Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa

Wilmasta pitäisi jo päästä eteenpäin

25.09.2017 Antti Vanas Colourbox

Moni pitää Wilma-palvelua pikemminkin negatiivisena valvonnan välineenä kuin aidon yhteistyön foorumina.

Digitekniikka on sujuvoittanut kodin ja koulun välistä yhteydenpitoa, mutta siihen liittyy myös pulmia. Moni pitää esimerkiksi Wilma-palvelua pikemminkin negatiivisena valvonnan välineenä kuin aidon yhteistyön foorumina.

Tiina Korhosen väitöksen kirjallisuusosasta löytyvien tutkimusten mukaan opettajat kokevat Wilman lisäävän työmääräänsä ja kiireitään. Vanhempien sanotaan vaativan vastauksia kysymyksiinsä heti toisaalta maahanmuuttajavanhempien pelätään jäävän huonon kielitaitonsa vuoksi kokonaan pimentoon.

Oppilaiden ajatukset ja kokemukset Wilmasta tuovat yhteistyöfoorumin sijaan mieleen rikosrekisterin. Opettajien kerrotaan uhkailevan Wilmalla, ja oppituntia pidetään onnistuneena, jollei yhtään uutta merkintää tule.

Oppilaat tekevät pilaa opettajistaan ja Wilmasta julkaisemalla somessa itseään koskevia negatiivisia Wilma-merkintöjä. Näytteitä voi käydä katsomassa Facebook-ryhmässä Koulun Wilma pilasi elämäni.

Miten kehittää aito digitaalisen kumppanuuden malli?

Wilma näyttäisi olevan digitaalisen median mahdollisuuksien tuhlausta. Miten opettajien ja vanhempien valtaa alleviivaavasta kontrollivälineestä saataisiin aito kodin ja koulun välisen digitaalisen kumppanuuden foorumi, jonka oppilaatkin tuntisivat omakseen? Tätä Tiina Korhonen väitöksessään setvii.

Teknologia ei tutkijan mukaan korvaa jatkossakaan kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta se tuo mahdollisuuksia uudenlaisille, 2000-luvun kotien ja koulujen tarpeiden ja tavoitteiden mukaisille toimintatavoille.

Korhosen kehittämä digitaalisen kumppanuuden malli lähtee liikkeelle vastuusta, yhteisesti hyväksytyistä säännöistä ja mahdollisuudesta kehittää toimintaa yhdessä. Jos oppilaat osallistuvat järjestelmän rakentamiseen opettajien ja vanhempien kanssa, he todennäköisesti myös tuntevat sen omakseen.

Avainasemassa on opettajien digitaitojen kehittäminen paitsi pedagogisesta, myös kodin ja koulun kumppanuuden näkökulmasta. Myös käytettävissä olevat laitteet, aika ja jaksaminen vaikuttavat paljon digitaalisen kumppanuuden rakentumiseen.

>Tiina Korhonen: Kodin ja koulun digitaalinen kumppanuus. Helsingin yliopisto 2017.

Lue painetusta lehdestä myös loput Tutkittua tietoa -artikkelit: Liikunta hyödyttää sekä yksilöä että kansantaloutta ja Liikunnallisuus periytyy

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »