Siirry sisältöön
Kolumni

Anni Kytömäki: Ihana rauha

04.04.2019 Anni Kytömäki Mara Leppä

Anni Kytömäestä ihminen, joka väistää saadakseen olla rauhassa, antaa muillekin yksityisen hetken.

Muutama vuosi sitten mediassa levisi kuva suomalaisista bussipysäkillä. Ohikulkijan ottamassa kuvassa joukko talvivaatteisiin sonnustautuneita ihmisiä odotti linja-autoa aamuisessa lumituiskussa. Katoksen alla oli ruuhkaa, mutta ne, jotka eivät mahtuneet suojaan, seisoivat pysäkillä tasavälisenä letkana, yksittäin. Kuva herätti laajalti hilpeyttä: juuri tuollaisiahan me olemme, suomalaiset, emme ala jutella muiden kanssa bussipysäkillä missään oloissa. Bussissakaan emme rupattele tuntemattomille, saati junassa, kadulla tai lounasravintolassa. Kaikkihan tietävät, että olemme ujo ja hiljainen kansa.

En ole koskaan oivaltanut, missä piileksii kansakunnan verran ujoja ja hiljaisia suomalaisia. Ihmisten ilmoilla liikkuessani näen lajitovereita, jotka käyttäytyvät pääosin hyvin tarkoituksenmukaisesti: hoitavat asioitaan, lenkkeilevät, keskustelevat perheenjäsenen tai ystävän kanssa, auttavat jos apua pyydetään.

Miksi vieraiden ihmisten kanssa pitäisi rupatella väkipakolla varsinkaan aamuvarhain bussipysäkillä, kun lumi lentää vaakatasossa? Suomessa tai muuallakaan? Sosiaalisiksi miellettyjen amerikkalaisten suurkaupungissa New Yorkissa lunta saattaa sataa kerralla yli puoli metriä. Myterin riepottelemasta kaupungista otetuissa lehtikuvissa huppupäiset ihmiset kiiruhtavat yksinäisinä, kumaraisina hahmoina kohti määränpäätään. Ei näy keskusteluryhmiä, ei iloisia ilmeitä.

Ohitan ajoittain talon, jonka asukas harrastaa puutarhanhoitoa. Talo sijaitsee suoran tienpätkän varrella, joten pihatöitä tehdessään asukas näkee minut jo kaukaa. Jos hän lähestyessäni on askaroimassa tien tuntumassa, hän keskeyttää työnsä ja siirtyy vähäeleisesti sivummalle omakotitalon pihassahan riittää puuhaa monessa kohdassa. Riemastuin, kun oivalsin siirtymisen syyn: hän ei halua tervehtiä ohikulkijaa.

Kun olen kävelyllä, koetan yleensä ratkaista jotain työhön tai muuhun elämään liittyvää kysymystä. Saatan myös sommitella onnittelurunoa ystävälle tai repliikkejä romaaniin. Pidän erittäin tervetulleena sitä, että omakotitalon asukas antaa minun kulkea pihansa ohi omissa ajatuksissani. Joku saattaisi tuomita puutarhanhoitajan umpimieliseksi, minä luonnehdin häntä sosiaalisesti taitavaksi. Ihminen, joka väistää saadakseen olla rauhassa, antaa muillekin yksityisen hetken.

Jalkamatkassa ollessa omaa tilaa voi varjella, sillä ei-toivotuista tilanteista voi kävellä pois. Useimmiten myös julkiset kulkuneuvot ovat miellyttäviä ympäristöjä, joissa saa uppoutua maisemiin, levätä ja työskennellä kenenkään häiritsemättä. Busseissa ja junissa piilee silti vaara, että viereen istuu henkilö, joka on asettanut matkalle toisenlaiset tavoitteet.

Olisivatpa suomalaiset ujoja ja hiljaisia! Jos vierustoveri julkisessa kulkuneuvossa aloittaa keskustelun, paikalta on vaikea paeta. Jutustelijalle voi tietysti olla vastaamatta, mutta kohtelias alistuu kohtaloonsa. Pahimmillaan ”mukava juttutuokio” johtaa siihen, että altavastaaja joutuu suunnittelemaan koko päivänsä uudelleen. Jos työhön tai lepoon varattu matkustusaika kuluu jutteluun, tehtävät lykkääntyvät ja määränpäähän varattu sosiaalinen energia hupenee ventovieraalle.

Kun seuraavan kerran näemme ihmisen sykertyneen omiin oloihinsa pysäkillä, ruokalassa tai linja-autossa, olkaamme ylpeitä hienotunteisuudesta, jota lajitoverimme on kouliintunut osoittamaan. Hiljaisuus kietoo ystävälliseen huomaansa kaikki ne, joille nykymaailmassa on niukasti tilaa: haaveilijat, arat ja väsyneet.

Anni Kytömäki on kirjailija ja metsänkulkija, jonka kotona asuu kolme eri-ikäistä mieshenkilöä.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Voit halutessasi tilata lehden lahjaksi esim. lähimmälle koululle, päiväkodille, sairaalalle tai neuvolalle. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat lehtemme sisältöjä suuresti.

Tuethan työtämme tilaamalla lehden! Lämmin kiitos jo etukäteen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »