Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

”Pandemia muistuttaa, ettei ketään saa jättää selviytymään yksin.”

07.12.2020 Hanna Heinonen Mara Leppä

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen

Vähävaraisten lapsiperheiden selviytymistä poikkeusoloissa ei tulisi jättää hyväntekeväisyyden varaan. Silti jokaisen on tärkeää huomioida läheisiään ja tarjota apua kuormittavaan arkeen, muistuttaa Hanna Heinonen pääkirjoituksessaan.

Poikkeuksellinen vuosi on aiheuttanut monille perheille taloudellisia huolia. Onkin ollut ilahduttavaa huomata, kuinka suurta auttamisenhalua ihmiset ovat osoittaneet tässä pandemiatilanteessa. Monet tahot ovat löytäneet keinoja, joilla on autettu vähävaraisia lapsiperheitä selviytymään pahimman yli, ja auttamiskampanjat ovat saaneet myös yksityiset lahjoittajat liikkeelle.

Perheiden selviytymistä ei saa jättää hyväntekeväisyyden varaan. Sen sijaan tulisi huolehtia lapsiperheiden toimeentuloturvan riittävästä tasosta sekä siitä, etteivät peruspalvelut ja perheiden varhaiseen tukemiseen liittyvät hyvät käytännöt rapaudu.

Hyvä esimerkki on kouluruokailu, joka on monen lapsiperheen arjessa todella tärkeää. Kunnat huolehtivat keväällä nopealla aikataululla siitä, että kouluruokaa tarjottiin kaikille etäkoululaisille.

Pandemia on tuonut esiin lapsiperheiden toimeentulon riski- ja kipukohtia. Niistä saatua tietoa on hyödynnettävä meneillään olevassa sosiaaliturvan uudistamisessa, jota valmistelee parlamentaarinen komitea. Työ valmistuu vuonna 2027.

Hyvän uudistustyön ohella on toimittava myös tässä ja nyt. Lapsiperheköyhyyttä on vähennettävä kaiken aikaa ja kaikin keinoin, sillä se on yksi suurimmista eriarvoisuuden aiheuttajista.

Rahallisen ja aineellisen auttamisen lisäksi on tärkeää huomata, jos joku läheinen tarvitsee tukea selviytyäkseen arjessaan. Apua voi tarjota monella tavalla. Se voi olla konkreettista tukea asioilla käymisessä tai palvelujen hankkimisessa. Se voi olla sitä, että istahtaa hetkeksi seuraksi. Tai tarjoaa vanhemmille hengähdystauon lastenhoidosta.

Pienillä teoilla on tavattoman iso merkitys arjen sujumisen kannalta.

Vuosi sitten en voinut kuvitellakaan, että arjessa pitäisi rajoittaa niin monia asioita.

Silloin työ- ja opiskeluarjen helmiä olivat satunnaiset etäpäivät, mutta yhtä lailla vertaisten kanssa vietetyt hetket, joissa yhdessä ihmeteltiin, innostuttiin ja ideoitiin. Vapaa-ajalla ei ollut kynnystä lähteä ihmisten pariin, tavata iäkkäitä sukulaisia tai matkustaa.

Nyt tilanne on melkeinpä päinvastainen. Jos etätyö on mahdollista, arki kuluu virtuaalisten kontaktien varassa. Jos joutuu työnsä vuoksi liikkumaan, pitää miettiä jatkuvasti siihen liittyviä riskejä, uhkia ja suojautumista.

Korona on muuttanut myös ajankäyttöäni: kutominen ja lukeminen ovat lisääntyneet yhdessä harrastamisen ja olemisen kustannuksella.

Kun asioita pyörittelee itsekseen, kielteiset tunteet kumuloituvat helposti isoiksi möykyiksi. Toivon ja positiivisuuden löytäminen on monin kerroin helpompaa yhdessä asioita jakaen. Miten ihanaa onkaan jakaa innostusta tai onnistumista!

Olen huomannut, miten tärkeää yhdessä nauraminen on. Nauru tarttuu herkästi ja lähentää naurajia toisiinsa. Kunpa voisimme tämänkin joulun tienoilla viettää mahdollisimman paljon aikaa läheistemme kanssa. Toivon joululta paljon naurua ja yhdessäoloa mutta erityisesti sitä, ettei kukaan jää yksin. Siitä meidän jokaisen kannattaa pitää huolta.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »