Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Kiitos Sinulle, joka autat lapseni kasvattamisessa

12.02.2021

Vanhempien keskinäinen vertaistuki vähentää yksinäisyyden tunteita ja lisää itseluottamusta.

Kuinka paljon huolenpitoa ja kosketuksia lapsen kasvattaminen vaatikaan? Kuinka monen perunan pilkkomista, eväiden pakkaamista ja verensokerin mittaamista aamuöisin vaatii, että lapsi saadaan kannateltua aikuisuuteen?

Muistan kuinka yksinäiseltä tuntui toisinaan tuoreena äitinä. En tuntenut ketään toista juuri äidiksi tullutta, joka olisi asunut samassa kaupungissa. Kerran kassajonossa eräs äiti, joka oli myös liikkeellä vaunujen kanssa, alkoi jutella kanssani. Pian jo sovimme treffit mammakahvilaan (nykyisin perhekahvila). Kyläilimme toistemme luona monesti. Seurasimme, miten vauvamme oppivat uusia taitoja ja vertailimme heitä hyvässä hengessä. Hän piti vauvaani erityisen söpönä. Toki tiesin sen itsekin, mutta miten ihanalta tuntuikaan kuulla se!

Monet lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat viisaasti ymmärtäneet vertaistuen merkityksen ja pyrkineet järjestämään perheille kohtaamispaikkoja. Me tarvitsemme hyväksyviä katseita ja sanoja. Niistä saamme happea ja sydämen ravintoa.

Vertaistukea on maailmalla tutkittu jonkin verran. Seitsemäätoista tutkimusta vertailleessa tutkimuskatsauksessa kartoitettin vertaistuen myönteisiä vaikutuksia. Vanhempien vertaistuki ehkäisee yksinäisyyttä, voimaannuttaa ja kerryttää kokemustietoa. Se voi myös edistää henkilökohtaista kasvua vanhempana: motivaatiota ja luottamusta itseen. Lisäksi toisten auttaminen tuo hyvää mieltä. Tutkimuksissa oli mukana vanhempia, joiden lapsilla oli muun muassa lukivaikeutta, liikuntavammaisuutta tai tyypin 1 diabetesta. Vertaistuki saattaa nostaa esiin kipeitä muistoja kokeneemmissa vanhemmissa, esimerkiksi lapsen sairastumisen alkuajoista, mutta toisaalta he voivat tuntea kiitollisuutta siitä, miten pitkän matkan ovat jo kulkeneet noista ajoista.

Näin ystävänpäivän alla erään vertaistukiryhmän keskustelupalstalla puhuttiin kiitoksen merkityksestä. Kuinka paljon apua tarvitaan, jos lapselle puhkeaa pitkäaikaissairaus, kuten tyypin 1 diabetes tai astma? Tai jos hän tarvitsee erityistä tukea oppimisessa? Tarvitaan lukuisia ihmisiä kannattelemaan lapsen hoitoa, niin erityissairaanhoidossa, päiväkodissa kuin koulussakin. Koulunkäynninohjaajat, mikä korvaamaton apu he ovatkaan erityislapselle!

Kiitos myös Sinulle opettaja, joka jaksat huolehtia diabeetikon hätäeväistä ja suhtaudut kärsivällisyydellä hiilihydraattitankkauksiin tunneilla! Ja erityiskiitos Sinulle joka vielä tämän lisäksi osaat matalan verensokerin ensiavun!

Vanhemmuus ei lopu lapsen kasvaessa. Se teini, joka oksentaa ja sammuu kotibileissä, on jonkun lapsi. Se voi olla sinun lapsesi. Se voi olla lapsi, jolla on tyypin 1 diabetes ja jonka vanhemmat valvovat kotona sydän huolesta sykkyrällä. Jos autat tällaista nuorta, teet vanhemman (eli mahdollisesti minut) ikionnelliseksi. Kohdellaan siis muiden lapsia niin kuin he olisivat omiasi.

Ei unohdeta kiitoslistasta itseämme. Me vanhemmat pidämme lapsiamme hengissä joka päivä ja joka yö.

 

Tuija Siljamäki

 

Tähän liittyvä:

Kiitos päiväkodille, joka tuki perheen kriisissä

Kiitos Sinulle opettaja, joka jaksat kannustaa diabeetikkolasta

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »