Älä syrji lasta ruokavalion vuoksi

Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei?

Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta – koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin hän sitä itselleen ja muille perusteli.

Allergisen äitinä ajatuskin repii sydäntä. Jätetäänkö lapsi hauskanpidon ulkopuolelle, koska ei voi syödä normiruokaa? Voihan olla, että kavereiden kanssa leikkiminen on tuon lapsen elämässä niitä harvoja hetkiä, kun hän unohtaa ihon kutinan ja vatsanpurut.

Tästä on jo vuosia, kun meidän maitoallergikko ramppasi kaverisynttäreillä omat eväät, antihistamiini ja vanhempien puhelinnumero repussaan. Koska niin oli helpointa ja turvallisinta. Moni kaverisynttäreiden järjestäjä soitti ja kysyi, mitä voisi hänelle tarjota ja miten toimia hätätilanteessa. Muistelen heitä kiitollisin mielin.

Selailen lasten ruoka-allergioiden ympärillä pyöriviä nykykeskusteluja nähdäkseni mihin suuntaan asenteet ovat kehittyneet.

Suljetulla keskustelupalstalla allergisen äiti kertoo, että hänen lapsensa ei saanut viedä kaverisynttäreille omia eväitään, koska muut synttärivieraat olisivat voineet pahoittaa mielensä, kun eivät saa samaa herkkua. Tästä syystä toinen allergisen äiti leipoo lapsensa kaikkien kavereiden kaverisynttäreille tarjottavia (muillekin kuin omalle lapselleen), jotta omakin lapsi pääsee herkuttelemaan. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?

Tässä keskustelussa kaikuu jotakin tuttua: ettei vain normienemmistö pahoittaisi mieltään vähemmistön erilaisuuden vuoksi. Lisäksi kuultaa tietämättömyys allergia-arjen raskaudesta: miten stressaavaa on jännittää lapsen jokaista suupalaa, tuleeko allerginen reaktio vai ei; miten loihtia maistuvaa ruokaa jostakin päärynäsoseesta, amarantista ja hirssistä.

Allerginen lapsi oppii pienestä pitäen tyytymään vähään ja olemaan vaivaamatta ketään vaivallaan. Ei hän halua olla erilainen. Ei hän halua olla hankala. Ei allergisen vanhempikaan halua olla hankala. Harva heistä edes olettaa kaverisynttäreitä järjestävän tekevän mitään ylimääräistä, puhumattakaan dieettikokiksi ryhtymistä.

Mistä siis stressi, jos allerginen lapsi leikkii muiden mukana ja syö omia eväitään?

Eihän siinä ole järkeä. Ehkä kyse onkin pihviin ja porkkanaan kietoutuneista tunteista, sillä ruokavalinnat herättävät paljon tunteita. Ehkä siinä, että joku ei syö samaa ruokaa kuin itse, on ajatuksena jotakin syvällisen häiritsevää. Ihminen on laumaeläin, ja ruuan jakaminen ja yhdessä syöminen juontavat juurensa ihmiskunnan alkuhämäristä. Juhlaruuan tarjoaminen on ystävällinen kädenojennus, jolla vahvistetaan sosiaalisia siteitä. Ei siinä sovi nirsoilla!

Mitä ruokavalion vuoksi syrjiminen opettaa lapselle maailmasta?

Että hän ei ole hyvä sellaisena kuin on. Että toista voi syrjiä sairauden vuoksi. Ettei heikkouttaan kannata näyttää. Sellaisenko maailman haluamme lapsillemme? Sillä kuka tahansa voi sairastua mihin tahansa, milloin tahansa.

Viime viikolla vietimme maitoallergisen syntymäpäiviä. Juhlavieraiden joukossa oli myös yksi vegaani, yksi keliaakikko sekä muutama vanhemman polven edustaja, joiden suu ei ole tottunut epäperinteisiin makuihin – eikä tule tottumaankaan. Melkoinen yhtälö, mutta lopulta pienen neuvottelun jälkeen mieluisaa syötävää löytyi kaikille. Kaupasta löytyy nykyisin valmiinakin vaikka mitä. Pääasia, että seura oli erinomaista.

Pidetäänhän huolta, että juhlapöydästä löytyy tilaa kaikille. Niillekin, jotka eivät sille mitään voi, että ovat saaneet ruoka-allergian riesakseen.

Mikä on Sinun vinkkisi allergisen syntymäpäiville?