Hups, tulipa herkuteltua!
Konvehteja, pipareita, tähtitorttuja, joululaatikoita, pullaa ja hedelmäkakkua. Vieläkös maistuu?
Syöminen on ilo ja nautinto, varsinkin hyvässä seurassa, mutta entä jos juhlaherkuttelu jää päälle? Harvassa taitavat olla perheet, joissa asian kanssa ei olisi joskus kamppailtu. Olen pannut merkille, että toisten on helpompi vastustaa kiusausta, ikään kuin heillä olisi luontainen vastustuskyky ähkyahmimista vastaan. Vai onko se taito, jonka voi oppia?
Liiallinen herkuttelu on haitallista kaikille, mutta erityisen haitallista se saattaa olla tyypin 1 diabetesta sairastaville. Niistä ajoista olemme onneksi kaukana, kun herkuttelu oli diabeetikoilta kokonaan kiellettyä. Insuliinit ja verensokeriseuranta ovat kehittyneet, joten ajoittaisia verensokerin nousupiikkejä on helpompi hallita eikä vanhempien tarvitse vahtia diabeetikkolapsen jokaista suupalaa. Napostelu ja salaherkuttelu saattavat kuitenkin ajoittain tuottaa harmaita hiuksia diabeteslasten vanhemmille.
Syömisen taitoja on Suomessa tutkittu etenkin Itä-Suomen yliopistossa. Taitoa on rento ja positiivinen suhtautuminen syömiseen, syömisen sisäinen säätely, syömiseen keskittyminen ja säännöllinen ateriarytmi. Eli jos syö monipuolisesti, säännöllisesti ja voi nauttia syömisestä hyvällä omatunnolla, on taitava syöjä. Tutkimusten pohjana on käytetty ravitsemusterapeutti Ellyn Satterin kehittämää Syömisen taito -mittaria (Satter Eating Competence Model). Taitava syöminen on monin tavoin yhteydessä terveyteen, muun muassa pienempään keskivartalolihavuuteen ja suurempaan insuliiniherkkyyteen.
Miksei syömisen taitoa harjoittelisi lasten kanssa myös sadun keinoin? Psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Silja Mäki suosittelee tähän tarkoitukseen Pirjo ja Pekka Arvolan tuoretta lasten kuvakirjaa Liikaa herkkuja Haukkumaassa (Mini Kustannus, 2020). Kirjassa koiranpennut löytävät ojaan ajaneen herkkurekan lastin ja ahmivat itsensä kipeiksi. Tarina on hauska satuseikkailu, ei sormi ojossa opettava kertomus. Sitä voi käpertyä lukemaan sohvannurkkaan yhdessä lasten kanssa jutustellen.
Silja Mäki, joka on työskennellyt myös erityisopettajana, testasi kirjaa lukemalla sitä oppilailleen. Tarina sai pienet oppilaat pohtimaan herkkujen syömistä. He päättelivät, ettei herkkujen syömisessä ei ole mitään pahaa, mutta liika on liikaa ja seuraukset voivat olla ikäviä. Eräs hänen oppilaistaan oli tyypin 1 diabetesta sairastava tyttö, joka kertoi oman kokemuksensa kautta kohtuullisuuden tärkeydestä.
Syömisen taito on elämisen taitoa. Herkutella saa, mutta rajansa on opittava tunnistamaan. Ei se liika hikilenkkeilykään hyväksi ole. Me vanhemmat voimme auttaa lapsia elämisen taidoissa. Ei saarnaten, vaan esimerkkiä näyttäen.
Tuija Siljamäki
