Siirry sisältöön
Kuukauden kirjat

Nuortenkirja vetoaa tunteisiin

28.03.2014 Ismo Loivamaa

Kuvitusta Richard Scarryn kirjasta Pienviljelijä Putte Possula.

Kuvitusta Richard Scarryn kirjasta Pienviljelijä Putte Possula.

Tuore nuortenkirjallisuus ei ole herkkää eikä mietteliästä, vaan ankaraa ja dramaattista. Onneksi nokkela huumori pehmentää kirjojen joskus synkkää maailmaa.

Nörtti2:next level (Otava) jatkaa Aleksi Delikourasin koulumaailmasta kertovaa sarjaa. Tietokonepelien kanssa tiukasti viihtyvä DragonSlayer666 on nörtti, joka tällä kertaa pyristelee keinoja kaihtelematta aktiivisesti ihmissuhdemarkkinoille. Leirikoulu Kreikassa tarjoaa oivallisen näyttämön lemmentouhuille, mutta nuorukainen ehtii myös kommentoida kreikkalaista ilmapiiriä: ”Miksei tässä paskassa maassa mikään toimi kunnolla.”

Kuvitusta kirjasta Minä haluan äidin luo!Pojan kreikkalaissyntyinen isäpuoli on matkalla mukana, joten nörtti saa kuulla paljon myös nostalgisia ja valoisia tarinoita. Kreikkalainen mytologiakin kuuluu leirikoulun ohjelmaan. Nörtti2 on viihdyttävä ja helppolukuinen nuortenkirja, jossa nuoruus pursuaa: välillä typeriä ylilyöntejä, välillä vakavaa asiaa esim. koulukiusaamisesta. Aleksi Delikourasin tavaramerkki on rosoinen proosa.

Salla Simukka julkaisi viime vuonna epäsovinnaisen kirjaparin, jossa psyykkinen manipulointi kiristyy äärimmilleen, nyt hän käynnistää nuorille suunnatun trillerisarjan.

Punainen kuin veri (Tammi) kertoo lukiolaistyttö Lumikista, joka vahingossa tulee sekoitetuksi kansainväliseen huumebisnekseen. Lumikki löytää koulun pimiöstä 500 euron seteleitä ja pian hän saa kintereilleen häikäilemättömät rikolliset. Takaa-ajokohtausten lisäksi kirjassa pohditaan mm. moraalin rajoja.

Simukan aiemminkin viljelemä satusymboliikka tuo kirjaan jännitettä ja peilailee myös Lumikin vaihtuvia mielialoja. Kirjassa on vahvasti läsnä myös venäläinen nainen, mutta hänen kohtalonsa yllyttää miettimään, millaisina ihmisinä venäläiset nuortenkirjallisuudessamme näytetään. Päähenkilö Lumikki on yksin viihtyvää sorttia, mutta hiljaksiin uusi kotikaupunki Tampere alkaa tuntua melkein miellyttävältä: ”oli kai niitä pahempiakin asioita maailmassa kuin tykätä asuinkulmistaan.” Paneutuva ympäristökuvaus sulattaa trillerin karua tunnelmaa.

Mummo on ketterä barrikadeille kiipijä, joka viihtyy mielenosoituksissa.

Työttömyys ja talouslama eivät pahemmin näy suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Jussi Siirilän Barrikadikesässä (Gummerus) yhteiskunnalliset teemat ovat vahvasti esillä, mutta niin ovelasti käsiteltyinä, etteivät ne pääse lukijaa puistattamaan.

13-vuotiaan Mayan isä on saanut potkut ja tyttö päättää paeta hetkeksi mummolaan Pohjois-Suomeen. Mutta mummopa on ketterä barrikadeille kiipijä, joka viihtyy kaiket päivät mielenosoituksissa puolustamassa paikallisen sellutehtaan tulevaisuutta. Maya huomaa, ettei pohjoisessa odota mikään ”sukkapuikkoja heiluttava perinnemummi”.

Kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa ei itse asiassa perinteisiä mummeleita ole esiintynyt aikapäiviin. Isoäidit tuppaavat olemaan kuumana käyviä kummajaisia. Pohjoisessa Maya pääsee mukaan monenlaisiin sosiaalisiin kuvioihin, ja lisää hauskuutta kirjaan tulee siitä, että tytön vanhemmat ovat päättäneet ilmoittautua tosi-tv-ohjelmaan. Siirilä käsittelee raskaitakin aiheita hauskasti ja sopuisasti: huumorin varjolla nuortenromaanikin voi vaivihkaa olla polttelevan yhteiskunnallista luettavaa.

Kirsti Kurosen 4×100 (Karisto) on hyvin fyysinen urheiluromaani: se ei kerro pelkästään juoksijatyttöjen viestijoukkueesta, vaan yhtä vahvasti myös 15-vuotiaiden seksuaalisuudesta.

Tyttöjen joukkueeseen vahvistukseksi tullut Siri tuntuu alussa oudolta, mutta ennen pitkää kirjan päähenkilö Isla huomaa tuntevansa uuden tytön seurassa hämmentävää läheisyyttä. Fyysisyys tulee kirjassa esiin myös vastenmielisenä tungetteluna, kun tyttöjen valmentaja kärähtää tirkistelystä. Pahinta on se, että urheiluseuran johto hyssyttelee tilannetta.

Kuronen käsittelee teemoja niin luontevasti ja pakottomasti, että kirja ei tunnu sen enempää täyteen tungetulta kuin tukkoiselta ongelmarealismiltakaan. Kirja Se kertoo, mitä kaikkea nykynuorelta vaaditaan: ”Pitää olla sitä ja tätä, osata kaikkea. tehdä tuloksia ja saavuttaa. Vain voittajille on tilaa.”

Amerikkalaisen John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, suomentanut Helene Bützow) on viimeaikaisen kuolemakirjallisuuden koskettavimpia ja sen lisäksi se on vielä viisaskin. Syöpää sairastavat Hazel ja Augustus tapaavat vertaistukiryhmässä ja monen yhteisen koettelemuksen jälkeen nuoret rakastuvat. Kuolema ja menetys ovat kaiken aikaa näkyvillä, mutta suurta iloa ja huojennustakin nuoret kokevat.

Kirjailija kypsyttelee aihettaan mahdollisimman monesta näkökulmasta, ja taas kerran amerikkalainen nuortenkirja ällistyttää älykkyydellään ja sivistyksellään. Tähtiin kirjoitettu virhe on kuoleman kuvaus, johon pehmeyttä tulee mm. kirjallisuuskeskusteluista. Toivottavasti joskus ilmestyy yhtä vaikuttava kirja myös paranemisesta ja toipumisesta!

GOOTTIKUMMALLISUUKSIA

Asphyxia-niminen australialainen kirjailija ja nukketaiteilija on luonut hupaisan ja sydämeen käyvän tarinan Kalmankallion omituisesta goottiperheestä. Martta Kalmankallion päiväkirjamerkinnöistä kasautuva tarina Kalmankalliot: Hautomo (Karisto, suomentanut Mika Kivimäki) on kuvitettu kalpeutta hohtavilla goottinukeilla, joten lukija pääsee pujahtamaan Kalmankallioiden talon salaisuuksiin.

Nykyisten nuortenkirjojen kuolema-aihekin saa omalaatuisen tulkinnan: Martan isä makaa kellariholvissa hautakammiossaan. Martta on lujatahtoinen tyttö, joka ei tahdo isona tulla ”Tuikitavalliseksi Järkeväksi Tantaksi”. Martan kunnianhimoisena ajatuksena on palauttaa hyvä mieli perheeseen. Tytöllä on huikea suunnitelma ja rohkeutta sen toteuttamiseksi.

Kirja on omaperäinen versio lasten- ja nuortenkirjallisuuden suosimasta ideasta, jonka mukaan lapset pitelevät tutisevia perheitä pystyssä.

0513kuukaudenkirjat1Susanna Luojuksen ja Stiina Saariston satukirja Metsäretki (Otava) johdattelee tokaluokkalaiset Leevin ja Emman seikkailemaan metsään. Arkirealistinen kehyskertomus sijoittuu taidemuseoon, jossa koululaiset ovat vieraisilla, mutta enimmäkseen liikutaan sadun maailmassa. Leevi ja Emma saavat tehtäväkseen etsiä metsän kadonnutta johtajaa ja matkallaan lapset tutustuvat mm. hirvikärpäseen, joka elehtii kuin ”kassakriisistä raportoiva rahaministeri”.

Kerrontatapa on rempseää ja samaa suurpiirteisyyttä edustaa kirjan kuvituskin. Kuvituksena on käytetty myös suomalaisen kuvataiteen klassikoita Edelfeltistä alkaen, joten kontrasti on mahdollisimman suuri, välillä vähän räikeäkin. Metsäretki liittyy samannimiseen lasten taidenäyttelyyn Amos Andersonin taidemuseossa. Se on avoinna 24.2.2014 asti.

Suomalainen kuvittaja Linda Bondestam on päässyt tekemään hienoa yhteistyötä ruotsalaisen Ulf Starkin tekstien kanssa. Pienten lasten katselukirja Kaikki tämä (Teos&Schildts&Söderströms, suomentanut Maarit Halmesarka) on maailmankaikkeuden pieni syntykertomus, joka alkaa auringon, meren ja tuulen tunnelmista ja välillä muistuttaa lajin kehityksestäkin: ”Apinat, mummot, mummojen mammat…”Lapsi pääsee ihastelemaan yhtä lailla ihanan suomukkaita hirmuliskoja kuin kesäisiä maisemia. Teos ei ole aiheestaan huolimatta tietokirja, vaan vahvoja värejä ja tunnelmia sisältävä elämyskirja maailmastamme. Taaperoikäisten pahvisivuinen katselukirjakin voi siis käsitellä huikean suuria asioita.

6 kevätkirjaa

Keväällä tarvitaan paljon kirjoja. Lapsille kirjoitetaan puutarhakirjoja ja kesämökkielämään valmentavia kirjoja, mutta äitienpäivänkin kunniaksi löytyy luettavaa.

Tracey Corderoy & Alison Edgson: Minä haluan äidin luo! Mäkelä
Arttu-hiiri viedään ensimmäisen kerran päiväksi mummolaan, mutta äidistä erossa oleminen ei olekaan helppo juttu. Monen itkun jälkeen leikit pääsevät käyntiin, ja mummon kanssa leikkiminen alkaa tuntua luontevalta. Ikävän tunteesta kertova kuvakirja tarjoaa juteltavaa vaikka äitienpäivänä.

Dawn Isaac: Puutarhapuuhaa lapsille. Mäkelä
Uhkean opaskirjan kymmenet puutarhaprojektit opettavat hyödyntämään luontoa ja nauttimaan kekseliäästä puuhastelusta: tuloksena mm. hyönteishotelli, tuoksusaippuat ja puutarhalyhty. Vähän tylsällä tavalla johdantoluku on suunnattu aikuisille.

Jo Schofield & Fiona Danks: Villin sään kirja. Lasten Keskus
Mitä ihmettä voi tehdä sateella, tuulessa ja tuiskussa? Huonon sään kirja kääntää olosuhteet päälaelleen ja kertoo mm. tuulitanssista, etanametsästyksestä ja vesipisaroiden keräilystä. Valokuvakuvitus.

Margarte Wise Brown & Eduth Tatchet Hurd & Gertrude Elliot: Pienet puutarhurit. Tammi
Tammen kultaiset kirjat –sarja jatkuu uusilla osilla. Pienet puutarhurit hoitelevat kasvimaataan keväästä sadonkorjuuseen saakka. Kirjassa ei näy ensimmäistäkään aikuista. Ville Hytösen suomentamassa tekstissä on aavistus runon poljentoa.

Richard Scarry: Pienviljelijä Putte Possula. Otava
Maatiloista kertovia kuvakirjoja ilmestyy tiuhaan, mutta Scarrylla on oma vauhdikas otteensa. Putte pestaa itselleen apulaisen ja kaikki mahdollinen menee pieleen. Riehakkaasti kasaantuva juoni, hyväntuuliset kuvat ja ystävälliset eläinhahmot ovat Scarryn pistämättömiä tavaramerkkejä.

Reetta Niemelä & Leena Lumme: Miljan kevät. Otava
Vuonna 2004 ilmestynyt suosikkikirja Miljan ja hänen isoisänsä kevätkauden käynnistyspuuhista mökillä. Milja vetää mökkisaappaat jalkaan ja kevään merkeistä nauttiminen voi alkaa. Käytännöllisiä vihjeitä ja tunnelmallista kerrontaa ripirinnan.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »