Hyppää sisältöön

Korona-arki kuormittaa yhden vanhemman perheitä ja erityislapsiperheitä

Julkaistu
Korona-arki kuormittaa yhden vanhemman perheitä ja erityislapsiperheitä

Lapset ovat olleet etäopetuksessa pian kolmatta viikkoa. Monissa perheissä, joissa lapset tai vanhemmat kuuluvat riskiryhmään, lapset otettiin kotiin jo edeltävällä viikolla.

Sosiaalinen media ja uutissivustot ovat täyttyneet kuvista, joissa lapset ja vanhemmat istuvat sievästi saman pöydän ääressä, kukin keskittyneinä omiin töihinsä. Tämä on se ihannekuva, johon perheet tähtäävät ja varmasti se monissa perheissä onnistuukin. Näissä perheissä on syytä tuntea syvää kiitollisuutta siitä, että kaikki on hyvin.

Pelkään pahoin, että monissa perheissä tilanne käy ylivoimaiseksi. Esimerkiksi itse erityislapsen äitinä en olisi aikoinaan pärjännyt mitenkään ilman isovanhempien apua ja päiväkodin ja koulun tukea. Moni joutuu nyt pärjäämään. Olen kirjoittanut tuosta omakohtaisesta erityislapsen vanhempien vaietusta stressistä aiemmin täällä.

Tässä poikkeustilanteessa vanhempien pitää pystyä olemaan erityisopettajia, psykologeja, terapeutteja, pedagogeja, sairaanhoitajia ja siinä sivussa hoitaa vielä työnsä – jos se on vielä jäljellä. Tyypin 1 diabetesta tai astmaa sairastavien lasten perheissä lisähuolta ja -stressiä tuo koronaviruksen tuntematon uhka. Lasta halutaan kaikin keinoin varjella sairastumiselta, koska riskejä ei haluta ottaa.

Neuropsykologisesti oireilevien lasten perheissä taas lapsen haastava käytös voi viedä vanhemman jaksamisen äärirajoille, kuten Erityisvoimia.fi -sivuston vertaistarinat korona-arjesta kertovat:

”Raivokohtaukset jatkuvat läpi päivän, niiden syy vain vaihtelee. Jo normaali ruokahuollon järjestäminen, eineksin, on hermoja kiristävä kokemus. Silläkin hetkellä kun kumoat foliovuokaruoan lautaselle ja eteenpäin mikroon, on yhdellä elämää suurempi kriisi käsillään – edes yhteinen lounas ilman mielipahaa tuntuu kaukaiselta haaveelta. Jos onnistuinkin saamaan lapset lounaalle riidatta, olin itse jo niin loppu, että en osannut iloita, sillä vielä on viikkoja, ehkä kuukausiakin jäljellä.”

Myös Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry on huolissaan vanhempien jaksamisesta ja pelkää, että ilman panostuksia erityistoimiin, lastensuojelun sijoitukset tulevat yleistymään poikkeustilan aikana ja sen jälkeen.

”Yhden vanhemman perheissä on tukea tarvitsevia lapsia, joilla ei ole erityisen tuen päätöstä, vaan esimerkiksi tehostetun opetuksen päätös. Silloin lapsen ohjaaminen vaatii tavanomaista enemmän vanhemmalta. Myös Kelan kuntoutus on tauolla. Poikkeusolot eivät ole syy keskeyttää lapsen ja vanhemman tapaamispäätöksen noudattamista, mutta karanteeni ja lähipiirin kuuluminen riskiryhmään voivat käytännössä estää tapaamisten toteutumisen.”

Sosiaalihuoltolain pykälässä 18 sanotaan näin: ”Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi”.

Perhetyö ja kotipalvelu ovat hyvinvointiyhteiskunnan upeita keksintöjä. Nyt jos koskaan, niitä tarvittaisiin. Ne on tarkoitettu juuri tällaisia tilanteita varten. Mutta onko niitä saatavilla?

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry peräänkuuluttaa myös naapuriapua stressaavassa tilanteessa eläville perheille. Esimerkiksi kauppa-apu, apu lapsen ulkoilutuksissa tai saattamisessa toisen vanhemman luo, voivat olla uskomattoman tärkeitä.

Aina voi kysyä: voinko auttaa jotenkin?

 

Tuija Siljamäki

 

Lue myös:

Neuropsykiatrisista oireista kärsivät tytöt heitteillä hoitojärjestelmässä

Vinkkejä ja linkkejä perhesovun ylläpitämiseksi ja avun hakemiseksi Lastensuojelun keskusliiton blogissa Miten säilyttää perhesopu poikkeustilan aikana?