Onko alkoholistia oikeus rakastaa?
Eilen sytytin kynttilän muistollesi, isä, kuten kymmenet tuhannet muutkin päihteisiin kuolleiden läheiset. Liekkiä katsellessani en osannut päättää, vihaanko enemmän kuin rakastan.
Sinä vuonna kun kuolit, isä, kuoli 2166 muutakin miestä alkoholiperäisiin sairauksiin tai -myrkytykseen. Se oli sinä vuonna työikäisten miesten (ja naisten) yleisin kuolinsyy.
Sinä vuonna tuhannet vaimot joutuivat hautaamaan miehensä, tuhannet lapset seisomaan isänsä haudalla ja sulattamaan nämä turhat kuolemat. Moni heistä mietti, oliko heillä lupa kaivata päihderiippuvaista. Moni vihasi. Moni salasi surunsa. Moni häpesi.
Näen sinusta usein vieläkin unta. Olithan osa elämääni yli neljäkymmentä vuotta ja sitten et äkkiä ollutkaan. Aivot eivät unohda. Ne syöttävät unia vuosikymmenten takaa.
Me läheiset mietimme edelleen: rakastitko? Sillä välillä käytöstäsi oli hyvin vaikea ymmärtää. Mitä väliä sillä on rakastitko? Kai se vaan on niin tärkeää lapsen tietää, rakastettiinko häntä. Se on elämän kipein kysymys.
Olisi helpompi ajatella, ettet ollut ihminen, koska olit alkoholisti. Jos ei ole ihminen, ei ole rakkauden tai edes muistelun arvoinen. Silloin on helpompi unohtaa. Tiedän, että monet alkoholistien läheiset ajattelevat niin, ja heillä on täysi oikeus ajatella niin. On totta, että aineet syövät aivoja, myös ihmisen minuutta. Ei alkoholisti ole enää se sama ihminen, jonka joskus tunsimme, ihminen kuitenkin.
Minulla on oikeus puhua sinusta kunnioittavasti, isä, kehua miten hieno ihminen olit. Sillä olithan myös sitä. Olit lapsilleni rakas pappa. Mikä sääli, että he menettivät sinut. Minulla on myös oikeus haukkua sinua hirviöksi, koska sitäkin olit.
Minulla on oikeus tuntea helpotusta kuolemastasi, vaikka samaan aikaan kaipaan sinua.
Minulla on oikeus helliä sinusta kauniita muistoja, vaikka usein ajattelenkin, että ihan paska isä olit. Minulla on oikeus vihata sinua, isä. Mutta minulla on oikeus myös rakastaa sinua. Minulla on oikeus kaikkiin näihin ristiriitaisiin ja järjettömiin tunteisiini sinua kohtaan.
Minualla on oikeus olla antamatta sinulle anteeksi.
Siitä huolimatta annan sinulle anteeksi, isä. Siihenkin minulla on oikeus.
Tuija Siljamäki
Aiempi samasta aiheesta:
