Siirry sisältöön
Kulttuuri

Somen kuvatulvassa

26.12.2014 Tiina Rauhala Sami Parkkinen

Sosiaalisen median kuvatulva

Sade ja Anna Erik Kesselsin teoksen 24 hrs in photos juurella.

“Twitter, Instagram, Ask.fm, We Heart It, Kik, YouTube, WhatsApp, Snapchat, Telegram, Tumblr, Facebook…”, luettelevat kahdeksasluokkalaiset Anna ja Sade päivittäin käyttämiään sosiaalisen median kuvasovelluksia.

Anna ja Sade käyttävät kuvasovelluksia pääasiassa älypuhelimillaan.

Olisi todella outoa kuvitella elävänsä ilman älypuhelinta. En olisi tutustunut moniinkaan kavereihini ilman sitä, Anna toteaa.

Facebookissa on liikaa aikuisia: tytöille tärkeimpiä ovatkin Snapchat ja Instagram. Snapchat on sovellus, jossa ihmiset viestivät kuvin: tekstille on sijaa vähän ja vastaanottaja näkee kuvan korkeintaan 10 sekunnin ajan. Anna ja Sade saattavat päivittäin viestiä ystäviensä kanssa siellä kymmenillä valokuvilla.

Kuva on tytöille tärkein viestinnän väline. He eivät juurikaan lähetä perinteisiä tekstiviestejä, koska viestin voi lähettää kuvanakin. Kuvilla on myös tärkeä rooli identiteetin rakentumisessa: ne ovat muistoja ja päiväkirjamerkintöjä, joista osa jaetaan ja osa säilytettään omina muistoina.

Kuvista näkee, miten olemme muuttuneet, Sade toteaa.

Anna ja Sade seuraavat somessa ystäviensä julkaisujen lisäksi sivuja, joissa näytetään laadukkaita ja kiinnostavia kuvia. Laadulla on suuri merkitys: huonot kuvat ärsyttävät.

Kiinnostavia aiheita ovat luonto, eläimet sekä paikat ja asiat, joita ei Suomessa voi nähdä. Näin he pääsevät tutustumaan toisella puolella maailmaa eläviin nuoriin tai eksoottisiin maisemiin. Annasta on mukava seurata kuvin toisten arkisia asioita ja kertoa omasta arjestaan muille.

Tytöt arvioivat näkevänsä netissä päivittäin noin 200 kuvaa.

Netissä kuvat ovat niin paljon helpommin saavutettavissa kuin painetut kuvat, he toteavat.

Kahdeksasluokkalaiset Anna ja Sade käyttävät päivittäin useita sosiaalisen median kuvapalveluilta.

Anna ja Sade näkevät kuvissa myös oman muuttumisensa.

Tytöt sanovat ottavansa vähintään 25 kuvaa päivässä. Kuvien määrä vaihtelee paljon, toisissa tapahtumissa kuulemma vain kuvataan enemmän. Anna ja Sade sanovat, että noin 20 prosenttia kuvista jaetaan sosiaalisessa mediassa. Anna arvioi jakavansa päivittäin noin 100 ja Sade noin 50 kuvaa päivässä.

Kuvaamisen tytöt aloittivat järjestelmäkameralla, ja puhelin tuli kuvaan vasta myöhemmin. Älypuhelin on kuitenkin nykyään ehdottomasti se tärkein kamera. He saivat ensimmäiset älypuhelimensa 11-vuotiaina.

Tytöt kuvaavat kuitenkin blogeissaan julkaistavat kuvat aina järjestelmäkameralla. He uskovat laatuun: he käsittelevät kuvansa huolellisesti, eivätkä julkaise huonoja kuvia. Poikkeuksen muodostavat vain Snapchatin kaltaiset palvelut, joissa kuvat ovat enemmän kuin huudahduksia ja kommentteja. Ne välittyvät vain ystävien kesken, jolloin asioita voi viestiä vaikkapa irvistyksin.

Mietittekö, mitä kuville tapahtuu lataamisen jälkeen?

Sade ja Anna sanovat olevansa tietoisia siitä, että kuvat voivat päätyä täysin tuntemattomille katsottaviksi ja käytettäviksi. Tämän vuoksi he valitsevat tarkkaan, mitä verkkoon lataavat. He tuntuvat olevan huolissaan oikeastaan vain siitä, mitä seurauksia kuvista voi syntyä heidän ollessaan aikuisia.

Vähän pelottaa, mitä tulevaisuudessa esimerkiksi mun pomo ajattelee näistä nuorena otetuista kuvista, Anna miettii.

Ask.fm-alustasta tytöt puhuvat hiukan varautuneemmin. He miettivät tarkasti, mitä siellä julkaisevat, sillä tässä palvelussa kuka tahansa voi anonyymisti kommentoida julkaisuja.

Pitää ymmärtää, mistä on kyse, kun sinne on mennyt, ja pitää olla hyvä itsetunto, tytöt sanovat.

Hekin ovat kokeneet Ask.fm-palvelussa haukkumista. Siellä esimerkiksi kiusataan eri ikäryhmiä. Tyttöjen mielestä se on ihan tyhmää, ja ystävien kesken puhutaan, jos jokin kommentti on harmittanut.

Sovellukset ovat jopa parantaneet ystävyyssuhteita.

Anna ja Sade kertovat keskustelevansa vanhempiensa kanssa paljon siitä, mitä netissä tekevät. Heillä ei kuulemma ole salaisuuksia. Tyttöjä harmittaa, jos vanhemmat luulevat somen pilaavan heidän elämänsä ja ystävyyssuhteensa. He puolustelevat voimakkaasti sosiaalisen median tuomia mahdollisuuksia: sovellukset ovat jopa parantaneet ystävyyssuhteita.

Usein koulupäivät ja harrastukset täyttävät päivät niin, ettei kauempana asuvia ystäviä ehdi oikeasti nähdä. Mutta FaceTime on melkein sama kuin olisi läsnä, Sade toteaa.

Sade sanoo antavansa puhelimensa isälleen silloin, kun hänen tulee keskittyä vaikkapa koulutehtäviin. Vaikka sovellukset ovat koko ajan auki, tytöt eivät koe olevansa niistä riippuvaisia. Heitä myös ärsyttää, kun ystävät roikkuvat joskus jatkuvasti puhelimessa, vaikka vietettäisiin yhteistä aikaa. Mutta he myöntävät, ettei kaikilla ole tarpeeksi itsehillintää somen suhteen.

Nuorten kuvankäyttö

Catherine Balet: sarjasta Strangers in the Light.

Catherine Balet: sarjasta Strangers in the Light.

Meistä kaikista löytyy arkisia kuvia albumeista, kenkälaatikoista, valokuvakehyksistä, tarrakuvina lompakoista ja nykyään yhä kasvavassa määrin sähköisinä tallenteina tietokoneen uumenista tai jaettuina erilaisille nettialustoille.

Kuvat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme ja toimivat vahvoina siteinä. Niiden kautta voimme muistaa elämänvaiheitamme, yhdessä koettuja asioita sekä rakentaa identiteettiämme.

Kuvista on tullut puheen kaltaista kommunikaatiota.

Valokuvaamisen määrä on räjähtänyt ja aiheet ovat arkipäiväistyneet, kiteyttää Valokuvataiteen museon intendentti Anna-Kaisa Rastenberger.

Suositut verkkopalvelut, kuten Facebook, ottavat nykyään vastaan yhden päivän aikana enemmän valokuvia kuin yksikään yritys filmin aikakaudella, toteaa tutkija Risto Sarvas.

Koskaan aiemmin ihminen ei ole tuottanut yhtä paljon valokuvia ja saanut niille välittömästi niin suurta yleisöä kuin nyt. Kuvien jakaminen on jo yhtä tärkeää kuin niiden ottaminen, Rastenberger jatkaa.

Kuvista on tullut puheen kaltaista kommunikaatiota: ne ovat kommentteja, huudahduksia, todisteita, muistilappuja, arvoituksia ja fantasioita.

Taustalla miljoonabisnes

Ihmiset omaksuvat nopeasti uusia palveluita, mutta Risto Sarvas toteaa, että sukupolvien välillä on huomattavia käyttökulttuurin eroja.

Yritykset ovat onnistuneet kehittämään palveluita, jotka on räätälöity juuri nuorten maailmaan sopiviksi. Nuoret käyttävät erityisesti Snapchatin ja Instagramin kaltaisia palveluita pitääkseen sosiaaliset verkostonsa aktiivisina, Risto Sarvas sanoo.

Hän painottaa, että valokuvan digitalisoitumisessa oli kyse paljon suuremmasta kuin vain tallennusmetodin vaihtumisesta: se merkitse täydellistä muutosta valokuvan roolille ihmisten elämässä.

Meitä houkutellaan osallistumaan, jotta voimme olla valvottavissa.

Liikemiehet haistoivat näppäilykuvan merkityksen jo varhaisessa vaiheessa. Digitalisoituminen nosti sen kaupallisen merkityksen uudelle asteelle. Sarvas kertoo, että taloudelliset edut ovat saaneet yritykset tukemaan näppäilykuvan tutkimusta ja kehittämistä voimakkaasti. Nykyään näppäilykuvausta määrittävät firmat ovat suuryrityksiä kuten esim. Facebook, Google tai Apple.

Monien miljardiluokan yritysten liiketoiminta rakentuu sosiaaliselle kanssakäymiselle verkossa eli sinun ja minun näppäilykuvien ottamiseen ja jakamiseen, Sarvas toteaa.

Anna-Kaisa Rastenberger muistuttaa, että ihmiset ovat yhä nuorempina tietoisia siitä, että valokuvien jakamisessa piilee katvealueita, jopa riskejä.

Meitä houkutellaan osallistumaan, jotta voimme olla valvottavissa.

Silti sosiaalista mediaa ja sen käyttöä ei tulisi Rastenbergin mukaan nähdä yksin hyvänä tai pahana, ovathan uudet mediat luoneet niin paljon uudenlaisia yhteyksiä ihmisten välille. Mutta kenenkään ei tulisi unohtaa, millaiset koneistot palveluiden taustalla vaikuttavat.

#snapshot-näyttely on avoinna Suomen valokuvataiteen museossa 18.1.2015 asti.

www.valokuvataiteenmuseo.fi

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »