Miksi ihmiset sairastuvat?
Myönnän, koin epäonnistuneeni äitinä, kun lapsi sairastui. Ensin ruoka-allergioihin, sitten diabetekseen 3-vuotiaana. Valvoin öitä miettien, mitä en huomannut tehdä tai mitä tein väärin. Elämän ohjakset, joista olin pitänyt kiinni rystyset valkoisina, lipesivät otteesta. Sitä oli vaikea sulattaa.
Jokainen jonka lapsi on sairastunut, miettii jossakin vaiheessa miksi-kysymystä. Miksi juuri minun lapseni? Miksi juuri meidän perhe? Vastaus voi olla selvä, jos itsellä tai muillakin perheenjäsenillä on vaikka allergiaa tai diabetes.
Tiede ponnistelee koko ajan löytääkseen sairauksien syyt. Se on hyvä, sillä tietämällä syy, voidaan sairastumista ehkäistä. Allergioiden ja diabeteksen syistä tiedetäänkin jo paljon, mutta ei vielä kaikkea.
Jo sairastuneita tai heidän omaisiaan sairastumisen syyn tietäminen ei yleensä auta, vaan saattaa jopa syyllistää. Oi miksi en tajunnut, mitä kaikkea raskausaikana kannattaisi syödä? Miksi en tajunnut, että meidän pitäisi asua maatilalla, jossa on paljon kotieläimiä ja antaa lapsen möyriä lannassa? Ja miksi en syöttänyt enemmän maitohappobakteereja ja D-vitamiinia?
Terveyden tarkkailusta ja sairauden ehkäisystä on tullut suorastaan kansalaisvelvollisuus.
Silti voi käydä niinkin, että on tehnyt kaiken ”oikein” ja siitä huolimatta sairastuu. Ihmiset sairastuvat, halusivat tai eivät. Ihmiset sairastuvat, vaikka se ei sopisi yhtään heidän aikatauluihinsa tai elämäntyyliinsä. Maatilalla järven rannalla elänyt ja kaloja pienestä pitäen syönyt voi sairastua kala-allergiaan.
”Voit poimia kaikki kukat, mutta et voi estää kevättä tulemasta” sanoi runoilija Pablo Neruda. Joskus sairaus on kuin luonnonvoima, jonka hallitsemiseen ei lääketiede riitä. Sehän meitä länsimaisia ihmisiä harmittaa, sillä kaikkea pitäisi voida hallita, luontoa ja ilmastoakin.
Myös lapsi miettii, miksi hän sairastui. Lapsi kysyy ymmärtääkseen, miksi hän on sellainen kuin on. Siihen ei ole valmista vastausta. Myös lapsi joutuu oppimaan, että elämässä tapahtuu asioita, joille ei voi mitään. Se on ehkä elämän tärkeitä oppeja.
Sairaus on yksityisasia, siksi kirjoitan ja puhun siitä vain asianomaisen luvalla. Toisaalta esimerkiksi allergian tai diabeteksen salaaminen voi olla jopa hengenvaarallista. Siksi lapsen on hyvä oppia puhumaan sairaudestaan omana ominaisuutenaan samaan tyyliin kuin joku kertoo olevansa kissaihminen eikä koiraihminen. Tiedän useita ihmisiä, joita on lapsena kiusattu sairauden vuoksi niin julmasti, etteivät he halua kertoa siitä kenellekään silläkään uhalla, että joutuvat vaaraan. Se on surullista. Toivon mukaan ihmiset ovat nykyisin valistuneempia.
Sairaus on ja pysyy osana elämää niin kuin pahka puussa. Jos jotakin lapsen haluaisi omasta sairaudestaan oppivan, se olisi tämä: jokainen puu on erilainen ja kaunis – pahkoineen päivineen.
