Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa

Kunniaväkivalta haastaa oikeusjärjestelmän

27.02.2020 Antti Vanas Mostphotos

Tutkittua tietoa 2/2020 kunniaväkivalta

Suljettujen yhteisöjen sisällä käytettävä väkivalta on mekanismeiltaan hyvin samankaltaista yhteisöstä riippumatta. Uhrin näkökulmasta ongelmat paikantuvat pitkälti samoihin kohtiin, onpa kyse sitten kunniaan liittyvästä väkivallasta tai vaikkapa kotimaisen uskonnollisen yhteisön sisällä harjoitettavasta väkivallasta.

Kunniaan liittyvää väkivaltaa on pidetty Suomessa ja muissa länsimaissa lähinnä maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen ongelmana. Väkivallan erityispiirteisiin viittaamalla on tehty eroa kantaväestön ja maahanmuuttajien lähisuhdeväkivallan välille. On syntynyt kuva eksoottisesta, poikkeavuutensa vuoksi helposti tuomittavasta ”muiden” väkivallasta.

Tuuli Hongin mukaan kunniaan liittyvää väkivaltaa onkin yksinkertaista hahmottaa vertaamalla sitä ”tavalliseen” lähisuhdeväkivaltaan. Siinä missä suomalaisille vanhastaan valitettavan tuttu lähisuhdeväkivalta on yksilöiden välistä, kunniaan liittyvä väkivalta nivoutuu yhteisöön: perheeseen, sukuun tai klaaniin.

Suomalaisessa parisuhdeväkivallassa tekijänä on tyypillisesti uhrin nykyinen tai entinen kumppani. Uhrin ja tekijän perheet, sukulaiset ja ystävät tuomitsevat väkivallan, jos se vain tulee heidän tietoonsa.

Kunniaan liittyvä väkivalta on puolestaan paitsi yhteisön oikeuttamaa, usein myös sen vaatimuksesta ja painostuksesta toteutettua. Väkivalta kohdistuu tiettyyn yksilöön, mutta välillisesti se vaikuttaa muihinkin yhteisön jäseniin.

Usein teon taustalla on yhteinen suunnitelma. Väkivalta voidaan mm. delegoida sellaiselle yhteisön jäsenelle, jolle siitä mahdollisesti aiheutuvat rikosoikeudelliset seuraamukset ovat lievimmät.

Kunniaan liittyvän väkivallan olennainen piirre on siis yhteisöllisyys ei esim. syntyperä. Kyse ei Hongin mukaan ole vain maahanmuuttajayhteisöjen ongelmasta.

Kunniaan liittyvälle väkivallalle on olennaista yhteisöllisyys, ei syntyperä.

Suljettujen yhteisöjen sisällä käytettävä väkivalta on mekanismeiltaan hyvin samankaltaista yhteisöstä riippumatta. Uhrin näkökulmasta ongelmat paikantuvat pitkälti samoihin kohtiin, onpa kyse sitten kunniaan liittyvästä väkivallasta tai vaikkapa kotimaisen uskonnollisen yhteisön sisällä harjoitettavasta väkivallasta.

Yhteisöllinen väkivalta on Hongin mukaan kova pala yksilön autonomisuutta korostavalle suomalaiselle rikosoikeusjärjestelmälle. Esim. laittoman uhkauksen ja pakottamisen rikostunnusmerkistöjä voidaan soveltaa kunniaan liittyvän väkivallan tapauksiin vain harvoin.

Suomen rikoslaissa laittomalta uhkaukselta vaaditaan aikaan ja paikkaan sidottua konkreettisuutta. Yhteisöllisessä kontekstissa henkilöön kohdistuva uhkaus voi kuitenkin välittyä hyvinkin hienovaraisin keinoin.

Uhrin kannalta tilanne on ahdistava: jo ennestään korkea ilmoituskynnys nousee, kun vaarana on, ettei viranomaisella ole keinoja puuttua asiaan. Jollei tähän haasteeseen opita vastamaan, tiettyihin yhteisöihin kuuluvat yksilöt ajautuvat toistuvasti asemaan, jossa heidän oikeuksiaan ei pystytä turvaamaan.

Hongin väitöskirja Kunniaan liittyvän väkivallan uhrin oikeudellinen asema hyväksyttiin Turun yliopistossa tammikuussa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »