Hyppää sisältöön

Ethän hylkää – kolme toivetta isovanhemmalle

Julkaistu
Ethän hylkää – kolme toivetta isovanhemmalle

Unsplash/Johnny Cohen

Kun kuopukseni sairastui tyypin 1 diabetekseen 3-vuotiaana, isäni kommentoi: ”Eikös se ole itseaiheutettu sairaus?” Se oli yhtä lohduttavaa, kuin jos joku olisi lyönyt rätillä päin kasvoja. Ei hän pahaa tarkoittanut, vaikka sanoikin ajattelemattomasti. Kyllä hänelle pikku hiljaa valkeni, että hänen käsityksensä oli väärä. Annoin anteeksi, sillä hän osoitti kuitenkin heti teoillaan, että välitti meistä, eikä hylännyt kriisin keskellä.

Äitini alkoi välittömästi opetella diabeteksen hoitoa. Kuopuksen lapsuusaikana mummila oli pitkään ainoa mahdollinen yökyläilypaikka. Harmi vain, että se sijaitsi yli kuudensadan kilometrin päässä.

Tyypin 1 diabeteksen hoito saattaa kuulostaa pelottavalta, siihen kun liittyy pistoksia ja matalan tai korkean verensokerin vaarat. Myös nykyiset tekniset apuvälineet saattavat tuntua vanhemmasta ikäpolvesta melkoisilta ”möröiltä”. Jos ei osaa edes pankkiasioitaan hoitaa netissä, miten voisi oppia insuliinipumpun käytön?

Kysyin tyypin 1 diabetesta sairastavien vanhemmilta, mitkä olisivat heidän kolme toivettaan isovanhemmille. Yksikään näistä yleisimmistä toiveista ei minusta kuulostanut kohtuuttomalta.

1. Ota selvää sairaudesta ja heitä vanhat uskomukset romukoppaan

Tyypin 1 diabetes on eri sairaus kuin tyypin 2 diabetes. Sairastunut lapsi saa syödä normaalia, terveellistä ruokaa, mutta insuliinin riittävä saaminen on hänelle elintärkeää. Minimihoidon oppii kyllä kohtuullisella vaivalla.

Harvat vanhemmat vaativat isovanhemmilta täydellistä sairauden hoidon hallintaa. Vanhempien ohjeita kannattaa silti pyrkiä noudattaa mahdollisimman tarkasti, sillä he ovat lapsensa sairauden asiantuntijoita. Jokaisen diabeetikon hoito on nimittäin yksilöllistä. Yletön herkuilla lelliminen ei ole hyväksi kenellekään.

Perustietoja löytyy täältä: https://www.diabetes.fi/diabetes/lapsen_ja_nuoren_diabetes/isovanhemmille_ja_laheisille

2. Rohkeutta

Ota vastuuta vaikka pieni askel kerrallaan. Vanhemmat ovat yleensä kiitollisia pienestäkin avusta. Ellet vielä uskalla ottaa yksinään vastuuta lapsesta, voit aluksi auttaa vanhempia vaikka siivouksessa, ruuanlaitossa tai muiden lasten hoidossa. Sairastuneen lapsen vanhemmilla on varsinkin alussa kädet täynnä työtä.

Esimerkiksi Diabetesliitto järjestää kivoja Seurana diabeetikkolapselle -kursseja.

Diabetestalo tarjoaa myös havainnollisia ohjausvideoita insuliinin pistämiseen, verensokerin mittaamiseen ja hiilihydraattien arvioimiseen.

3. Tasapuolisuutta

Kauheinta lapsen kannalta on se, että isovanhemmat hylkäävät kokonaan sairauden vuoksi. Pitkäaikaissairas lapsi kun ei tarvitse hyväksyntää ja rakkautta ainakaan yhtään vähempää kuin terve lapsi!

 

Tuija Siljamäki

 

Tässä postauksessa myös ensiapuohjeet:

Kiitos Sinulle opettaja, joka jaksat kannustaa diabeetikkolasta