Siirry sisältöön
Kasvu

Kavereita, harrastuksia, tukea…

13.03.2014 Elina Teerijoki

Kun ryhmässä tutustutaan kiinnostaviin harrastuksiin ja vietetään aikaa porukalla, saa nuori tukea ja yhteisyyden kokemuksia kuin vahingossa.

Harrastamattomuus, yksinäisyys, syrjään vetäytyminen, rötöstely…

Vanha lääke nuorten arjen ongelmiin on keksiä kunnon tekemistä. Haasteeseen tarttui seikkailukasvatusjärjestö Kota ry. Se aloitti vuonna 2009 hankkeen, jossa kehitettiin ryhmätoimintaa erityisen tuen tarpeessa oleville 1215-vuotiaille seikkailukasvatuksen menetelmiä hyväksi käyttäen.

Kumppaneiksi löytyivät Raision, Loimaan ja Kaarinan kaupungit, joissa ensimmäiset ryhmät käynnistettiin syksyllä 2009.

Toimintaa suunnitellut ja ryhmiä ohjannut Hanna Vahtola Kaarinan kaupungin lastensuojelusta kertoo, että Kaarinassa toiminta kohdennettiin enimmäkseen ennaltaehkäisevästi ”yläkouluikäisille nuorille, jotka eivät välttämättä olleet lastensuojelun asiakkaita, mutta joista oli herännyt syystä tai toisesta huolta koulussa”.

Ne rötöstelleet pojat olivatkin kauhean kiva ryhmä: fiksuja, pohtivia ja yhteistyökykyisiä nuoria.

Ryhmässä on kahdeksan nuorta ja kolme ohjaavaa aikuista. Hyviä aikuisresursseja tarvitaan, jotta ohjaajat pystyvät todella tukemaan nuorten kasvua. Juttukumppani on löydyttävä aina tarvittaessa, eikä kokoontumisia voi peruuntua ohjaajan sairastapauksen vuoksi.

Kota toi hankkeeseen erityisosaamista vaativia työtapoja kuten melonta- ja kiipeilykokeiluja sekä kehittämänsä arjen hallinnan mallin. Toimintamalleja ja käytäntöjä kehiteltiin yhteistyössä.

Koulujen kuraattorit ovat tärkeä yhteistyökumppani etsittäessä sopivia nuoria. Näihin nuortenryhmiin kun ei päädytä sattumalta, vaan tarkan seulan läpi. Mukaan halutaan nuoria, jotka ovat tavalla tai toisella syrjäytymisvaarassa ja joille ryhmä toisi mielekästä tekemistä.

Koulukuraattorit haastattelevat kaikkien Kaarinan yläkoulujen oppilashuoltoryhmiä etsiäkseen ei niinkään tiettyjä nuoria, vaan huolestuttavia ilmiöitä, Hanna Vahtola kertoo.

Ensimmäiseen ryhmään valikoitui poikia, joista oli huolta auktoriteettiongelmien, koulusta poissaolojen ja vapaa-ajan vieton suhteen. Syksyllä 2010 aloitti kaksi ryhmää hiljaisille, syrjäänvetäytyville nuorille; toinen tytöille, toinen pojille. Vuonna 2011 muodostettiin kaksi poikaryhmää.

Kouluilla on ikään kuin mahdollisuus tilata tietyllä tavalla suunnattua toimintaa, Vahtola sanoo.

Potentiaaliset ryhmäläiset haastatellaan, jotta selviää, ovatko he motivoituneita. Ryhmätoiminta on vapaaehtoista, ja ajatuksena on, että nuoret pysyisivät mukana koko lukuvuoden.

Jos joku sanoo haastattelussa, ettei ole kiinnostunut tai että harrastusmenoja on muutenkin paljon, häntä ei valita. Harrastamattomuus onkin eräs ryhmäläisiä yhdistävä tekijä.

Ensimmäinen ryhmä koottiin kahden koulun oppilaista, mikä aiheutti leirijakoa ryhmän sisällä. Seuraaviin valittiin vain yhden koulun oppilaita, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi: keskeyttämisiä tuli tuskin lainkaan.

Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa lukuvuoden ajan. Toiminta määräytyy nuorten toiveiden ja aikuisten suunnitelmien mukaan. Kaarinan ryhmillä on ollut retkiä, harrastuskokeiluja ja ”kotipesäkertoja”, jolloin voidaan vaikkapa laittaa ruokaa tai pelata lautapelejä.

Kiipeily ja melonta ovat hienoja elämyksiä, jotka yhteistyö seikkailukasvatusjärjestön kanssa on mahdollistanut.

Toisaalta metsään meneminen, nuotion tekeminen ja makkaranpaisto voi myös olla hieno elämys, johon ei tarvita erityisiä välineitä.

Ryhmissä otetaan paljon valokuvia, joiden avulla pohditaan tilanteita ja niiden herättämiä tunteita. Se on sellaista kasvun tukemista, jota nuori itse ei välttämättä edes huomaa.

Kaarinassa on oltu hyvin tyytyväisiä ryhmätoimintaan. Nuorten sitoutuminen osoittaa, että sillä on heille merkitystä. Vaikuttavuutta on vaikea mitata, mutta Vahtolan mukaan nuorista huomaa muutoksen:

Sosiaaliset taidot kasvavat vuodessa selvästi. Nuorten kanssa käydään toiminnan lomassa keskusteluja suuristakin aiheista kuten tulevaisuudesta, opiskelun kannattavuudesta ja seksistä. Automatkatkin ovat hyödyllisiä, niillä syntyy hienoja keskusteluja!

Keskustelut opettavat nuoria tekemään valintoja ja miettimään niiden perusteita. Ensimmäisessä ryhmässä puhuttiin paljon väkivallasta, koska mukana oli joukkotappeluihin sekaantuneita nuoria.

Vertaisryhmässä nuori voi myös ottaa toisenlaisen roolin kuin hänelle on koulussa muodostunut. Siellä saa olla oma itsensä.

Oikein yllätyin ensimmäisessä ryhmässä. Rötöstelleet pojat olivatkin kauhean kiva ryhmä: fiksuja, pohtivia ja yhteistyökykyisiä nuoria, Hanna Vahtola kehuu.

Taustalla seikkailukasvatus

Seikkailukasvatusjärjestö Kota ry toteutti vuosina 20092011 Ray:n tuella nuorten ryhmätoiminnan kehittämishanketta yhteistyökumppaneinaan Kaarinan, Raision ja Loimaan kaupungit. Toimintamalli tuen tarpeessa oleville nuorille jatkuu tähän vuoteen. Toisessa vaiheessa mukaan tulivat Uusikaupunki ja Espoo.

Kota ja kuntien toimijat ohjasivat ja kehittivät nuorille säännöllistä (viikoittaisia tapaamisia) ja pitkäkestoista (vähintään lukuvuoden kestävää) pienryhmätoimintaa.

Mukana ohjaus- ja kehittämistyössä on ollut nuoriso-ohjaajia, avohuollon ohjaajia ja koulukuraattoreita. Ryhmien ohjauksessa sovellettiin sosiaalipedagogista työotetta ja seikkailukasvatuksen menetelmiä.

Kota ry:n julkaisema Arki hallintaan! -kirja esittelee ryhmätoiminnan vetämistä ja järjestössä kehitettyä arjen hallinnan mallia.

KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »