Satavuotias Suomi
Minun 100v Suomi antaa lasten juosta vapaana ulkona.
Minun 100v Suomessa luonto on lähellä kaupungissakin.
Minun 100v Suomessa on julkinen terveydenhuolto, joka pitää varsinkin pienistä lapsista hyvää huolta
Minun 100v Suomessa tarjotaan ilmaista varhaiskasvatusta
Minun 100v Suomi tarjotaan verorahoilla tuettua kouluruokailua ja koulutusta
Minun 100v Suomessa lapsi saa olla lapsi
Minun 100v Suomessa ilma on puhdasta hengittää
Minun 100v Suomessa tapahtuvat myös seuraavat asiat:
lastentapahtumat peruutetaan natsimielenosoituksen tieltä,
lapsia, äitejä ja perheitä pakkopalautetaan vaarallisiin maihin,
kukaan ei käänny auttamaan kun rasistit huutelevat lasten perään ja kaatavat kaljaa heidän päälleen,
yksityisistä tahoista sosiaalituen verkoistoissa on tullut yhä tärkeämpi osa, koska julkisella puolella ei enää ole resursseja hoitaa työtään
naiset saavat edelleen vähemmän palkkaa kuin miehet
on seksuaalista häirintää ja ahdistelua
piti taistella että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin
vaaleanpunainen on edelleen tyttöjen väri
Suomi ei ole minun synnyinmaani.
Suomi ei ole minun isänmaani.
Mutta tämä on lasteni synnyinmaa.
Tämä on lasteni kotimaa.
Maailma on minun kotini, mutta Suomessa minulla on juuret, ainoana maana maailmassa.
Tänään taivas on sininen, aurinko paistaa ja ilmassa on lupaus lumesta ja pakkasesta.
Huomenna Suomi täyttää 100 vuotta.
Se on kunniallinen ikä maalle.
Maalle jolla on ollut rankka historia.
Kun Suomi nyt on saanut täyteen tuon kunniallisen 100vuotta, voisimmeko me, tässä maassa asuvat ihmiset, vihdoinkin myös päästää irti siitä sodan ihannoimisesta ja jokaisessa käänteessä sen esille tuomisesta kun puhumme Suomen itsenäisyydestä.
Älkää käsittäkö väärin, minä arvostan mitä sotien veteraanit ovat tämän maan hyväksi tehneet, minä ymmärrän ettei tässä oltaisi ilman heitä.
Minunkin ukkini taisteli rintamalla.
Puolisoni ukki taisteli rintamalla.
Mutta en usko heidän taistelleen sellaisen Suomen hyväksi jollaiseksi me olemme hitaasti muuttumassa.
Uskon heidän taistelleen itsenäisyyden, vapauden ja tasa-arvon tähden.
Uskon heidän uhranneen nuoruutensa ja elämän mittaiset levolliset yöunensa taatakseen jälkipolville turvaa ja rauhaa.
Ei sen tähden että kaduillamme marssivat natsit joiden tieltä lasten juhlia täytyy perua.
Ei sen tähden että maamme poteroitaisiin sulkemalla rajat ulkomaailsilta.
Minä haluan uskoa, että tästä maasta tulee vielä se maa josta saan olla ylpeä.
Se maa johon saan palata, rakentaa puutaloni ja kantaa vastuuni sen hyvinvoinnista.
Juuri nyt se ei sitä ole.
Satavuotias Suomi on tällä hetkellä epätasa-arvoisempi kuin olisin koskaan voinut kuvitella sen olevan.
Maata tuntuu ravistelevan hämmentävä oikeistomielinen koura, jonka olemassaolon salliminen tasa-arvon nimissä on kuin sanoisi syövän olevan vain osa elämää, ei eliminoitava tauti.
Jos meidän lapsemme kasvavat tässä ilmapiirissä, oppivat että ulkomaalaiset ovat pahuutta, oppivat että verorahoja kannattaa suunnata vain lyhytnäköisiin hankkeisiin yhteiskunnan koossapitävien rakenteiden sijaan, me povaamme itsellemme todella synkkää tulevaisuutta. Itsellemme ja lapsillemme.
Nyt vallalla olevat mielipiteet, arvot, poliittiset päätökset ja niiden seurauksena tulevat yhteiskuntarakenteet (koulut, terveydenhuolto, sosiaalihuolto jne) ovat niitä joiden varjoissa meidän lapsemme kasvavat aikuisiksi.
Jokaisen kannattaisi miettiä haluammeko me todellakin kantaa ne seuraukset joita tämä nyt satavuotias Suomi tällä hetkellä tuntuu lastemme lapsuuden ja nuoruuden varalle kaavailevan.
Siinä missä meidän käsissämme on nykylasten lapsuus ja nuoruus, on meidän vanhuutemme heidän käsissään.
Meidän on pidettävä parempaa huolta tästä satavuotiaasta maasta.
Meidän on aika katsoa eteenpäin, ei taaksepäin.
Meidän on aika ymmärtää miksi Suomi on itsenäinen.
Jotta 50 vuoden päästä me voisimme seistä mökkirannassamme, katselemassa kuinka silkkiuikku ui järven selällä, lasten leikkiessä punaisen tupamme terassilla ja hyttysten inistessä mustikoita pulloillaan olevassa lähimetsässä.
Jotta me voimme kävellä rauhassa kaduilla, myös pimeällä, välittämättä siitä minkä värinen ihomme on, jotta me voimme rakastaa avoimesti sitä ihmistä kenelle sydämmemme laulaa ,
Jotta me voimme kannustaa lapsiamme hakemaan juuri siihen työhön johon he haluavat, välittämättä siitä onko heillä jalkojensa välissä pippeli vai ei, jotta me voimme luottaa siihen että joku huolehtii meistä kun me sairastumma ja vanhenemme.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi.
Minä uskon, että sinulla on mahdollisuus olla vielä jotain kaunista ja puhdasta.
Minä uskon, että sinulla on vaihtoehto, uskon että sinä et ole vielä lähelläkään parastasi.
Nostakaamme malja 100 vuoden itsenäisyydelle, malja tulevaisuudelle.
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
