Siirry sisältöön
Kulttuuri

”Oppiminen olisi ollut helpompaa sarjakuvien avulla”

01.09.2014 Anne Tarsalainen Susa Junnola

Näin kaunista on töölöläisen kerrostalon pihalla! Miisa Lopperin sfinx-kissa on nimeltään varsin kuvaavasti Iggy Pop.

Peligraafikko Miisa Lopperi kertoo olleensa alakoulussa itkupilli, jota oli helppo kiusata. Oppimispolku oli muutenkin kivinen, mutta vei lopulta unelmien työpaikkaan.

Kahvilan perimmäisessä nurkassa istuu nuori nainen piirtelemässä luonnoslehtiöönsä. Olemus huokuu levollisuutta. Välillä hän vilkuilee ohimeneviä ihmisiä, näiden ilmeitä ja eleitä, joista osa tallentuu myös luonnosvihkoon. Nuori nainen vaikuttaa herkältä, mutta kädenpuristus on luja:

Moi, mä olen Miisa.

Miisa Lopperi syntyi vuonna 1988 vanhempiensa ainokaiseksi. Perhe asui Mäntyharjulla, josta muutti Vantaalle Miisan ollessa parivuotias.

Pieni tyttö viihtyi hyvin omissa oloissaan. Häntä kiinnosti luonto; kaikki pikku ötökät ja isommatkin eläimet.

Kesämökillä otin lemmikeiksi horsmakiitäjän toukkia. Odotin malttamattomana hetkeä, jolloin niistä kuoriutuu perhosia. Surukseni toukista ei syntynytkään mitään, niiden olisi pitänyt päästä kaivautumaan maahan ennen kuoriutumista.

Alakouluun meno oli pelottavaa. Miisa reagoi herkästi toisten lasten kommentteihin.

Minut oli hyvin helppo saada itkemään. Opettaja huolestui ja passitti minut psykologin tutkimuksiin. Mitään ”vikaa” minusta ei kuitenkaan löytynyt.

Numeroiden muistaminen oli Miisalle vaikeaa, samoin kokonaisten lauseiden kirjoittaminen.

En jaksanut keskittyä. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö, mutta sitä ei tutkittu sen enempää.

Yläkoulussa kuvaamataidon ja englannin tunnit olivat mieluisimpia.

Luin englanninkielisiä sarjakuvakirjoja ja opin niistä myös kielioppia ja paljon uusia sanoja. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisin varmaan oppinut kaiken muunkin yhtä helposti sarjakuvien kautta.

Koulussa tytön piirtäjälahjat huomattiin, mikä antoi itsetuntoa.

Kuvaamataidon opettaja kehotti osallistumaan sarjakuvakilpailuun, jonka sitten voitinkin.

Mikä minusta tulee isona?

Peruskoulun jälkeen Miisa jäi pitämään välivuotta, koska ei päässyt unelmiensa kouluun, Helsingin kuvataidelukioon.

Jännitin pääsykokeissa niin paljon, että piirustustehtäväkin epäonnistui. Tuohon aikaan jännitin kaikkia uusia sosiaalisia tilanteita. Masennuin epäonnistumisesta niin, että halusin vain jäädä kotiin piirtelemään.

Vanhemmat alkoivat vähitellen hermostua siihen, ettei tytär opiskele eikä käy työssä. Äiti keksi lopulta tilanteeseen ratkaisun.

Äiti kuuli, että HERO (Helsingin seudun erilaiset oppijat ry) järjestää vuoden pituisen kurssin nuorille, jotka etsivät suuntaa elämälleen. Pääsin kurssille, ja sen aikana vahvistui ajatus siitä, mitä oikeasti haluan työkseni tehdä. Seuraavana vuonna aloitin Limingan taidekoulun kaksivuotisella sarjakuvalinjalla.

Miisa on piirtänyt Angry Birdsejä jo kolme vuotta.

Miisa tunsi olevansa omiensa joukossa. Limingan opiskelijat perustivat yhdessä sarjakuvayhteisö Seitin, joka on julkaissut viime vuosina laatuun panostavia sarjakuvakirjoja.

Miisa innostui uusien asioiden opiskelusta ja halusi oppia lisää.

Pääsin Adultan radio- ja televisio-opiston kaksivuotiseen pelialan koulutukseen. Siellä opin pelikenttien ja pelimaailmojen rakentamista muun muassa 3D-sovellusten avulla.

Miisa jatkoi opintojensa ohella piirtämistä. Joitain kuvitustöitä löytyi oman nettiportfolion avulla, muun muassa Amis-lehteen. Ja sitten tulikin tilaustyö, jollaisesta Miisa ei osannut edes uneksia.

Pian valmistumisen jälkeen sain kustannusosakeyhtiö Teokselta tilaustyön: Johanna Sinisalon lapsille suunnatun Möbiuksen maa -fantasiakirjan kuvituksen. Olin riemuissani, mutta sitten tulikin kiire, koska en itse ollut tyytyväinen kuvituksiini. Kun lopulta sain ne valmiiksi, olin täysin loppuun palanut.

Miisa makasi kotona puoli vuotta tekemättä mitään.

Äidille ilmoitin, että olen burn outissa, ja että jossain vaiheessa se kyllä menee itsestään ohi.

Unelmien työpaikkaan

Uupumuksesta toivuttuaan Miisa päätti urheasti hakeutua töihin ja opiskelemaan.

Ajattelin, että voisin opiskella iltaisin aikuislukiossa ja olla päivällä työssä vaikka kaupan kassalla. Lukioon pääsin, mutta töitä en saanut mistään. En tainnut olla riittävän sosiaalinen hakemiini työpaikkoihin.

Miisa oli ehtinyt opiskella vain muutaman kuukauden, kun sai puhelun pelifirma Rovio Entertaiment Oy:ltä. Hänet kutsuttiin työhaastatteluun.

Adultan opettaja oli kehottanut minua laittamaan työhakemuksen Rovioon. Haastattelijani oli myös kiinnostunut sarjakuvista. Hän piti kovasti töistäni ja sain työpaikan saman tien.

Miisa pääsi piirtämään aluksi Angry Birdsien hattuja, laatikoita ja erilaisiin vuodenaikoihin liittyviä tarvikkeita.

Äitikin innostui pelaamaan ja oli aivan innoissaan tekemistäni kuvista!

Miisa on työskennellyt Roviolla jo reilut kolme vuotta ja edennyt urallaan Angry Birds Seasons -tiimin pääartistiksi.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »