6+2 vinkkiä sairauteen sopeutumiseen
Illalla Kuopus pisti pitkävaikutteista insuliinia vahingossa itseensä puolitoistakertaisen määrän.
Se oli jälleen kerran muistutus siitä, mitä valppautta diabeteksen hoitaminen vaatii. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Pojalla on tapana todeta:”nyt kävi näin”, ja jatkaa puuhiaan huolettomasti vislaillen. Ei hän jää harmittelemaan – eihän se mitään auttaisikaan. Tehtiin suunnitelma yöksi: tavallista tukevampi iltapala ja mittaukset kolmen tunnin välein.
Niin siitäkin yöstä taas selvittiin.
Mistä tietää, että pitkäaikaissairauteen on sopeutunut? Kriisin jälkeen sopeutuminen voi kestää vuosia, jopa kymmenen vuotta, ja se voi vaatia kasoittain läheisten, vertaisten, mahdollisesti myös ammattilaisten tukea ja myötätuntoa. Arki ei ole samaa kuin ennen sairastumista, mutta se voi silti olla yhtä hyvää, välillä jopa parempaa kuin ennen. On opittava elämään hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Kun mieleen palaa rauha, palaavat myös yöunet. Stressitaso laskee. Tässä muutama matkan varrella mukaan tarttunut vinkki:
1. Saa potuttaa
Hyväksy ärsytyksen ja väsymyksen tunteet niin itselläsi kuin lapsellakin. Ei tätä aina jaksaisi, hemmetti soikoon!
2. Kerro avoimesti
Kun lapsi oppii pienestä pitäen puhumaan sairaudestaan avoimesti ja suhtautumaan siihen luontevasti, hän voi koulussakin hälventää ennakkoluuloja kertomalla itse, miksi syö eri ruokaa tai miksi pistää insuliinia. Ketään ei tietenkään pidä pakottaa luokan eteen kertomaan sairaudestaan. Meidän Kuopuksemme loisti kerrankin terveystiedon tunnilla ryhmätyössä, kun aiheena oli diabetes.
3. Muistuta vahvuuksista
Jokaiselle lapselle on tärkeää tuntea olevansa hyvä jossakin. Iltapäiväkerhossa piirrettiin kerran aurinko, jonka säteiksi kirjoitettiin kaikki ne asiat, joissa lapsi loistaa. Teini-iän kynnyksellä tämä on supertärkeää, kun lapselta katoavat näkyvistä vanhat tutut maamerkit eikä hän mistään hinnasta tahtoisi olla erilainen kuin muut. Kun isä sanoo: ”oot muuten huipputyyppi”, se on maailman tärkeintä, vaikkei teini voi sitä näyttää.
4. Lomaile huolesta
Huoli on tuttu seuralainen jokaiselle pitkäaikaissairaan vanhemmalle. Se on kuin ilmapallo vatsassa, joka kasvaa jokaisesta katastrofikuvitelmasta. Katastrofikuvitelmat on naisten erityistaito. Ne auttavat ennakoimaan, mutta jos aikoo pysyä järjissään, pitää oppia erottamaan, mikä on liioiteltua huolehtimista. Kun arki on hektisimmillään, pienikin huoleton hetki auttaa. Se voi olla lyhyt kävely, kahvittelu kaupassa käynnin lomassa, leffa tai hyvä kirja, runo. Ota huolesta edes miniloma, mielellään joka päivä.
5. Vastuuta vähitellen
Pienikin voi jo osallistua hoitotoimenpiteisiin leikin varjolla. Hän voi opetella verensokerin mittausta ja hiilihydraattien laskemista. Hänet kannattaa myös ottaa mukaan kokkaamaan, pesemään tai pilkkomaan kasviksia. Teini alkaa pikku hiljaa ottamaan vastuuta hoidostaan kokonaan.
6. Vertaistuki
Lapsikin hyötyy vertaistuesta. Vertaisryhmissä hän näkee muita samantyyppisessä tilanteessa olevia lapsia eikä hänen tarvitse ajatella olevansa ainoa erilainen koko maailmassa. Myös rohkaisevien tarinoiden kertominen tutuista allergisista tai diabetesta sairastavista auttaa lasta tuntemaan itsensä joukkoon kuuluvaksi.
7. Opeta myös lapselle stressinhallintakeinoja
Lapsi oppii tiedostamattaan vanhempien reaktiomallit: kuinka ahdistutaan tai stressataan, kuinka hengitetään eri tilanteissa. Paras tapa auttaa lasta, on auttaa ensin itseään: löytää tavat, joilla rauhoittaa ensin itsensä. Kun on itse rauhallinen, voi rauhoittaa lasta. Keinot ovat hienovaraisia: opetellaan hellittämistä ja rauhallista läsnäoloa. Voi laittaa käden vatsalleen, kun hermostuttaa tai silittää käsivarttaan pitkin vedoin. Rauhoittava kosketus rauhoittaa hengityksen nopeasti. Voi lukea lapselle satua rauhallisella äänellä: se viestii lapselle, että kaikki on hyvin.
8. Pidä yllä toivoa
Meksikolaisen sanonnan mukaan toivo ei lihota, mutta pitää hengissä. Diagnoosin kolahtaessa lapsen kohtalo surettaa. Joskus se voi johtua vääristä sairauteen liittyvistä luuloista ja tulevaisuus voikin olla parempi kuin kuvitteli. Emme voi tietää. Uusia hoitomuotoja tulee koko ajan markkinoille ja niitä myös kehitellään lisää. Avaahan se aivan erilaisen horisontin, kun on keinoja hoitaa paremmin, jopa mahdollisuus parantua.
Lähteet:
APA:n (American Psychological Association) ohjeet: https://www.apa.org/helpcenter/chronic-illness-child.aspx
Minna Martin: Hengitys virtaa – Kohti kehon ja mielen tasapainoa. 2016. Kirjapaja.
Luitko jo?
Perheen kriisituki – onko sitä?
Diabeteslapsi koulussa:
