Hyppää sisältöön

Päihdekuolema on vaiettu menetys

Meidän läheisten ei tarvitse hävetä sitä, että läheisemme sairastui. Lievittyisikö häpeä, jos päihderiippuvuus olisi samanarvoinen muiden sairauksien kanssa? Jos sen syihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota?
Julkaistu
Teksti Tuija Siljamäki
Kuvat George Becker/Pexels
Päihdekuolema on vaiettu menetys

Kuopukseni oli viisivuotias, kun pappa kuoli. Kuulin, kun hän kertoi siitä kaverilleen, joka oli kysynyt ”mihin se kuoli”. ”Pappa kuoli kaljaan”, vastasi poika.

Kysyin nuoriltani, mitä he muistavat papasta, isästäni.

Tytär muistaa, miten papalla oli tapana tarjota aina lakua ja kerran syntymäpäivälahjaksi kissapehmolelun. Näin hän hemmotteli lapsenlapsiaan.

Poika muistaa kauko-ohjattavan monsteriauton, jonka pappa toi hänelle. Se oli sähäkkä, ja sillä hän leikki lähes teiniksi. Lopulta jäljellä oli vain renkaat ja moottori, mutta kulki se silti.

Autossa on tärkeintä renkaat ja moottori. Mikä ihmisessä?

Isäni oli automies. Hän tiesi kaiken moottoreista ja osasi korjata mitä vain, paitsi itsensä. Kalja oli papan moottoriöljy, sitä ilman hän ei kulkenut. Se oli hänen vetensä ja ravintonsa. Sellainen on alkoholisairaus. Sellaista on riippuvuus. Sen todellisesta luonteesta puhutaan edelleen liian vähän, liian leimaavasti.

Mikä oli kuolinsyy? Mitä tarkoittaa, kun joku ”kuolee kaljaan”?

Muistan häpeäni sitä selitellessäni. Oli helpompi puhua vain aivoinfarktista. Harvoille ja valituille kerroin, mikä kohtauksen varsinainen syy oli: raitistumisyrityksestä johtunut epileptinen kohtaus. Jos kaljasta on tullut ainoa polttoaine, moottori pysähtyy, kun polttoaine loppuu.

Jos kaljasta on tullut ainoa polttoaine, moottori pysähtyy, kun polttoaine loppuu.

Mistä alkoholismi johtuu, pitäisi puhua paljon enemmän. Isä kirjoitti runoja, oli herkkä, mutta samalla mielipiteissään jyrkkä. Hän oli oman sodassa vaurioituneen isänsä kuritusväkivallan uhri. Hän kärsi masennuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hänen ainoa tuntemansa lääke oli alkoholi.

Meidän läheisten ei tarvitse hävetä sitä, että läheisemme sairastui. Lievittyisikö häpeä, jos ajattelisimme näin: alkoholismi on sairaus, joka johtuu yhteisöllisestä traumasta ja yhteiskunnan kyvyttömyydestä hoitaa haavoittuneita jäseniään?

Marraskuun 3. päivänä muistamme päihteisiin kuolleita läheisiämme. Moniko pappa tai mummi kuolee kaljaan tänä vuonna? Kuinka moni isä tai äiti? Kuinka moni nuori? Jokainen heistä on jonkun läheinen. Isäni kuolinvuonna 2007, kuoli alkoholin vuoksi Suomessa 2167 miestä. 2167 turhaa kuolemaa. Turhaa siksi, koska ne olisi voitu estää, jos olisi haluttu.

Moniko äiti, isä tai nuori kuolee päihteisiin tänä vuonna?

Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän myös ymmärrän isääni, jota pitkään myös vihasin. Hän oli ihminen, joka hoiti sairauttaan ainoalla tuntemallaan lääkkeellä. Ainoalla, joka oli saatavilla.

Virtuaalimaailmaan voi sytyttää tähden päihteisiin kuolleelle läheiselleen Vaiettu menetys -sivustolla.

Kommentit (2)

Eero väisänen
1.11.2021 16:12
Hyvä kukaan ei tiijä mitä on kasvaa kun isä on ollut sdassa ja sai päihteitä
tuimarita
1.11.2021 16:49
Paitsi muut kohtalotoverit.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *