Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa

Kotimaa kaikkialla eikä missään

25.09.2017 Antti Vanas Mostphotos

Esikoulu tuossa, peruskoulu tässä ja lukio tai ammattikoulu tuon mäen päällä. Työn vuoksi maasta toiseen matkustavissa perheissä tilanne on toinen.

Esikoulu tuossa, peruskoulu tässä ja lukio tai ammattikoulu tuon mäen päällä. Suuri osa suomalaisvanhemmista voi osoittaa kotikaupunkinsa kartalta pisteet, joita pitkin oman lapsen opintie tulee etenemään. Työn vuoksi maasta toiseen matkustavissa perheissä tilanne on toinen.

Jollei pysyvää kotipaikkaa vakituisine kavereineen ja tuttuine kouluympäristöineen ole, niin mistä nuori ammentaa elämäänsä kovasti kaivattua pysyvyyttä ja ennustettavuutta?

Saija Benjaminin mukaan vanhempien työkomennusten takia asuinmaata usein vaihtavilla nuorilla on ydinperheestä rakentuvan kivijalan lisäksi elämässään yleensä jokin muukin asia, joka pysyy ja siirtyy mukana paikasta toiseen.

Tällainen Benjaminin ankkuriksi kutsuma oma juttu voi olla tietyn jalkapalloseuran fanitus, ikioma harrastus tai vaikkapa vuosittainen vierailu suvun kesämökillä. On hyvin tärkeää, että lasta tuetaan ankkurin säilyttämisessä elämäntilanteiden vaihtuessa.

Maasta toiseen usein muuttavien perheiden nuoret käyvät yleensä kansainvälisiä kouluja. Benjaminin mukaan maailmanlaajuisen kouluverkoston yhtenäinen eetos ja akateeminen jatkumo lisäävät nekin nuorten elämän ennustettavuutta.

Saija Benjamin haastatteli väitöstutkimustaan varten kahdeksaa 1317-vuotiasta nuorta, joiden kotimaa vaihtui vanhempien työkomennusten vuoksi muutaman vuoden välein. Samalla vaihtuivat koulu, ystäväpiiri ja usein harrastuksetkin.

Nuorten kertomukset kietoutuivat neljän pääteeman ympärille. Niistä ensimmäinen liittyy arkielämää värittäviin väliaikaisuuden, epätietoisuuden, ja luopumisen tunteisiin ja toisaalta ylpeyteen ja iloon kansainvälisestä, kokemusrikkaasta elämästä.

Toinen teema yhdistyy erilaisiin selviytymisstrategioihin, joita nuoret olivat kehittäneet muuttojen myötä osin tiedostamattaan. Niiden avulla he pyrkivät jälleenrakentamaan arkielämänsä ja sosiaalista verkostoaan jokaisen muuton yhteydessä.

Kolmas teema käsittelee nuorten kehittyvää identiteettiä, joka perustuu paitsi maailmankansalaisuuden idealle, myös toiseuden ja erilaisuuden kokemuksille suhteessa ei-liikkuvaan enemmistöön.

Neljäs keskeinen teema kytkeytyy siihen, mihin nuoret tuntevat kuuluvansa. Oma paikka tai ryhmä ei yleensä liittynyt nuoren kansallisuuteen, vaan se rakentui lapsuuden aikana luotujen mielikuvien, muistojen, tulevaisuuden haaveiden ja erityisesti suvussa kulkevien tarinoiden varaan.

>Saija Benjamin: People who don’t live what we live, don’t understand Youths’ experiences of hypermobility. Helsingin yliopisto 2017.

Lue painetusta lehdestä myös loput Tutkittua tietoa -artikkelit: Liikunta hyödyttää sekä yksilöä että kansantaloutta ja Liikunnallisuus periytyy

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »