Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Valinnanvapaus lastensuojelussa

04.03.2016 Hanna Heinonen

Sote-uudistus tuo valinnanvapauden myös sosiaalihuollon palveluihin, mikä on onnistuessaan ihmisiä motivoiva asia. Suomalaisessa yksinpärjäämisen kulttuurissa tarvitaan kuitenkin paljon tukea ja tietoa oikeiden valintojen pohjaksi.

Mitä tänään syötäisiin? Mihin lähdetään lomalle? Otetaanko vauvalle sairaskuluvakuutus? Millaista varhaiskasvatusta lapselle valitaan? Onko lähikoulu se paras? Missä lapset asuvat eron jälkeen?

Arki on täynnä valintoja. On helpompi valita, kun tietoa on saatavilla riittävästi ja ymmärrettävällä kielellä. Mutta entä jos joutuu tekemään valinnan pakon edessä? Ihana valinnanvapaus muuttuu ahdistavaksi pakoksi. Vapaus voi olla myös näennäistä, jos tarjolla on vain huonoja tai epäsopivia vaihtoehtoja, joiden joukosta joutuu valitsemaan.

Sote-uudistukseen on nyt liitetty valinnanvapaus tukemaan palvelujen aiempaa parempaa saatavuutta ja laatua. Valinnanvapaus tarkoittaa, että asiakas valitsee, ja raha ohjautuu tämän perusteella palveluntuottajalle. Maksun suuruudesta puolestaan päätettäisiin yhtenäisesti järjestämisvastuussa olevilla sote-alueilla. Jos hinta on yhtenäinen, valintaa ohjaa laatu, jolla kilvoittelu on luonnollisesti kaikkien etu.

Terveydenhuollossa valinnanvapaus on jo mahdollista. Suomalaisilla on oikeus valita terveysasemansa ja erikoissairaanhoidon yksikkö, jonne haluaa tulla ohjatuksi.

Varhaiskasvatuksessakin on ollut mahdollista valita erilaisten muotojen välillä. Tosin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vaikuttaa merkittävästi vanhempien mahdollisuuteen valita osa-aikaista tai kokoaikaista hoitoa.

Sosiaalihuollon palveluissa valinnanvapaus onkin jo mutkikkaampi kysymys erityisesti, jos niihin liittyy vastentahtoisuuden elementtejä.

Me ihmiset suhtaudumme tutkimusten mukaan optimistisesti ja luottavaisesti omiin kykyihimme ja voimavaroihimme. Valintaamme ohjaavat voimakkaasti myös mielikuvat.

Täydellisestä valinnanvapaudesta lastensuojelussa voi seurata, että voimavaransa yliarvioiva valitsee palvelut, jotka eivät tue tai auta riittävästi. Myös suomalaisille tyypillinen yksinpärjäämisen kulttuuri voi johtaa siihen, että ihminen jää yksin, vaikka tarvitsisi apua.

Hyvää olisi se, että palvelut rakentuisivat entistä asiakaslähtöisemmin ja niiden laadun vertailu olisi helpompaa. Asiakkaan oma kokemus ja motivoituminen tuen saamiseen ovat tärkeitä, joten korjaavissa palveluissa onnistuttaisiin kenties uudella tavalla lisäämällä valinnanvapautta.

Ihmiset ottavat entistä enemmän vastuuta omasta elämästään, jos he saavat itse valita. Valintojen tueksi tarvitaan jatkossakin monenlaista tietoa ja ajoittain myös asiantuntija-apua, jotta päädytään parhaisiin ratkaisuihin.

P.S.

Oikeusministeriö pohtii parhaillaan tarvetta uudistaa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. Eroon johtaneet syyt, eroprosessi ja käytännön järjestelyt eron jälkeen ovat aina yksilöllisiä ja ainutkertaisia. Vanhempien erosta huolimatta lapsella tulisi olla mahdollisuus säilyttää hänelle tärkeät ja merkitykselliset ihmissuhteet. Se on aina helpompaa, jos vanhemmat ymmärtävät toistensa merkityksen vanhempina ja kykenevät sovinnolliseen yhteistyöhön.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »