Katso hymyn taakse
Mikä tekee mielenterveysongelmista niin hankalia hoitaa? Aika yleinen syy on vaikeneminen. On normaalia laittaa kaverille ”olen kipeänä” -viesti, paljon vaikeampaa on naputella sanat ”minun on paha olla”. Saako tämän aikaan ennakkoluulot, tietämättömyys, vai sanojen väärinkäyttö?
Uskon, että monen kohdalla vaikeneminen johtuu siitä, että ei haluta olla vaivaksi, ei tunneta itseä sen arvoiseksi, ei jakseta, osata pyytää apua. Ja luottamuksen puute. Ehkä ajattelet, että ei ole ketään, jolle kertoa. Tiedän että se ei aina siltä tunnu, mutta moni haluaa auttaa. Kunhan vain uskallat pyytää apua, ja kertoa rehellisesti tilanteen. Vaikka se olisi kuinka hankalaa.
Ihan jees
Toisaalla moni varmaan myös miettii, kuinka voisi auttaa. Mitä pitäisi sanoa, mitä tehdä?
Usein riittää jo se, että kuuntelet, pysähdyt ja kerrot välittäväsi. Ja mikäli tilanne kuulostaa pahalta, vaaralliselta, niin kielloista huolimatta, hae hänen kanssaan, hänelle, ammattiapua. Tämä vaatii rohkeutta myös auttajalta, ja herkkää korvaa. Kykyä kuunnella, myös sieltä rivien välistä.
Kun olet siinä tilanteessa, jossa toinen vihdoin aloittaa puhumisen, unohda puhelin, kello, kaikki muu ei niin tärkeä. Koska tämä voi olla se viimeinen yritys pyytää apua. Hetki, jonka aikana ihminen on haavoittuvaisimmillaan. Ja mikäli huomaat tämän tilanteen menneen jo ohitse, soita perään ja kysy mitä kuuluu. Oikeasti, etkä vain kuullaksesi ”ihan jees”.
Voin rehellisesti myöntää, että teen itsekin tätä. Varsinkin, kun on paha olla. Ihan jees on helppo, mutta kuitenkin hankala vastaus. Ihan jees on helppo sanoa, se ei kerro mitään. Samalla mietin pääni sisällä, että ehkä toinen olisikin kiinnostunut. Tai sitten ei. Tämän taistelun kun saisin päässäni lopetettua.
Hymy voi peittää pahaa oloa
Myös masentunut voi hymyillä. Toisinaan, ehkä aika useinkin, hymy peittää pahaa oloa. Voi se olla aitokin, mutta se ei vielä tarkoita, että kaikki on hyvin, ihan jees. Ihmisellä voi olla suurimman osan ajasta paha olla, vaikka hymy välillä näkyisikin. Paha olo voi ilmetä muillakin tavoin kuin yleisesti ajatelluilla ja tunnetuilla masennuksen oireilla. Asioita tutkimalla voit avartaa omaa näkökulmaasi, tietojasi, ja täten ymmärrystäsi mielen ongelmista. Tee se läheisesi takia.
Ja jos sinulla on masennusta, älä häpeä. Masennus ei ole sinun syysi! Puhu, jos vain pystyt. Se auttaa. Voit yllättyä, kuinka moni jaksaa kuunnella, ja kuuntelee. Kirjoita, kerro, nimellä tai ilman. Näytettäväksi tai itsellesi. Piirrä, pura tunteesi tavoilla, jotka sinulle itsellesi sopivat. Elämä on sinun, ota se omaksesi. Anna sille mahdollisuus!
Onko sinulla ongelmia mitä haluaisit purkaa, mutta et uskalla? Koita, edes kerran, laittaa viestiä, ja purkaa tunteesi.
Mitä sinulle kuuluu?
Perhonen Perhosen lapsuuteen kuului hyvin pienestä lähtien hyväksikäyttöä ja väkivaltaa perheessä. Kun muuta keinoa ei ollut, hän purki tunteitaan kirjoittamalla. Apua hän sai liian myöhään, vasta teini-ikäisenä. Silloin hän pääsi perhekotiin, jonka työntekijä on edelleenkin läsnä ja tukena hänen arjessaan. Perhekodissa oli talli, ja hevoset ovat edelleenkin Perhoselle tärkeitä. Nyt Perhonen on aikuinen, mutta hänen sisällään elää edelleen se pieni tyttö, rikottu perhonen. Hänen elämässään on ollut terapiaa ja sairaalajaksoja, mutta myös ihanan miehen tapaaminen ja naimisiinmeno. ”Toukasta tulee liian varhain perhonen jonka repaleiset siivet eivät kanna.”
