ote kyllä lipsuu. Ensivaikutelma uuden opiskelijaryhmän kohtaamisessa on tärkeä. Muutaman ensi minuutin aikana näytät, kuka olet ja mitä osaat.

Viime kevään Taitaja-kisassa Vesan valmentama opiskelija Adele Kinnunen voitti Suomen mestaruuden ravintolakokki-sarjassa, jossa taso on korkea.

Opiskelijoiden kilpaillessa jännitän varmasti paljon enemmän kuin itse kilpailija. Adele työskentelee nyt Helsingissä ravintola Rosterissa Pohjoisesplanadilla.

Uteliaisuus elämään

Marinankin työssä ensivaikutelma on tärkeä, mutta haasteellista on se, että hänen asiakaskontaktinsa kätilönä kestävät vain kolme päivää.

Kolmen päivän aikana tapahtuu paljon: vauva syntyy ja se muuttaa vanhempien elämän. Vanhemmuuden sitoumus on todella iso, ja usein tuoreille vanhemmille on luotava realismia vauvaperheen elämästä.

Marina Saarinen on neulonut imetysneuvontaa varten rinnan.

Marina Saarinen
on neulonut
imetysneuvontaa
varten rinnan.

Hyvä kätilö on Marinan mukaan ammattitaitoinen ja sydämellinen kanssakulkija naisen elämän eri vaiheissa. Hyvä kokki taas tarvitsee Vesan mielestä pitkän pinnan, organisointikykyä ja hyvän makuaistin. Lisäksi tarvitaan joustavuutta ja tiimityötaitoja. Samoilla opeilla toimii myös perheen arki.

Vesalla on myös oma yritys, jonka puitteissa hän pyörittää kesäisin katukeittiötä ja tekee cateringia ja erikoiskakkuja häihin ja firmojen juhliin. Hiljattain vietettiin Ilonan rippijuhlia, mutta Vesa oli niin kiireinen, että kakut juhliin loihti ystävä.

Mestarikokin mukaan suomalainen ruokakulttuuri poikkeaa vaikkapa Etelä-Euroopasta.

Eteläeurooppalaiset elävät syödäkseen eivätkä syö elääkseen. Kotiruoka on siellä arvossaan. Isovanhemmat, jotka asuvat saman katon alla, osallistuvat myös ruuanlaittoon. Siten perinteet siirtyvät luonnollisesti sukupolvelta toiselle.

Uteliaisuus elämään ja halu kehittyä on Saarisia yhdistävä piirre, eikä elämän raameja ole viimeisen päälle lyöty lukkoon, vaikka perhe Kokkolassa hyvin viihtyykin.

Lue myös:
Johanna Mäkelä tutkii ruokakulttuuria
Maahanmuuttajien perheessä ruokakulttuurit sekoittuvat

Kuka?

Marina Saarinen, kätilö ja imetyskouluttaja.Marina Saarinen

Syntyi Lieksassa 1972.

Koulutukseltaan kätilö ja imetyskouluttaja.

Työskentelee Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa kätilönä ja sairaanhoitopiirin imetyskoordinaattorina.

Perhe: puoliso Vesa ja kolme lasta.

Harrastaa: luonnossa liikkumista, intohimona marjastus.

Motto: Imetysohjaus rakkaudesta äidinmaitoon, vastasyntyneen ruokaan.

Kuka?

Vesa Saarinen, ravintolakokki, keittiömestari ja restonomi YAMK.Vesa Saarinen

Syntyi Hämeenlinnassa 1969.

Koulutukseltaan ravintolakokki, keittiömestari ja restonomi YAMK.

Työskentelee Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa ruokatuotannon lehtorina ja toiminimellä Gourmet Serviisi Street Food & Catering.

Perhe: Puoliso Marina ja kolme lasta.

Innostuu koskikalastuksesta Ruunaan-koskella Lieksassa.

Motto: Niillä mennään mitä on.

Instagram: #saarinenvesa

Haudutettu luomukaritsa

4 luomukaritsan etupotkaa
4 porkkanaa
8 salottisipulia
2 dl punaviiniä
1 prk säilöttyjä luumutomaatteja
6 valkosipulin kynttä
1 l lihalientä (tai niin paljon, että potkat peittyvät nesteeseen)
1 rkl kuivattua lipstikkaa
5 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
5 timjamin oksaa
2 tl sokeria
suolaa ja valkopippuria myllystä
oliiviöljyä ruskistamiseen

Ruskista potkat, porkkanat ja sipulit padassa. Ota kasvikset välillä pois, lisää punaviini, tomaatit liemineen ja lihaliemi. Anna porista liedellä ilman kantta puoli tuntia. Lisää kasvikset ja mausteet pataan ja laita kansi päälle. Siirrä pata 150-asteiseen uuniin ja anna hautua 23 tuntia. Kun potkalihat ovat kypsiä (liha irtoaa luista), nosta ne ja juurekset sivuun. Poista liemestä kokonaiset pippurit ja laakerinlehdet. Soseuta haudutusliemi sauvasekoittimella ja tarkista maku.

Korianteri-minttucouscous

4 dl couscous-suurimoita
4 dl kanalientä
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta minttua
1 rkl oliiviöljyä
100 g maustamatonta luonnonjugurttia

Valmista couscous potkien hauduttamisen loppuvaiheessa pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta hienonnetuilla yrteillä ja oliiviöljyllä. Roiski annokseen jugurttia raikastamaan makua.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »