Lukutaitoa kaiken ikäisille
Perhetyötä maan tavalla
Norjalaiset sosiaalityöntekijät pitävät maahanmuuttajataustaisia äitejä ja isiä norjalaisiin verrattuina toisen luokan vanhempina, väittää tutkija Tone Gunn Kristiansen.
Kristiansenin haastattelemien sosiaalialan ammattilaisten mukaan maahanmuuttajille saa selittää tavan takaa sitä norjalaisille itsestään selvää seikkaa, että lasten kasvatusvastuu jakautuu vanhempien kesken tasan, eikä mies saa väkivalloin pakottaa vaimoaan kotiäidiksi.
Sosiaalityöntekijöiden käsitys syntyperäisissä norjalaisperheissä vallitsevasta tasa-arvosta on Kristiansenin mukaan vahvasti idealisoitu. Kotoperäinen sukupuolisorto ja perheväkivalta eivät nousseet esiin tutkijan kerätessä haastatteluaineistoa väitöstään varten.
Kaikki 15 tutkimukseen haastateltua sosiaalityöntekijää pitivät nimenomaan sukupuolten epätasa-arvoa maahanmuuttajaperheiden ongelmien perussyynä. Ongelmia ei yhdistetty esim. vanhempien työnsaantivaikeuksiin ja siitä seuraavaan suhteelliseen köyhyyteen; asia nähtiin niin päin, että köyhyyskin johtui perheen sisäisestä epätasa-arvosta.
Norjalaisuus nähtiin yhtenä kokonaisuutena kuten myös ei-länsimainen etnisyys maahanmuuttajan lähtömaasta riippumatta.
Kulttuurien erilaisuudesta kumpuava huoli kohdistui erityisesti tyttöihin; poikien uskottiin olevan vapaita yksilöitä myös alistavissa, ei-länsimaisissa kulttuureissa.
Lastensuojelussa työskentelevät pitivät yleisesti maahanmuuttajaperheitä norjalaisperheitä hankalampina tapauksina. Omissa työtavoissa ei nähty puutteita, eikä niitä oltu valmiita sovittamaan asiakkaan kulttuuritaustaan
Kristiansenin mielestä norjalaisten sosiaaliviranomaisten olisi aika lopettaa maahanmuuttajaperheiden leimaaminen ja vilkaista peiliin.
>Tone Gunn Kristiansen: Kjønnslikestillingens tvetydigheter i det flerkulturelle barnevernet. Universitetet i Nordland 2014.
Jo napero yhdistää kuvan ja lelun
Lapsi alkaa ymmärtää kuvan ja siinä esitettyjen esineiden välisen yhteyden jo yhdeksän kuukauden ikäisenä, kertoo tuore brittiläis-amerikkalainen tutkimus. Kuvakirjojen plarailu yhdessä pienokaisen kanssa on siis mielekästä puuhaa jo ennen lapsen 1-vuotissynttäreitä ja ensimmäisten sanojen ilmaantumista.
Tutkijat antoivat kolmenkymmenen 8–9 kuukauden ikäisen lapsen tutustua lelusta otettuun luonnollisen kokoiseen valokuvaan minuutin ajan. Tämän jälkeen lapsen ulottuville asetettiin kuvan esittämä ja ennestään tuntematon lelu ja katsottiin, kumpi häntä kiinnostaa enemmän.
Ensimmäisessä koeversiossa lapsen huomio kiinnitettiin kahteen leluun, jotka sitten suljettiin läpinäkyviin koteloihin. Tässä koejärjestelyssä lapset tavoittelivat yleensä ensin lelua, jota eivät olleet nähneet kuvassa. Tutkijoiden tulkinnan mukaan lapset kiinnostuivat tuntemattomasta lelusta siksi, että kuvassa nähty lelu oli jo ehtinyt menettää uutuudenviehätystään.
Toisessa koejärjestelyssä lelut pantiin esittelyn jälkeen kahteen läpinäkymättömään koteloon siten, että lapsi näki, mikä esine meni mihinkin koteloon. Tässä tilanteessa lapset kiinnostuivat useimmiten siitä kotelosta, joka sisälsi valokuvassa nähdyn lelun.
Kyky yhdistää kaksiulotteinen kuva konkreettiseen kolmiulotteiseen esineeseen kävi selväksi molemmissa koejärjestelyissä. Jälkimmäinen koe osoitti tutkijoiden mukaan lisäksi sen, että kuvalla vahvistettu havainto esineestä synnyttää idean, joka säilyy yhdeksänkuisen lapsen tajunnassa myös sen jälkeen, kun itse esine on hävinnyt näköpiiristä.
>Jeanne Shinskey ym: Picturing Objects in Infancy. Child Development -lehden verkkosivut, huhtikuu 2014.
Liikkuminen auttaa oppimaan
Varhainen liikkuminen vaikuttaa paljon lapsen oppimisen, hahmotuksen ja havaintojen kehitykseen, sanoo dosentti Jyrki Reunamo Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.
Reunamon mielestä liikkuminen saattaa olla jopa avain entistä parempiin Pisa-tuloksiin – vaikka pohjimmiltaan kyse onkin lapsuuteen kuuluvasta ilosta ja hyvinvoinnista, jonka sivutuotteita hyvät oppimistulokset ovat.
Liikkuminen tukee myös lapsen kaverisuhteiden kehittymistä ja vahvistaa itsetuntoa.
Reunamo ryhmineen tutkii kansainvälisessä projektissa alle kouluikäisten lasten liikkumista ja sen yhteyksiä oppimiseen. Suomen lisäksi hankkeessa on mukana Taiwan ja maaliskuusta 2014 lähtien myös Singapore.
Liikkuminen tukee myös kaverisuhteita ja itsetuntoa.
Alle kouluikäisellä lapsella pitäisi olla runsaasti mahdollisuuksia monipuoliseen liikkumiseen ja liikkumisen perustaitojen oppimiseen. Tarvittavat opetustapojen muutokset voivat olla hyvin yksinkertaisia ja halpoja toteuttaa. Vaikkapa matematiikassa kynä ja paperi voidaan korvata hiekkasäkeillä.
Liikkuminen ei ole kaikille yhtä helppoa. Tukea kaipaavat mm. pojat, joiden on vaikea oppia ajamaan polkupyörällä Ilman tukea kömpelö poika jää vaille positiivisia liikunnallisia elämyksiä, mikä johtaa siihen, että hän alkaa vältellä liikkumista entistä enemmän.
Myös tytöt jäävät helposti syrjään liikunnasta. Syy on osittain aikuisissa, joilla on taipumus ohjata tyttöjä vähemmän ponnistelua vaativaan tekemiseen. Näin tyttöjen liikkuminen jää poikia vähäisemmäksi.
Temperamentiltaan vetäytyvät lapset jäävät myös usein syrjään. Tällaista hiljaista vetäytymistä aikuisten on vaikeata huomata.
>Jyrki Reunamon vetämän projektin suomenkielinen blogi on osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/reunamo/
