Siirry sisältöön
Kasvu

Mielikuvituskaveri kuuluu lapsen kehitykseen: 5-vuotias Alvar käy Facebookissa töissä

20.03.2020 Eevakaisa Mäntyranta Jani Laukkanen

Mielikuvituskaveri 2/2020

Lähes kaikki muistavat omilta lapsuusvuosiltaan myös näkymättömät leikkikaverit. Toisinaan kuvitellut ystävät kasvavat kokonaisiksi mielikuvitusmaailmoiksi.

Mielikuvituskavereista on hyvin harvoin haittaa, toteaa kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Eija Palomäki.

Ne kumpuavat lapsen omasta mielikuvituksesta ja ovat osa luontaista kehitystä.

Mielikuvituskavereiden määrä vaihtelee: toisilla niitä voi olla useampiakin, toisilla ei lainkaan. Yleensä niitä alkaa esiintyä noin kolmivuotiailla, kun mielikuvitus on riittävän kehittynyt.

Vanhempia saattaa silti hämmentää, jos lapsen puheisiin ilmestyy yllättäen jokin uusi ja tuntematon henkilö, josta vanhemmilla ei ole mitään tietoa.

Kuvitellusta kaverista voi olla jopa hyötyä esimerkiksi tunteiden käsittelyssä. Se ei kuitenkaan korvaa todellisia ihmissuhteita, eikä sen kanssa voi harjoitella oikeita tilanteita, sillä se toimii täysin lapsen omilla ehdoilla. Kehityksen kannalta on aina tärkeämpää aito vuorovaikutus.

Mielikuvituskaverista voi olla hyötyä myös vaikkapa kielen oppimisessa, sillä kieli kehittyy, kun sitä käytetään.

Poistaako mielikuvituskaveri yksinäisyyttä?

Varsinainen yksinäisyys kuitenkin on ehkä vähän liian iso asia pelkkien mielikuvituskavereiden hoidettavaksi. Mutta niiden avulla voi täyttää sosiaalisia tarpeita ja jonkinlaisia tyhjiä tiloja, joita jokaisen elämässä saattaa joskus esiintyä.

Pitääkö leikkiin mennä mukaan?

Mielikuvitusystävä 2/2020

Alvarin mielikuvitustyöpaikan kävi huonosti: hänen mukaansa Kauklahden Facebookin talo hajotettiin, ja syyllinen oli saksalaisen satukirjan rosvo Hotzenplotz. Työpaikkansa menetyksen jälkeen Alvar on keskittynyt käymään päiväkotia.

Palomäki korostaa, ettei vanhemman kannata huolestua mielikuvituskavereista tai mielikuvitusleikeistä.

Satuiluun voi mennä mukaan leppoisasti ja leikkisästi, sillä lapsi ymmärtää usein itsekin, että kyseessä on mielikuvituskaveri eikä oikea ihmissuhde.

Kaverin voi ottaa lapsen kanssa puheeksi empaattiseen sävyyn ennen kuin asiasta alkaa tehdä sen syvällisempiä tulkintoja.

Asiaan kannattaa kiinnittää suurempaa huomiota, jos mielikuvituskaverit ja -maailma vievät tilaa oikealta elämältä tai ovat jatkuvasti läsnä. Tällöin lasta voi lempeästi muistuttaa todellisuuden ja keksittyjen asioiden erosta.

Mikäli asia huolestuttaa, on tärkeää tarkastella lapsen kokonaistilannetta ja miettiä, onko hänen olemuksessaan jokin muuttunut. Onko mieliala normaali, esiintyykö lapsessa ahdistusta tai muuta poikkeavaa?

Mielikuvituskaveri syntipukkina

Toisinaan lapsi saattaa pistää omat kolttosensa mielikuvituskaverin syyksi. Miten siihen pitäisi suhtautua?

Eija Palomäen mukaan pienen lapsen on hyvin vaikea myöntää syyllisyyttä: hänhän tietää yleensä hyvin, mitä saa tehdä ja mitä ei, ja haluaa pääsääntöisesti olla kiltti.

Pienissäkin rikkeissä syyllisyyden paino voi olla raskas, jolloin on ymmärrettävää, että syy livautetaan helposti mielikuvituskaverin niskoille. Aikuisen tehtävä on silloin eläytyä suruun, jota lapsi kokee käyttäytymisestään, ja tukea häntä realistisesti ja rauhallisesti.

Lapsen mielikuvitus saattaa rakentaa kokonaisia maailmoja. Joillakin lapsilla on mielikuvituksessaan työpaikka, josta he kertovat todentuntuisia tarinoita vanhemmilleen. Tällainen satuilu on normaalia ja perustuu lapsen kuvittelukykyyn, mikä on pohjimmiltaan positiivinen ilmiö.

James ajoi taksia, Penttipo kuljetti junaa

Espoolaisella Alvarilla, 5, on ollut jo parin vuoden ajan mielikuvituskavereita ja mielikuvitustyöpaikkakin, jonne hänet aamuisin viedään taksilla.

Pojan vanhemmat Jaakko ja Lara kertovat, että ensimmäiset kaverit ilmestyivät, kun Alvar oli noin kaksivuotias. Kavereiden nimet olivat Penttipo ja James.

James oli supersankarityyppinen, samaan aikaan ”cool” taksikuski, lentäjä, poliisi, mutta junankuljettaja Penttipo oli vähän vaatimattomampi kaveri. Joskus leikeissä oli mukana myös Mark. Alvar kertoi kavereistaan tarinoita ja leikki heidän kanssaan. Hän haluaa ylipäätään aina leikkiä kaikki kuulemansa tarinat uudelleen itse.

Jaakko arvelee, että maailman avautuminen vaikutti mielikuvituskavereiden syntyyn, sillä tarinoiden keksiminen lisääntyi samoihin aikoihin, kun Alvar siirtyi kotihoidosta päiväkotiin.

Työpaikka Facebookissa

Mielikuvitustyöpaikka 2/2020

Alvar, 5, rakastaa liikennevälineitä, erityisesti raideliikennettä. Junankuljettajat ja konduktöörit ovat hänelle ihailtuja ammatti-ihmisiä. Myös mielikuvituskaveri James oli junankuljettaja.

Vähän myöhemmin Alvar alkoi kertoa tarinoita työpaikastaan.

Työpaikka oli Espoon Kauklahdessa sijaitseva Facebook, jonne James ajoi hänet taksilla joka aamu, kertoo Jaakko.

Jossain vaiheessa Alvarilla oli Facebookissa hallussaan kokonainen kerros. Kun vanhemmat kysyivät, miten päivät työpaikalla kuluvat, hän kertoi ”tietokoneilevansa ja käyvänsä syömässä”. Ihan niin kuin isänsä omassa työpaikassaan.

Vanhemmat eivät missään vaiheessa huolestuneet Alvarin rikkaasta mielikuvitusmaailmasta. Lara on ammatiltaan varhaiskasvatuksen opettaja, joten hän ymmärsi sitäkin kautta lapsen mielikuvitusta.

Menimme jossain määrin mukaan tarinoihin pitäen kuitenkin terveen järjen mukana. Huomasimme kyllä, että Alvar erottaa selvästi toden ja tarinoinnin eron. Jos tarinavaihe jäisi päälle tai saisi ylivallan, puuttuisimme toki asiaan, mutta nyt tarinoinnit rikastavat elämäämme.

Larasta on tärkeää, etteivät vanhemmat jätä lasta yksi mielikuvituskavereidenkaan suhteen.

Alvarin työpaikka Kauklahden Facebookissa lienee siirtymässä menneisyyteen, sillä pojan mukaan rakennus on hiljattain hajotettu ja nykyään hän on Facebookin sijaan joka päivä päiväkodissa.

Minähän olen viisivuotias! hän muistuttaa.

Aivan. Kyllä lapsi ymmärtää itse, mikä on totta ja mikä tarua.

Muistoja lapsuudesta

”Olen kolmilapsisen perheen nuorin, enkä halunnut jäädä sisaruksiani huonommaksi, kun he aloittivat koulun. Kehitin itselleni oman Tähtimäen koulun, jossa kavereitani olivat mm. Metsomaan Atte ja Laurilan Pekka.”

Timo, 36

”Pienenä leikin oikeiden kavereideni Millan ja Annan kanssa, mutta toisinaan kaveriksi kelpasi myös Arja Koriseva. Kyllä, hän oli se laulaja, ja samalla mielikuvituskaverini.”

Mona, 24

”Kävin mielikuvituskavereideni kanssa etelän rantalomilla. Rakensimme hiekkalinnoja, joita en ikinä oikeasti päässyt rakentamaan. Paras kaverini näillä kuvitelluilla reissuilla oli mielikuvituskoirani Sesse.”

Josefin, 29

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »