Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Mitä bändin perustaminen opettaa? 3/4

18.08.2018

Rumpali ja Kitaristi saavat aloittelevien bändien työpajassa neuvoja W.A.S.P.in kitaristilta Douglas Blairilta lavashown vetämisessä: veden roiskuttelua ja paidan riisumista yms. He pääsevät lehtikuvausta varten soittamaan yhdessä Hänen kanssaan.

Kitaristille Blair sanoo: ”You´re too fast!

Mitä hunajaa Kitaristin ammatilliselle itsetunnolle!

Rumpali kysyy, mitä Hän ehdottaisi bändin nimeksi: ”Tissue paper”, vastaa Blair.

But tissue paper is soft and our music is hard rock”, protestoi Rumpali.

Sitten koittaa päivä, jolloin Laulaja tulee. Ensimmäinen, joka edes vaivautuu tulemaan paikalle.

Muistan hänet Opiston esityksistä. Hän asteli yleisön eteen pitkin, hiipivin askelin hieman takakenossa ja otti tiiviin katsekontaktin minuun. Tai siis jokaiseen yleisönä olevaan erikseen. Sitten hän nosti mikin laiskasti huulilleen ja huusi: ”Hellooo Jyväääskylä!” Korvakäytävän peräseinä tärähti.

Musiikki alkoi. Jotain tosi rokkia se oli. Laulaja nappasi rytmin verenkiertoonsa ja antoi sen näkyä. Sitten hän alkoi laulaa. Tunne välittyi. Asenne välittyi. Nuoruus välittyi. Yleisö alkoi taputtaa spontaanisti rytmiä ja Laulaja alkoi hyppiä sen tahdissa yhä kiihtyvään tahtiin. Kaverihan on täyttä dynamiittiä, ajattelin. Kun esitys loppui, huone räjähti.

Ei hän välttämättä ollut illan paras laulaja, mutta taatusti mieleenpainuvin. Teoriani on, että Laulaja katsoi tulevaisuuteen. Hän näki itsensä Wembleyn Stadionilla. Sehän tiedetään, että olet se, mitä ajattelet. Hän näki meidät (yleisön) suurena ja siitä seurasi, että me näimme hänet suurena.

Laulajalla on pitkä tumma letti ja risaiset farkut, kuten kuuluu. Oikeastaan ne ovat epävirallisia pääsyvaatimuksia. Nykyisin hänellä on myös enemmän harteita ja hauista kuin vielä muutama vuosi sitten. Hän on polkenut pyörällä kaupungin toiselta laidalta. Hän esittelee itsensä kädestä pitäen ja silmiin katsoen.

Rumpali ja Kitaristi ovat haltioissaan. Jos uskaltaa esitellä itsensä noin, lavashowlla on toivoa. Pian mökistä kuuluu PA-laitteiden virittelyä ja asennelaulua. Kitaristin käsittämättömän hienoja riffejä ja Rumpalin supernopeaa tuplabasarin tykitystä. Tämä jatkuu pitkälle iltaan. Ollaan sovittu, että annetaan naapureiden korville leporauha yhdeksän jälkeen illalla.

”No, oliko hyvä?”

”Joo, tosi hyvä. Ensimmäinen, joka uskaltaa laulaa.” kehuu Rumpali.

Laulaja meni kuulemma kotiinsa kirjoittamaan lyriikoita. Rumpali sai häneltä ensimmäiset kolme biisiä WhatsAppiin 01.00.

Opetus numero 3: rohkea rockin vie.

Edelliset osa 1 ja osa 2.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »