Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Äiti on vähän vihainen

04.01.2020

Miguel Bruna/Unsplash

Äidin ja teini-ikäisen tyttären välit olivat olleet pitkään tulehtuneet. Vanhemmille tuli ero. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskentelevän äidin kasvatuskeinot loppuivat. Hän kävi käsiksi tyttöön yrittäessään saada hänet väkivalloin omaan huoneeseensa. Äitiä pelotti, mitä hän vielä tekisi voimakkaasti oireilevalle tyttärelleen. Äiti pyysi apua monta kertaa. Lopulta tytär sijoitettiin.

Olisin voinut olla se tyttö. Olisin voinut olla myös se äiti. Turha hurskastella. Jokaisen kestokyvyllä on rajansa. Kun ihmisen pato murtuu, tulee rumaa jälkeä. Emme voi tietää, mitä oikeasti on tapahtunut, mutta jos äiti pyytää apua väkivaltaisuuteensa, se on syytä ottaa vakavasti.

Olin vihainen teini-ikäinen. Minussa oli paljon padottua raivoa, olin kävelevä pommi. Vasta aikuisena aloin ymmärtää, mistä vihani kumpusi ja miksi se väkisin tihkui minusta ulos. Pitkään tuntui, että kurkussani oli korkki, joka tukki sanani ja vapaan hengityksen. Kun rykäisin korkin ulos, happo pääsi ulos. Siihen vaadittiin voimaa, aggressiota.

Minut oli ajan tyypilliseen tapaan kasvatettu nielemään kiukkuni. Vain isä sai raivota ja rypeä milloin missäkin tunnetilassa, joita päihtymys nosti esiin.

Uskalsin vihata isää, ja se pelasti minut. Vedin rajan, jonka yli ei kävelty. Uskalsin puolustaa tärkeinä pitämiäni arvoja. Uskalsin puolustaa itseäni ja rakkaitani.

Milloin sinä suutuit viimeksi kunnolla? Minä suutuin, kun läheistäni kohdeltiin mielestäni huonosti. Olen suuttunut myös siitä, että itseäni on mielestäni kohdeltu huonosti. Varsinkin suutun siitä, jos lapsia tai eläimiä, kaikkein avuttomimpia satutetaan.

Tunsitko sinä suuttumisestasi syyllisyyttä vai olitko tyytyväinen?

Naisen aggressio on edelleen melkoinen tabu, ja sitä katsellaan harvoin myönteisessä valossa. Vihainen nainen on pimeä, ehkä huvittavakin, vihainen mies pelottava ja uskottava. Mies suuttuu saavuttaakseen haluamansa asian, nainen turhautumistaan. Mies taputtelee rintakehäänsä ja kehuu, miten jämäkkä oli. Nainen katuu ja häpeää kontrollinsa menettämistä. Näin kuvataan miehen ja naisen aggression eroja kirjassa Vihainen nainen hyvä, paha aggressio (Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen, Kirjapaja 2019).

Voiko ihminen ikinä täysin itsenäistyä ilman aggressiota? Väitän, että ei. Sitä mieltä ovat myös kirjan kirjoittajat. Aggressio on tervettä silloin kun, se saa ihmisen puolustamaan itseään ja rakkaimpiaan, vetämään rajat sille miten minua ja läheisiäni kohdellaan. Ei siis ihme, että äidistä kuoriutuu leijonaemo, kun lapsi sairastuu vakavasti. Ei liene salaisuus, että vanhemmilta vaaditaan sitkeyttä ja jämäkkyyttä, jotta lapsi saa tarvitsemansa avun nykyjärjestelmässä.

Terveen aggression valjastaminen voimaksi on vaikeaa, jos sen on joutunut lapsena tukahduttamaan. Perheessä on ehkä oltu pokerinaamoja ja vaadittu lapsilta kiltteyttä ja tunteiden nielemistä. Tukahdutettu aggressio ryöpsähtää hallitsemattomasti ja saattaa satuttaa muita. Se ei ole hyväksi kenellekään. Siksi on hyvä tunnistaa itsessään tämä voima, jota voi käyttää sekä hyvään että pahaan.

Alun esimerkin äiti kantaa yhä sisällään ilkeää tunnetta siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä äiti, koska on käyttänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Äidin tarina kerrottiin sanomalehti Pohjalaisessa 7.12.2019 (tilaajille).

Haluan sano hänelle: älä. Olet hyvä äiti, koska ymmärsit, ettei ole oikein satuttaa läheistään ja hait apua.

 

Tuija Siljamäki

 

Huolestuttaako oma käytös? Täältä voit kysyä apua:

Maria-Akatemian auttava puhelin väkivaltaisille naisille, 09 756 22260
Päivystysajat: tiistai ja torstai klo 16-18 sekä perjantai 12-14. Chatti Naisenväkivalta.fi.

Lue myös nuorten seurusteluväkivallasta:

Onko tämä rakkautta vai väkivaltaa?

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »