Siirry sisältöön
Kuukauden kirjat

Rajat koetuksella

31.01.2014 Ismo Loivamaa

Katri Kirkkopellon ja Mervi Wäreen Oona ja Eetu - Ei hätää!

Kotimainen nuortenromaani ei karttele kauheimpiakaan aiheita, pikemminkin päinvastoin. Nyt jo perhesurmatkin ovat tulleet nuortenkirjallisuuteen.

Nuorten urheilukirjoihin on viime aikoina tullut uutta syvyyttä. Kirjoissa harjoitellaan ja pelataan entiseen malliin, mutta samalla keskustellaan mm. dopingista ja kunnianhimosta.

Kirsi Pehkosen kirjasarjassa pohditaan tyttöjen etenemistä liigatasolla sekä vammaisurheilua Vieraskentillä-kirjassa (Karisto). Hilla harmittelee hitaasti etenevää lätkäuraansa samaan aikaan kun paras kaveri Noora menestyy pöytätenniksessä. Nooralla on jalkaproteesi, mutta hän ei anna asian jarruttaa. Nooran vammaisuuteen liittyviä yksityiskohtia käsitellään luontevasti, osana tytön urheiluharrastusta.

Vaikeita aiheita geokätköilyn lomassa

Perhesurma nousee nuortenkirjallisuuteen

Hanna Kökkö jatkaa geokätköilystä kertovaa nuortenkirjasarjaa. Vaara (Mäkelä) sijoittuu Pohjois-Suomen vaaramaisemiin, jonne Manu matkustaa viettämään syyslomaa isänsä kotitaloon. Isä on päässyt vankilasta, ja poikaa jännittää isän tapaaminen pitkän tauon jälkeen. Matkaseuraksi Manu ottaa mukaan parhaan kaverinsa Helmin. Isän tilanne tuntuu lupaavalta: kotiseudulle palaaminen ja elämän lähtökohtien perusteellinen miettiminen ovat tehneet miehelle hyvää.

Kirjassa on runsaasti pohjoista paikallisväriä ja nuorten geokätköilyä. Synkkyys hiipii mukaan, kun Manu ja Helmi ryhtyvät selvittämään lähitienoolta löytyvän autiotalon salaisuutta. Nuoret huomaavat pian paneutuneensa perhesurman taustoihin. Traaginen aihe värittää nuorten lomaviikkoa ja avaa pelottavia näköaloja vaikenemisen ja kärsimisen kulttuuriin.

Tummasta aiheesta huolimatta Vaarassa on myös paljon valoisaa. Isän ja pojan suhde tiivistyy, eikä koulukiusaamisesta kärsinyt Manu tunne oloaan enää niin yksinäiseksi. Positiivista on myös elinvoimaisen maalaiskylän kuvaus.

Kökkö kirjoittaa paikka paikoin hiukan teennäisiä repliikkejä, mutta muutoin hän käsittelee vaikeita teemoja tasapainoisesti. Viimeistään nyt perhesurma tulee osaksi suomalaista nuortenkirjallisuutta.

Selviytymistarina

Kohtalokas matka Khao Lakiin

Marja-Leena Tiaisen nuortenromaanissa Khao Lakin sydämet (Tammi) on kaksi aikatasoa.

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet.

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet.

Kauheimmat asiat tapahtuvat jouluna 2004 Thaimaassa, kun Emma menettää koko perheensä. 15-vuotiaaksi varttunut Emma ja hänen isoäitinsä matkustavat Khao Lakiin etsimään miestä, joka aikoinaan pelasti pienen Emman hengen.

Nykyhetken kertomuksessa on jo läsnä iloa ja keveyttä, vaikka surulliset asiat palaavatkin tytön mieleen. Lukijakaan ei ahdistu painajaismaisista muistoista, kun vastapainoksi tarjoutuu nuoren tytön turistikokemuksia ja ihastumisia. Tiainen on tottunut yhdistelemään raskaita ja keveitä asioita.

Kummallisten sattumusten kirja

Netta Walldén voitti sarjakirjoille tarkoitetun Anni Polva -palkinnon varhaisnuortenkirjallaan Ruben ja ratikkaralli (WSOY, kuvittanut Laura Valojärvi).

Saarnilaakson elämä on kolmannessakin osassa yllätyksellistä, hellyttävän inhimillistä ja tunnelmallista. Kotoisassa ilmapiirissä on aavistuksen verran kohottunutta tyylittelyä, joka luo jännittävän kontrastin toiminnalliselle juonelle. Nyt Ruben-poika joutuu selvittämään omituista tilannetta, kun isä katoaa nojatuolinsa uumenista. Ja miksi raitiovaunu sukeltaa takapihan kasvimaalle ja häpäisee ”puutarhan rauhan ja koskemattomuuden”?

Walldén yhdistelee absurdiin kallistuvaa juonta ja psykologista uskottavuutta. Henkilöhahmot ovat persoonallisuuksia, jotka vähän kerrassaan oppivat kuuntelemaan ja kunnioittamaan itseään.

Yhteiskunnallinen koe

Hormonipistoksia neuvolassa…

Reeta Aarnion fantasiaromaani Hän joka ei pelkää (Otava) tutkii erilaisia yhteiskuntamuotoja. Sisarukset Asisi ja Rei ovat tottuneet maailmaansa, jossa kaikki on kurinalaista ja kontrolloitua. Säännönvalvojat pitävät visusti huolen, että kansalaisten elämä sujuu sopeuttamisohjelman puitteissa.

Yhteiskunnan kuvauksessa on piirteitä, jotka voi tulkita omankin aikamme kommenteiksi: ”Nykyään kaikille yksilöille löydetään oma paikkansa ja riskitekijät hoidetaan neuvolassa yksilöllisillä hormonipistoksilla tai lääkkein tai ääritapauksissa leikkauksin.”

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet.

Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet.

Kirjailija esittää kohtalokkaan kokeen: mitä tapahtuukaan, kun päähenkilöt tapaavat pojan, joka on kotoisin hallitsemattomalta reuna-alueelta, tyystin toisenlaisesta yhteiskunnasta.

Eloisaa siisteyskasvatusta

Kuvittaja Katri Kirkkopellon ja kirjailija Mervi Wäreen kuvakirja Oona ja Eetu Ei hätää! (Lasten Keskus) kertoo humoristisesti ja lämpimästi sisarusten vessatapojen opettelusta.

Pikkuinen Oona aiheuttaa vielä paljon pyykkiä, mutta hän päättää kuin päättääkin edistyä uuden pottansa kanssa. Päiväkotia käyvälle isoveljelle sattuu harmittava vahinko, joka pilaa koko päivän. Mutkaton kirja kannustaa ja rohkaisee.

Kirkkopellon kuvissa on iloisuutta ja ilmeikkyyttä.

Odysseuksen matkassa

Viihdettä & kulttuurihistoriaa

Maijaliisa Dieckmann on kautta kirjailijauransa houkutellut lapsia ja nuoria lukemaan historiallisia romaaneja. Hän on löytänyt Suomen menneisyydestä koukuttavia aiheita kivikaudesta 1900-luvun historiaan saakka.

Sigismund Virtanen -nimisestä pojasta kertova sarja tutustuttaa vaihteeksi Kreikan tarustoon. Pojalla on ihmeellinen taito siirtyä aikakaudesta toiseen ja Sigismund Virtanen Odysseuksen matkassa -kirja (Mäkelä) kertoo Odysseuksen seikkailuista ja kotisaarelle paluusta.

Omassa kodissaankaan Sigismund ei säästy historian kertomuksilta, sillä isä tarinoi jatkuvasti Odysseuksen matkoista. Äiti tuo kerrontatilanteeseen nykyhetken näkökulman, kun hän huolestuneena kasvattajana paheksuu liian raakoja tarinoita. Isä muistuttaa, että lapset lukevat Sormusten herraa ja Harry Potteria, joissa vasta onkin ”viheliäisiä velhoja”.

Kirja yhdistelee jännittävää viihdettä ja kulttuurihistoriaa.

Turkulaista hovielämää

Sydämellisiä tuokioita

Anna Amnell jatkaa lapsille ja varhaisnuorille tarkoitettua kirjasarjaansa lyhytkasvuisesta Luciasta. Lucia ja Luka (BOD, kuvittanut Matti Amnell) kertoo Turun linnan renessanssiloistosta Juhana-herttuan aikaan.

Lucia Olavintyttären perhe koettaa parhaansa saadakseen osansa kukoistavan kaupungin antimista, mutta valtapolitiikan suhdanteet muuttuvat epäsuotuisiksi.

Kirjassa on pientä jännitystä, salaliittoja ja paljastuksia, mutta seikkailujuonen rinnalla myös sydämellisiä tuokioita, kun Lucia tapaa toisen lyhytkasvuisen, Venetsiasta tulleen musikanttipoika Lukan.

Kirjailija on perehtynyt aikakauteen niin hyvin, että turkulaisesta 1500-luvun elämästä välittyy luonteva ja mielenkiintoinen kuva. Paikka paikoin teksti olisi vaatinut hiomista, mutta muutoin kirja täydentää mukavasti historiallisen lastenkirjallisuuden valikoimaa.

Satu tuli takaisin

Rakkaus aiheuttaa sotkua!

Satukokoelmat ovat selvästi virkoamassa pitkästä lamaannuksen ajasta. Satuja kirjoittavat mm. Timo Parvela, Tuutikki Tolonen ja Päivi Alasalmi.

Päivi Alasalmen Kultainen kissanpentu.

Päivi Alasalmen Kultainen kissanpentu.

Alasalmen satukokoelma Kultainen kissanpentu (Gummerus, kuvittanut Riikka Jäntti) sijoittuu hauskasti vanhan perinteen ja modernin sadun välimaastoon. Kirjassa on kuninkaallisia, jättiläisiä, maahisia ja velhoja. Oikeaoppiseen tapaan sadut sisältävät viisautta, mutta entisajan ylevyys on vaihtunut arkisemmaksi ilmaisuksi: ”Vaikka rakkaus saa aikaan kirottua sotkua ja ennalta-arvaamatonta käytöstä, se tuottaa vielä enemmän hyvää…”

Saduissa on nykypäivän sanastoa hulabaloosta ja hurlumheistä alkaen, mutta silti kokoelma henkii miellyttävää ajattomuutta. Raskaan fantasiakirjallisuuden rinnalla tuntuu hyvältä lukea iltasadun mittaisia satuja, joissa on sekä tunnelmaa että rakenteen tiukkuutta.

Karski Tuhkimo

Satuhupailu kaikenikäisille

Tuttuakin tutumpi satuperinne on aina kiitollinen vitsailun aihe.

Laura Northin ja Joelle Dreidemyn Karmiva totuus Tuhkimosta (Mäkelä, suomentanut Terhi Leskinen) kiepsauttaa sievän Tuhkimo-tyttösen tarinan nurinniskoin. Tuhkimo pääsee juhlimaan palatsiin, mutta puolen yön jälkeen kaikki ei mene aivan putkeen. Tuhkimo hurmaa prinssinsä, mutta pian sen jälkeen hän muuttuu hirviöksi, joka hotkaisee suuhunsa pahat sisarpuolensa.

Prinssi rakastaa empimättä hirviömorsiantaan, ja pariskunta saa jopa lapsia, joille se perinteinen Tuhkimo-satu sepitetään iltojen ratoksi.

”Oli mahdotonta kuvitella, että totuus oli tarua ihmeellisempää”, kirjassa huomautetaan.

Karmiva Tuhkimo -versio toimii pienenä hirviökirjana, mutta samalla se on kaikenikäisten lukijoiden satuhupailu.

Lasten sarjakuva joutui ahtaalle

Miten kävikään lasten sarjakuvan?

1970-luvulla kirjailijat ja kirjallisuuskasvattajat jaksoivat pauhata sarjakuvalehtien kataluudesta. Mitä he mahtaisivat tuumata nykytilanteesta, kun lehtivalikoima on tuntuvasti supistunut?

Lapsen ja sarjakuvan kohtaaminen on hankalampaa kuin ennen. Suurin ongelma on, että sanomalehtien sarjakuvasivut täyttyvät kaikesta muusta kuin lasten sarjakuvista.

Näkökulma on vaihtunut happaman keski-ikäiseksi. Nyt nauretaan röyhtäileville ja riiteleville sarjakuvasankareille. Joistain suurista sanomalehdistä lasten sarjakuvat on poistettu kokonaan.

Kun aikuiset ottivat sarjakuvat omakseen ja alkoivat arvostaa niitä, unohdettiin lapset. Tässäkin asiassa lapset tarvitsevat puolustajia.