Miten hyvitämme ammattiin valmistuvien nuorten harjoitteluvajeen?
Paljon on puhuttu lukiolaisten ahdingosta. On surullista, että osa nuorista jää ilman penkkareita, vanhojen tansseja ja muita vastaavia yhteisöllisiä sukupolvikokemuksia. En päässyt oman nuoreni lakkiaisiin, vaan jouduin seuraamaan sitä tietokoneen ruudulta. Siellä hän näkyi vilaukselta, muiden maskeihin pukeutuneiden ylioppilaiden joukossa, hädin tuskin tunnistettavana. Toivon mukaan pääsemme vielä juhlimaan edes ylioppilasjuhlia.
Muistuttaisin, että ammattiin opiskelevilla on vähintään yhtä tukalaa. Ei vanhojen tanssien peruuntuminen vaikuta tulevaan ammattiuraan, mutta se vaikuttaa, jos ei pääse harjoittelemaan käytännössä taitoja, joita tulevassa ammatissa vaaditaan.
Jos nuori ei ole päässyt harjoittelemaan kunnollisilla opiskeluvälineillä esimerkiksi kokkaamista tai kauneudenhoitoa miten valmis hän voi olla työelämään? Miten perustaa kampaamo, jos ei ole päässyt harjoittelemaan, kuinka asiakkaita palvellaan tai permanentti laitetaan? Olen kuullut, että tällaisessa tilanteessa tänä keväänä ammattiin valmistuvat painivat.
Pandemiarajoitukset ovat kolahtaneet kipeimmin juuri heihin. Moni heistä on katkera. He ovat ottaneet lainaa saadakseen ammatin, mutta nyt onkin vaikea päästä työelämään kiinni. Eivät he tällä kokemuksella uskalla perustaa omaa yritystä, ja monella alalla oma yritys on käytännössä ainoa mahdollisuus työllistyä. Etäopetus ei millään korvaa käytännön harjoittelua. Moni kokee, että koulutus on mennyt hukkaan. Mitä kompensaatiota heille on tulossa?
Onko siis ihme, että esimerkiksi Helsingissä Stadin ammatti- ja aikuisopistossa ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden määrä pompahti viime vuonna monta prosenttiyksikköä ylöspäin? (Yle)
Ammattiin opiskelevista reippaasti yli puolet koki, että etäopiskelu aiheuttaaa enemmän stressiä kuin lähiopetus (Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOKIN tekemän kyselytutkimuksen mukaan (PDF)). Kyselytutkimus on tehty viime keväänä, joten siinä ei ole mukana nyt ammattiin valmistuvien viimeisimpiä kokemuksia. Veikkaan, että nyt kevään korvilla stressi ja huoli vain kasvavat.
Ammattiin opiskelevien opiskelijajärjestö Sakki ry:n mukaan nuorten kesätyöpaikkojen tarjonta on lähes puolittunut ja opiskelijoiden työssäoppimis- ja työharjoittelupaikkojen löytyminen on vaikeutunut.
Paljon puhutaan ammattiin opiskelevien opiskelumotivaatiosta ja keskeyttämisistä. Paljonko on tutkittu sitä, mitä keskeyttämisten takana on? Olisiko kenties opetussuunnitelmassa tai järjestelmässä jotakin korjattavaa?
Kukaan ei osannut ennustaa pandemiarajoitusten heikentävän ammattiin opiskelevien oppimismahdollisuuksia näin rajusti. Kaikkein vähiten se on näiden nuorten itsensä vika.
Pelkkä voivottelu tai sympatian tarjoaminen ei nuorille nyt riitä. Tarvitaan konkreettisia tekoja. Kesätyöseteleitä, työssäoppimispaikkoja, opintolainojen hyvityksiä tai mahdollisuutta kerrata vajaaksi jääneitä opintoja.
Esimerkiksi Sakki ry on käynnistänyt Työllistä amis -kampanjan, #tyollistaamis. Amiksille tarjottavan paikan voi julkaista maksuttomasti suositun, valtakunnallisen Tiitus.fi-palvelun kautta.
Tuija Siljamäki
Tähän liittyy myös:
Nuoren ensimmäinen työpaikka – painajainen vai hienoa työkokemusta?
