Siirry sisältöön
Kasvu

Apua poikien seksuaalikasvatukseen

14.04.2014 Tuija Siljamäki

Jonkun pitäisi kertoa pojille, ettei heidän vielä tarvitse olla miehiä. Ja ettei pornovideoista kannata opetella ihmissuhteita.

Mitä ne siittiösolut ovat? kysyy 11-vuotias.

Tämä asia kiinnosti häntä viimeksi silloin, kun hän oli viisivuotias. Silloin ei puhuttu sentään enää kukista ja mehiläisistä, vaan jotakin vauvantekoon tarvittavista siemenistä. Olisiko nyt isä-poika -keskustelun aika? Aika usein se tarkoittaa sitä, että lykätään Väestöliiton Hei, mitä mulle tapahtuu? -esite kouraan. Tai sitten vain luotetaan koulun terveystiedon tunteihin.

Jos oltaisiin Ugandassa, pojille seksistä kertoisi isän veli ja tytöille isän sisko, ssenga. Ssengat voivat olla myös ammattimaisia seksuaalineuvojia, joille mennään juttelemaan, jotta ehkäistäisiin seksiongelmat, eikä vasta ainoastaan ongelmien ilmaantuessa.

Kun perhe- ja seksuaaliterapeutti Mika Lehtonen Väestöliitosta luennoi esimerkiksi vanhempainilloissa, hän aloittaa usein kysymällä: “Kuka teistä sai mielestään riittävästi seksuaalikasvatusta?”. Tavallisesti vain muutama käsi nousee. Jos Lehtonen kysyy: “Kuka teistä osaa mielestään antaa seksuaalikasvatusta?”, nousee vielä harvempi käsi.

Meidän vanhempamme jättivät paljon kertomatta, heidän vanhempansa vielä enemmän. Ajateltiin ehkä, että “kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa”. Ajaa kyllä, mutta meillä nykyvanhemmilla olisi nyt tuhannen taalan paikka vaikuttaa siihen, miten.

Nimittäin: jos me emme kerro, joku muu kyllä kertoo.

Tavallisestihan se menee niin, että 7-vuotiaalle seksiasioista kertoo 9-vuotias, 9-vuotiaalle 11-vuotias ja 11-vuotiaalle 13-vuotias. Siinä on sitä luontoa. Siinä ehtii syntyä paljon tabuja ja vääriä käsityksiä. Kenellä on isoin ja kuka ennättänyt kokeilla mitäkin. Siksi on tärkeää, että jokaiselle kerrottaisiin seksuaalisuudesta ikätason mukaisesti, sanoo Lehtonen.

Miten ihanista mutta intiimeistä makuukammariasioista kertoisi? Vanhemmat ovat vähän hukassa, eihän heillekään äiti tai isä kertonut, vaan serkun kanssa supateltiin. Miksi elämän ehkä tärkeintä asiaa verhoaa hämmennys ja nolous, kun siitä puhuu omalle lapselleen?

Seksi on hyvin henkilökohtainen asia. Harvalle siitä on puhuttu avoimesti ja harva on itse tottunut puhumaan siitä avoimesti. Tietyssä iässä alkaa tuntua, etteivät omat vanhemmat voi millään ymmärtää mitään, eikä niillä voi kuvitellakaan olevan seksielämää.

Tytöille on luontevaa aloittaa naiseudesta puhuminen silloin, kun ensimmäiset kuukautiset alkavat. Joissakin kulttuureissa kuukautisten alkamista oikein juhlistetaan.

Lehtosen mielestä poikien ensimmäistä yöllistä siemensyöksyä voisi hyvin juhlia ensimmäisenä mieheksi tulemisen etappina. Ainakin sitä voisi pitää ensimmäisenä muistutuksena isäpoika-keskustelulle. Tosin turvataidoista pitäisi alkaa puhua jo taaperolle. Maailma on muuttunut sellaiseksi, ettei ole turvallista olla tietämätön.

Lapselle pitää pienestä pitäen opettaa itsensä suojelemista. Seksuaalisuus on yksityisasia, eikä kenelläkään ole asiaa bikini- tai uimahousualueelle ilman lupaa.

On vaikeaa mieltää, että legoja rakentelevaa ja räiskintäpelejä pelaavaa poikaa kiinnostaisi vielä mikään tyttöihin tai seksuaalisuuteen viittaava. Huoneen ovessakin lukee “Tytöiltä pääsy kielletty!” ja kehotusta tehostaa pääkallonkuva. Vaikutelma voi kuitenkin pettää. Mitä esimurrosikäisten poikien mielessä oikein liikkuu?

Poikien Puhelimeen soitetuista puheluista saa jonkinlaisen kuvan. Suosituimmat aiheet viime vuonna liittyivät seksuaalisuuteen: seurusteluasioista pornoon. Miten voi hurmata tytön sydämen? Missä g-piste sijaitsee? Meneekö rakastumisen tunne ohi? Sattuuko niitä (pornossa), kun ne voihkii?

Näitä ne pojat pähkäilevät, eivätkä oikein kehtaisi kysyä. Mikä kysymisessä on niin vaikeaa?

Sen ymmärtämiseksi täytyy ymmärtää poikien maailmaa. Mika Lehtonen on tutustunut läheisesti poikien maailmaan esimerkiksi Poikien Puhelimen puheluihin vastatessaan.

Pojat rakentavat pienestä pitäen hierarkiaa: kuka pärjää koulussa, kuka tietää eniten asioista, kuka määrää, kenen vanhemmilla on rahaa. Pojat haluavat osata, eivätkä osoittaa tietämättömyyttään, koska silloin voi joutua naurunalaiseksi ja kiusatuksi.

Kuulostaa tutulta. Moniko isäkään pitää siitä, että tullaan neuvomaan?

Jotenkin ja jonkun tämä tietämättömyyden kehä pitäisi kuitenkin murtaa, sillä siitä seuraa paljon ongelmia. Ensinnäkin siksi, että jokainen vanhempi varmasti haluaa jälkikasvunsa onnistuvan ihmissuhteissaan ja olevan onnellinen. Toiseksi siksi, että netissä hortoileva, aikuisen huomiota kaipaava poika, on altis monenlaiselle hyväksikäytölle. Omin nokkinensa pojat tutustuivat seksiin toki ennenkin. Löysivät ehkä enon Jallun tai Kallen patjan alta ja katselivat lähikuvia sukupuolielimistä. Netissä on kuitenkin yhden klikkauksen päässä koko pornon kirjo.

Pojat haluavat olla rohkeita, löytää kiinnostavia, ihmeellisiä asioita. Se on ongelma, sillä netissä niitä on rajattomasti. Siellä on asioita, joita 10-vuotias ei millään voi käsitellä.

Isolta joukolta poikia puuttuu turvallinen aikuinen, jonka kanssa näitä asioita voisi käsitellä. Aikuinen, joka kertoisi, mitä porno on ja miksei sitä kannata katsella. Aikuinen, joka kertoisi, mitä pojan ei vielä tarvitsekaan osata. Aikuinen, joka kertoisi, etteivät muutkaan heti osaa.

Pojat ajattelevat tyttöjen ajattelevan, että poikien pitää osata. Pojat ovat suorituskeskeisiä. Heitä kiinnostaa, miten jokin asia tehdään, mutta he eivät halua kysyä sitä. He heittävät kärrynpyöriä ja kertovat vitsejä tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin. He ovat äärimmäisen tyytyväisiä, kun heille kertoo, että tyttöjen kanssa voi ihan vaan jutella ja kysellä toisen kiinnostuksenkohteista.

Suorituskeskeisyyden vuoksi poikien voi olla vaikea ottaa vastaan esimerkiksi koulun seksuaalivalistusta. Väestöliiton kehittämä Sitähän sä kysyit -peli koettaa tuottaa mielekkäämpää materiaalia seksuaalivalistukseen ja Lehtosen mukaan se on toiminut hyvin.

Suoritusvideot eli porno kiinnostaa poikia erityisesti. Olisiko vastaus tähän tarpeeseen asiallinen, oikeaa tietoa välittävä “suoritusvideo”?

Oikeastaan ei, sillä kysehän ei ole teknisestä suorituksesta ja sen onnistumisesta. Se, että näkee jostakin, miten homma teknisesti toimii, ei auta käsittelemään seksuaalisuuteen ja seurusteluun liittyviä tunteita. Entä jos tyttö torjuukin? Miten kestää sitä pettymystä ja häpeää? Kuka kertoisi pojille, että kyse on ennen kaikkea ihmissuhteista ja ihmissuhdetaidoista? Se olisi Lehtosen mielestä isän tai jonkun muun turvallisen, aikuisen miehen tehtävä.

Äiti on hyvä tiettyyn rajaan saakka, mutta poika kaipaa miehen mallia, samastumiskohdetta. Jokaisella pitäisi olla joku turvallinen aikuinen, jolta voisi kysyä mitä vain pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi. Liian moni poika kokee, ettei heillä ole ketään, jolle puhua. Se on uhka itsetunnolle.

Osittain siihen tarpeeseen syntyi vastaamaan vuonna 2007 perustettu Poikien Puhelin, johon soitettiin viime vuonna lähes 60 000 kertaa! Soittajat ovat iältään keskimäärin 13,7-vuotiaita, nuorimmat 9-vuotiaita. Usein nuorimmat soittajat soittavat porukalla ja kyselevät “hassuja” itsekin naureskellen. Myöhemmin joku heistä saattaa soittaa uudelleen, yksin ja vakavoituneena. Puheluihin vastaajina on ollut myös naisia, mutta kokemukset siitä eivät ole olleet kovin hyviä.

Kahden viikon ajan kaksi kokenutta ja koulutettua naista vastasi poikien puheluihin. Pojilla olisi ollut tilaisuus kysyä aikuisilta naisilta, mitä tytöt ja naiset oikeasti haluavat. Sen sijaan he osoittivat osaavansa jo. He kertoivat tarinoita itsestään, miten ovat tehneet sitä ja tätä ja että osaavat kaikenlaista. He myös tekivät ehdotuksia vastaajille. Tavanomaiset kysymykset jäivät kokonaan pois.

Tyttöjen seksuaalitietämys on useissa tutkimuksissa todettu paremmaksi kuin poikien. Mika Lehtosen mukaan suomalaispoikien puheluista heijastuu hyvinvoinnin jakautuminen epätasaisesti: toisilla on asiat todella hyvin, toisilla tosi huonosti. Maahanmuuttajapoikien tietämys vaihtelee sen mukaan, kauanko he ovat olleet Suomessa.

Jos he ovat olleet Suomessa pitkään, tietämys on samalla tasolla kuin muillakin. He joutuvat kuitenkin ristiriitaisiin tilanteisiin, kun perhe saattaakin sanoa toista kuin koulussa on opetettu. Pojat ovat olleet tyytyväisiä, että Poikien Puhelimesta voi kysyä ja helpottuvat kuullessaan, että vielä ei tarvitse osata.

Tullaan taas perheen merkitykseen ja siihen, miksi seksuaalisuudesta on tärkeää puhua.

Tieto auttaa suojelemaan kokemuksilta, joihin ei ole vielä valmis. Voi olla helpotus kuulla, ettei ole mitään tiettyä ikää, jolloin seksielämä pitäisi aloittaa. Jokaisella on oikeus kehittyä omaan tahtiinsa, jokaisella on oikeus epävarmuuteen.

Lehtosen mukaan parasta seksuaalikasvatusta on läsnäolo lapsen elämässä.

Kun tehdään yhdessä asioita, saadaan siltoja puhua asioista, joita muuten olisi hankala ottaa puheeksi. Näin voi välittää sekä tietoa että asennetta.

Vanhemmille seksuaalivalistuksen tueksi:

www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/kasvurauhaa/

Ihmeavaimet ja jakorasiat

Väestöliiton Tehoa poikien seksuaaliopetukseen -hankkeessa on tutkittu, millaista tietoa seksuaaliasioista ja missä muodossa yläasteikäiset pojat kaipaisivat. Pojat toivoisivat yksilöllistä neuvontaa ohjaajalta, joka kuuntelee ja vakuuttaa, että he ovat ok. He haluavat tietää, mitä kaikkea kuuluu normaaliin seksuaaliseen toimintaan ja mitä kuuluu normaaliin sukupuoliseen kehitykseen. Mieluiten he haluaisivat hakea tietoa netistä tai kuulla sitä hyvältä ystävältä tai seurustelukumppanilta. Epämieluisinta olisi tiedon saaminen aikuiselta sukulaiselta tai vanhemmilta.

Nöyryyttävää olisi pitää esitelmä aiheesta terveystiedon tunnilla tai vielä kauheampaa joutua demonstroimaan kondomin käyttöä luokan eteen. Tuollaisiakin kokemuksia pojilla on seksuaalikasvatuksesta. Monta väärää käsitystä on saatu seksuaalivalistuksella oiottua. Esimerkiksi harva enää pitää itsetyydytystä “itsesaastutuksena”, ja siksi “runkkari” on haukkumasanana lähes hävinnyt. Yksi kuitenkin näyttäisi pysyvän: tyttö saa herkästi “huonon naisen” maineen. Kumppaneita vaihtavat pojat ovat “pelureita”, siis kunnioitusta herättäviä, mutta samanlaiset tytöt leimataan “huoriksi”. Sitä perustellaan poikien keskuudessa seuraavalla metaforalla: “Voi olla yksi avain, joka menee moneen lukkoon. Se on ihmeavain. Lukko, johon menee monta avainta, on huono lukko”.

Sanoilla ja metaforilla on valtava voima.

www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/poikas-projekti-tehoa-poikien-se/

Superori testaa tiedot

Tällä pelillä kasvatetaan pelureita, joilla on hyvät mahdollisuudet menestyä ihmissuhteissa nimittäin herrasmiehiä ja toivevävyjä. Superori on Väestöliiton tuottama, yläasteikäisille suunnattu ilmainen nettipeli, jossa voi hauskalla tavalla testata ja lisätä seksitietouttaan. Superorissa ei kenenkään tarvitse nolostella, eikä pelätä naurunalaiseksi joutumista. Hyvistä suorituksista saa kehut ja virtuaalipalkinnon. Pelihahmonsa voi valita useista mahdollisuuksista, ja se kehittyy sitä mukaa, kun pelaaja edistyy. Superoriksi pääsee, kun tietää, mikä kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä vastuulliseen seksiin ja ihmissuhdetaitoihin.

Peli toimii verkossa ja mobiilissa ja sitä voi pelata suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

www.superori.fi

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »