Puhutaanko lastensuojelusta?
Tässä blogissa äänen saavat nuoret, joilla on omaa kokemusta lastensuojelusta. Aidosti ja omasta elämästään ammentaen he kertovat, millaista on elää lapsuutta, kun kaikki ympärillä kaatuu, läheiset eivät jaksa kannatella ja turvaverkkona on yhteiskunnan tuki.
He ovat nuoria, jotka syystä tai toisesta ovat viettäneet lapsuuttaan muualla kuin biologisten vanhempiensa hoidossa ja kärsineet ”lastensuojelun leimasta”. He ovat nuoria, jotka ovat kokeneet paljon ja kestäneet paljon. He ovat myös nuoria, jotka katsovat maailmaa toiveikkaina ja halukkaina rakentamaan parempaa.
Meille tutustuminen näihin uskomattomiin nuoriin on ollut hieno matka. Laitoimme viime vuoden lopulla päät yhteen kirjailija, elokuvantekijä Elina Hirvosen kanssa ja kutsuimme Lastensuojelun Keskusliitossa järjestettäviin kirjoittamistyöpajoihin nuoria, joilla on sekä kokemusta lastensuojelusta että kiinnostusta vaikuttaa kirjoittamalla. Järjestimme talven ja kevään aikana yhteensä kolme työpajaa.
Elina tarjosi työpajoissa omaa rautaista ammattitaitoaan ja antoi nuorille eväitä ilmaista itseään kirjallisesti. Me keskusliittolaiset tarjosimme ruokaa, tukea ja puhekumppania. Parasta antia nuorille olivat silti epäilemättä toiset nuoret ja se yhteishenki, joka pajoissa syntyi. Parempaa palkintoa emme olisi voineet saada kuin erään nuoren sanat: Tämä oli parempaa kuin mikään terapia ikinä.
Työpajoissa tuotetuista teksteistä julkaistaan lokakuussa Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä kirja, jonka kustantaa WSOY. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on myös suunnitella ja saada tuotantoon yhdessä näiden nuorten kanssa fiktiivinen tv- tai nettisarja, joka kertoo lastensuojelun piirissä elävien nuorten todellisuudesta yhtä aidosti ja toiveikkaasti kuin nämä kirjoituksetkin.
Työpajojen sivutuotteena ehdimme jo nuorten omasta aloitteesta toteuttaa lastensuojelusta päättäville tahoille suunnatun julkaisun Kahdeksan kirjettä lastensuojelun päättäjille. Kävimme luovuttamassa sen parin kirjoittajan kanssa henkilökohtaisesti Helsingin apulaispormestari Sanna Vesikansalle keväällä.
Pysy siis kuulolla, sillä näitä nuoria kannattaa kuunnella.
Juuli Hurskainen ja Mari Väistö
Lastensuojelun Keskusliitosta
PS: Kaikki kirjoittajat esiintyvät nimimerkeillä sekä tässä blogissa että tulevassa kirjassa itsensä ja läheistensä suojelemiseksi.
