Näin sain uneni takaisin
Miten nukuit viime yönä?
Heräsitkö itse vai herätettiinkö sinut? Jos heräsit itse, onneksi olkoon! Olet todennäköisesti nukkunut hyvin ja riittävästi. Minut herätti kesken unien tassutulehdusta poteva koira, jonka päässä on muovinen tötterö, jota hän kolisuttaa sängynreunaan. Juuri kun olen ratkaisemaisillani maailmankaikkeuden arvoituksen…
Vielä vähän aikaa sitten heräsin usein yöllä outoon tunteeseen, joka tarkoitti, että pitää mitata kuopuksen verensokerit. Sitä ennen heräilin siihen, että allerginen taaperomme ruopsutteli ihoaan. Sitä ennen heräilin, koska vauva nukkui levottomasti ja rauhoittui vain rinnalla. Yli kymmenen vuotta repaleisiä öitä.
Unen pitäisi olla ihmisoikeus! En tiedä mitään kiduttavampaa kuin sen, ettei saa nukkua.
Amerikkalaisen tutkimuskatsauksen mukaan jopa lähes 90 prosenttia pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmista kärsii katkonaisista öistä. Eniten tässä katsauksessa oli mukana atooppista ihottumaa sairastavien lasten vanhempia.
Pediatric Clinics of North America – julkaisun Sleep in the Family -artikkelin mukaan suuri osa esimerkiksi astmaa tai diabetesta sairastavien lasten vanhemmista saa unta vähemmän kuin kuusi tuntia yössä. Se on järkyttävän vähän! Artikkelissa tulosta pidetään hälyttävänä, sillä näiden puolipökkyräisten vanhempien pitää kuitenkin tehdä lapsen terveyden kannalta tärkeitä hoitopäätöksiä koko ajan.
Sitten kun vihdoin olisin saanut nukkua rauhassa, uni ei tullutkaan. Ylivireystila oli jäänyt päälle. Päässä surisi ampiaispesä ja vatsan tienoilla pyöri huolimylly. Nukahdin kyllä iltaisin, mutta heräsin aina aamuyöstä – suden hetkenä, jolloin sydän on auki yön pimeydelle ja suojaton ahdistavia ajatuksia vastaan.
Oli tehtävä perusteellinen elämäntaparemontti, jotta saisin unet takaisin. Uniremontin aluksi piti vierailla unettomuuden juurilla. No, sieltä löytyi lievästi sanottuna stressaava elämäntilanne. Tarkistutin myös, ettei unettomuuden taustalla ollut mitään elimellistä, kuten raudanpuutosta, hormonaalista tai kilpirauhasen häiriötä.
Unelle vihamielisistä tavoista piti päästä eroon, kuten yömyssyistä, iltapäiväkahvitteluista ja muista piristeistä sekä stressaavista ajatuksista. Jotkut luontaistuotteet aiheuttavat unettomuutta, esimerkiksi ginseng. Sain huomata sen kantapään kautta. Väsyneenä sortuu helposti piristeisiin, jotta jaksaisi päivän ja se voi tuhota yöunet.
Päivisin pidän huolta, että ulkoilen ja liikun riittävästi. Aiemmin harrastin joogaa, ja huomasin sen parantavan unenlaatua, mutta valitettavasti se on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Puolison kanssa sovimme vastuunjaosta. Hän iltavirkkuna tsekkaa pojan sokerit myöhään illalla (jos tarpeen), minä aamulla herättyäni.
Iltapalaksi pieni annos kaurapuuroa ja kamomilla- tai rohtovirmajuuriteetä (valeriaanaa) sekä banaani (jossa on tryptofaania eli serotoniinin ja melatoniinin esiastetta).
Ei tulisi mieleenkään ottaa unikaveriksi kännykkää. Sille samoin kuin läppärille ja televisiolle porttikielto makuuhuoneeseen. Yöpöydällä on vain vesilasi, joku kiva kirja ja muistiinpanovälineet.
Kirja käteen ja sitten heti pois ja pää tyynyyn, kun alkaa nukuttaa. Virkeänä ei kannata yrittääkään unta. Korvatulpat korviin eristämään häiritsevät äänet, esimerkiksi puolison kuorsaus.
Jos huolet alkavat pyöriä päässä, kirjaan ne ylös myöhemmin käsiteltäviksi. Lisää keinoja huolimyllyn pysäyttämiseksi ja tietoisuustaitojen harjoittelemiseksi löytyy Mielenterveysliiton unettomuuden itsehoito -sivustolta.
Jos uni ei tahdo tulla tai jos herään aamyöstä, koitan keskittyä hengitykseen. Ulospäin puhaltelu on yksi parhaista keinoista rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa. Hyviä rauhoittavan hengittämisen ohjeita löytyy esimerkiksi Minna Martinin Hengitys virtaa -kirjasta (Kirjapaja, 2016):
Nosta kädet vatsalle rauhoittelemaan. Rauhoita itseäsi myötätuntoisilla ajatuksilla. Mieti tietoisesti, mitä tänään annat anteeksi itsellesi ja toiselle. Päästä irti asiasta kerrallaan ja hengittele hellittäen ulos. Kiitä itseäsi kokemuksistasi ja pienistäkin onnistumisista.
Toinen hyvä keino on rentouttaa itsensä lihasryhmä kerrallaan (ajatellaan varpaita, miten ne pehmenevät ja rentoutuvat jne.). Muita hyviä harjoituksia unettomuuden katkaisemiseksi tapausesimerkkeineen löytyy Susan Pihlin ja Anna-Mari Arosen monipuolisesta Unen taidot -kirjasta (Duodecim, 2012).
Jos uni ei siitä huolimatta tule, keitän kupillisen rauhoittavaa yrttiteetä (kamomillaa, rohtovirmajuurta tai reishiä). Sitten uudelleen hengittelemään.
Myös tilanteen hyväksyminen on rauhoittanut oloani. Olen hyväksynyt, että viikossani on 1-2 yötä, jolloin herään aamuyöstä enkä enää saa unta. Seuraavana yönä sitten todennäköisesti nukun koko yön. Turha itselleen on hermostua unettomuudesta, sillä hermostuminen vain karkottaa unen.
Jos huomaan, että unettomuudesta on jälleen tulossa kierre, katkaisen sen pienellä annoksella masennuslääkettä. Nykyisin tarvitsen sitä yhä harvemmin, ehkä kerran kuussa.
Aina kun mahdollista, jätän herätyskellon asettamatta. Pelkkä ajatuskin hiljaisesta aamuheräämisestä raukaisee suloisesti.
Tuija Siljamäki
Edelliset aiheesta:
