Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Matkakertomuksia Berliinistä, osa 3

28.08.2017

Hetkiä Berliinin taivaan alla:


Autojen huumaava jyly junasta ulos astuessa.
Korkealle nousevat, pinnastaa ruoseteiset, valtavan kokoiset junasillat.
Kioskien päällä roikkuvat suuret Marlboro valomainokset, ikkunoissa mainoksia kopio- ja faxipalveluista.
Kaikenväriset ihmiset kävelemässä pitkin katuja, jonottamassa raha-automaateille.

Vihanneksia pursuvat kulmakauppojen edustat. Suippopaprikoita euron kilo, tuoreita viikunoita 15kpl eurolla.
Turkkilaiset taksikuskit ajamassa vaaleankeltaisissa takseissa.
Tuttu kieli junan kuulutuksissa.

Siniseksi ja vaaleanpunaiseksi maalatut vesijohdot jotka pumppaavaat nousevaa pohjavettä pois asuinaluellta halkovat kaupunkia kuin suuren suuri metallinen mato.

Leikkipaikan ja lautasantennien täyttämän kerrostaloblokin väliselle ei kenenkään maalle on perustettu yhteisöpuutarha. Kiviksasojen päälle kipattu kasa multaa ja istutettu kaalintaimia.
Yrittipenkki villiintynyt, silti rosmariini, salvia ja oregano silti tuoksuvat vielä väkevästi lasten kävellessä sen ohitse hipaisten kasveja lehyttäen tuoksut lämpimään ilmaan.

Ihastuttva kirjakauppa, jonka takahuoneessa lapset sovittavat päähänsä kymmeniä erilaisia hattuja.
Kerjäläisiä kaduilla.
Esikoinen kysymässä miksi kukaan muu ei anna heille rahaa.

Kaunis, huoliteltu kahvila. Valkoiset pöytäliinat, korisetellut kakut ja ruusukuvioiset teekupit. Pöytien ääressä ihmisiä sunnuntaivaatteissa syömässä kakkuja pienillä haarukoilla, juomassa teetä kauniista kupeista.
Yhdessä pöydässä, jalat hieman kokukussa liian pienen pöydän alla, kaksi motoristimiestä nahkatakeissaan. Syövät vaaleanpunaisia kakunviipaleita ja siemailevat vihreää teetä ruusukupeista.

Graffitteja.
Palasia muurista.
Vallattuja taloja.
Toisaalla Prada, Dolce Gabbana, Diorin liike kohta aukeamassa. Vartioita liikkeiden edustalla.
Pieniä vaatekauppoja, kenkäliikkeitä.
Kukkakaupassa myydään ruusun terälehtiä pusseittain isosta laarista.

Hidas palvelu kahvilassa, korttimaksu ei onnistu lähes missään.
Tilattu taksi soittaa 45 minuutin odottelun jälkeen, että hänellä kestää vielä 30 minuuttia päästä paikalle.

Lapset hotellin uima-altaassa, heidän riemunkiljaisunsa kun he molemmat oppivat uimaan ilman uimarengasta, pelkät uimaliivit päällä.
Esikoinen ui altaan päästä päähän yksin ja hihkaisee “ Kirjoita, äiti, kaikille minun kavereille, että minä osaan uida!!”
Kuopus yksin keskellä uima-allasta, huutaa “minä kellun, minä kellun”.

Höyrysaunassa keskustelu Australialaisen miehen kanssa. Miehen tytär asuu New Yorkissa, miehensä ja Etelä-Amerikasta adobtoidun lapsensa kanssa. Hän kertoo tyttärensä nyt yrittävän päästä muuttamaan perheineen takaisin Australiaan koska rasismi tummaihoista tytärtä kohtaan New Yorkissa on muuttunut jokapäiväiseksi. Mies toivoo saavansa tyttärensä ja tämän perheen elävänä kotiin. Kun nousen lähteäkseni hän tarttuu kädestäni ja hymyilee. Sanoo, “maailma pelastuu kyllä vielä, koska siinä on sinun kaltaisia ihmisiä kasvattamassa noita tuollaisia enkelilapsia”. Katson miehen rypistyineitä kasvoja ja puristan lämmintä kättä ja kuiskaan kiitos.

Hotellin valkeat lakanat, sinapinväriset verhot ja sininen mineraalivesipullo.
Pöydällä käsin kirjoitettu tervetuliaisviesti.
Suudelma parvekkeella Puolisolta tummenevan Berliinin taivaan alla, lämpimässä elokuun yössä.
Sisäpihan yllä lentävät lepakot, kuuma tee ja taivaalle syttyvät tähdet.

Tutut korttelit, muistot vuosien takaa, niin monen eri kerran.
Kiukuttelevat lapset.
Puoliso joka jää matkalaukkujen kanssa ravintolaan tekemään töitä.
Sillan alle katoava juna.
Sininen taivas, kuumana paistava aurinko.

Liekkipuisto juoksevalla vedellä varustellulla hiekkalaatikolla.
Alusvaatteisillaan ja ilman kirmaavat saksalaislapset keskellä vesileikkejä.
Omat lapset siellä seassa. Hymyilevinä. Toinen pelkissä lego-alushousissa, toinen ei suostu riisumaan pitkähihaista vaikka aurinko paahtaa kuumana.

Hiekka lämpimänä varpaiden alla, raitiovaunut suhisevat puiston ohitse ajaessaan, talojen julkisivut ovat värikkäitä ja ikkunat kapeita ja korkeita.
Esikoinen, joka noukkii itse marjarasioita torikauppiaan pöydältä ja astelee myyjän luo maksamaan niitä, omilla rahoillaan.
Väliaikaiskoti ihanalla leikkihuoneella.
Berliinin tuttuus, asunnon tyypillisyys, keittiön violetti seinä.
Ulkona on pimeää, lastenhuoneesta kuuluu Phil Collinsin Another day in Paradise.
Lämmin ilma virtaa sisään ja minä hengitän Berliinin yötä ja hymyilen.

Minun rakkauden kaupunkin.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »