Olisinpa tiennyt
Vastaan Maaret Kallion julkiseen haasteeseen, jossa hän kehottaa palaamaan omaan nuoruuteensa ja puhumaan nuorelle itselleen.
Jos minä voisin,menisin ajassa taaksepäin ja kertoisin sinulle, nuorelle ala-asteikäiselle Annulle, että kyllä sinä vielä saat elämässäsi oikeita ystäviä.
Ettei yksinäinen ala-aste tarkoita, että sinussa on jotain vikaa.
Kertoisin sinulle, että tulet elämään vielä aikaa kun voit avoimesti kertoa miten pojat kourivat sinun rintojasi kuudenella luokalla ja näkisit ajan kun sellaiseen käytökseen saa puuttua ilman häpeää.
Kertoisin ylä-asteikäiselle Annulle, että kaikki se kiusaaminen ei tule viemään sinun tulevaisuuttasi. Että ne ilkeät sanat ja märät hupparit vessanpytyssä eivät tule koskaan unohtumana, mutta että tulee aika kun sinä kohtaat kiusaajiasi aikuisena, katsot heitä silmiin ja toteat, että olet itse päässyt elämässäsi paljon kauemmas kuin he.
Kertoisin ettei se herkkä ja sielukas Annu ole huono, että ei sitä tarvitse peittää kovan ulkokuoren alle. Kertoisin, että pidä kiinni ystävistä joita kohtaat, nauti jokaisesta hetkestä, sillä osaa heistä et enää koskaan tapaa myöhemmin.
Kertoisin lukioikäiselle Annulle, tuolle nuorelle jukuripäälle, ettei lakkaa kirjoittamasta. Älä lopeta, vaikka äidinkielen opettajan mielestä aineesi ovat hupusuja ja keskinkertaisia.
Kertoisin, että tulee vielä päivä kun kirjoittaminen on sinulle yhtä tärkeä ilmaisumuoto kuin taide. Kertoisin, että pidä siitä kiinni, et sinä huono olo, äläkä anna kenenkään sanoa sinulle niin, saati uskoa häntä.
Kertoisin sinulle, että vähemmälläkin maailmantuskalla ja vihalla pärjää. Kertoisin, että pojillakin on tunteet. Kertoisin, että tulet katumaan loppuelämäsi niitä sanoja joita erotessasi poikaystävillesi sanoit. Kertoisin sinulle kuinka tärkeää sinun olisi jatkaa Englannin opiskelua, kertoisin että se helpottaisi tulevaisuuttasi jos jaksat puurtaa lukion pitkän englannin lävitse.
Kertoisin, että tunteissasi, herkkyydessäsi ei ole mitään väärää.
Kertoisin, ettei ne odotettua huonommin menneet ylioppilaskirjoitukset lopulta merktise sinun elämänkaaressasi mitään. Kertoisin, että löydät itsesi tekemästä työtä omien yrityksiesi parissa. Kertoisin, että menestyt valokuvauksen saralla, kertoisin että osaat auttaa muita ihmisiä työksesi.
Katsoisin vastavalmistunutta Annua silmiin ja kertoisin, ettei floristin ja puutarhurin ammatti joihin ajattelin suuntautua ole väärä valinta, vaikka moni kulmiaan kohauttaakin kun kuulee ettet mene yliopistoon. Kertoisin, että yliopistonkin ovet aukeavat sinulle vielä, kunhan keksit mitä oikeasti haluat.
Kertoisin, että sinua rakastetaan, vaikka välillä epäilet sitä valtavasti.
Pyytäisin, että katsoisit paremmin ystäväsi perään. Pyytäisin, että näkisit hänen rakkautensa sinuun. Pyytäisin ettet satuttaisi häntä sokeudellasi.
Kertoisin sinulle, että itkeminen on ok.
Kertoisin, että jonain päivänä et olisi enää yksinäinen. Kertoisin, että löytäisit paikkasi maailmasta, että tulevaisuutesi olisi hyvä vaikket päätynytkään pelastamaan kilpikonnia merenrantaan etkä Greenpeacen aktivistiksi.
Kertoisin yksin yössä itkevälle Annulle, että elämäsi rakkaus on ihan kulman takana, että hän otttaa sinusta kopin, ei väliä miten rikki olet. Kertoisin että olet rakastettava. Kertoisin, että löytäisit työelämästä juuri sen mitä aina haluat tehdä.
Kertoisin että sinä riität.
Kertoisin, että sinun hymysi valaisee jonkun päivän.
Kertoisin, että pelkästään jo se, että selvisit nuoruudestasi on juhlimisen arvoinen asia.
Jos voisin kertoisin nuorelle Annulle, että traumaattisista kokemuksista selviää, että metrossakin voi taas matkustaa pelkäämättä kirvesssurmaajaa, että ystävän kuoleman ajatteleminen lakkaa jonain päivänä nostamasta kyyneliä silmiisi, että menetät vielä monia, mutta selviät niistäkin.
Kertoisin, että sinun ei koskaan tarvitse epäillä sitä rakkautta joka liehahtaa täyteen loimuunsa talvella 2001, kertoisin että pidät kädestä ihmistä, jonka kanssa elät sellaisen elämän jota et ole koskaan kuvitellut voivasi elää.
Kertoisin, että sinä elät ja voit hyvin yli kolmekymmentävuotiaana, vaikka lääkäri sinulle toisin koitaa 23 vuotiaana sanoa.
Kertoisin, että sinä selviät niin paljosta, enemmästä kuin koskaan uskotkaan.
Kertoisin nuorelle Annulle, että usko itseesi, usko kykyihisi. Luota herkkyyteesi, vaikka sen näyttäminen johtaakin kiusaamiseen yläasteella. Luota hymyysi, luota kykyysi puhua ihmisille ja kuunnella heitä. Se on sinun suurin voimasi. Älä murru empatiasi alle. Kertoisin, että löydät tavan auttaa muita, kertoisin että ne nuorena niin vaikealta tuntuneet solmut aukeavat kyllä, kukin ajallaan.
Kertoisin, että sinusta tulee ihan hyvä.
Kertoisin että sinä olet tähti.
Tänään valmistujaisia, päättäjäisiä ja tulevaa kesää juhlivat nuoret: te vedätte hyvin. Teissä on tulevaisuus.
Te olette kauniita, viisaita ja rakastettavia. Ihan jokaikinen teistä!
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
