Siirry sisältöön
One glass of milk, please

Lastemme luksuskesäloman puitteet: mökki ja isovanhemmat

23.06.2020


“Montako päivää on kesälomaan?” Kysyy Kuopus.
Lasketaan yhdessä kalenterista. Vielä kolme päivää kunnes viimeinkin perjantaina on viimeinen päivä päiväkotia. Sitten alkaa lasten silmissä ikuisuudelta vaikuttava kuuden viikon vapaa jakso.
Vapaa siis lapsille.
Me vanhemmat olemme töissä. Puolisolla on kaksi viikkoa heinäkuuussa lomaa, minulla ei arvaten lainkaan.
Mutta lapsille me haluamme suoda loman. Mielestäni se kuuluu jokaisen lapsen oikeuksiin jos se vain millään tavalla on mahdollista.


Tämä outo kevät valmisti meitä erinomaisesti tähän asetelmaan missä me aikuiset teemme töitä ja lapset ovat vapaalla. Tämä outo maailmantila suo meille nyt myös sen mahdollisuuden, että voimme tarjota lapsille vähän jotain muutakin kuin vain itä-helsinkiläisen lähiön ja viikonloppuiset telttaretket meren äärelle Etelä-Suomessa.
Me voimme viedä työmme mukanamme ja tehdä niitä etänä, koska ei sillä ole väliä olemmeko me juuri itä-helsingin kodissamme tekemässä niitä vai jossakin aivan muualla.

Kun kerroimme lapsille mitä ajattelimme tehdä kesälomalla, myönnän olleeni hieman varautunut miltä se kaikki heistä tuntuu.Pohdin miten lapset, jotka olemme tavallaan ehkä lellineet piloille matkustamalla heidän kanssaan Kroatiaan, vuorille, punapuumetsiin, Grand Canyonille, Nevadaan, Yosemiteen, Lappiin,  Mexicoon, Hawaille, Arizonaan ja mitä huikeimpiin kansallispuistoihin Kalifroniassa, mahtavatkaan sanoa kun kerromme tämän kesän hyvin maltillisista suunnitelmistamme.



Ensimmäisen kerran Esikoinen kysyi lomasuunnitelmistamme joskus kesäkuun alussa. Silloin kerroin heille, että aluksi menemme viikoksi vuokramökille. Tämä sai lasten silmät loistamaan ilosta. “Vau, ihan oikealle mökille! Voiko siellä kalastaa, onko siellä sauna?” Ne tärkeimmät kysymykset. Puhuttiin pitkän aikaa tästä pienestä hyvin vaatimattomasta mökistä, jonka olimme Keski-Suomesta vuokranneet. Jatkoin kertomista, että tämän jälkeen menisimme myös vihdoinkin käymään minun vanhemmilllani. “Ihanaa!! Päästään vihdoinkin mummin ja ukin luokse!” riemu oli rajatonta. Kun vielä lisäsin, että ukin ja mummin luota tultuamme ajattelimme että lapset voivat turvallisesti mennä käymään myös toisella mummollaan yökylässä.
Tämä oli viimeinen pisara: lasten loma oli täydellinen.
“Kolme eri asiaa! Siis kolme eri juttua! Aivan mahtava loma meillä tulossa! “ jaksoi Kuopus toistaa kerta toisensa jälkeen.
Ja näitä kolmea asiaa: mökki, mummi ja ukki, toinen mummi, hän on hokenut nyt siitä hetkestä lähtien lähes päivittäin.


Tämä todisti sen taas, ettei lapsi tarvitse paljoa. Ei hän kaipaa sitä luksuslomaa tai suuria elämyksiä. Lapselle se suuri elämys voi olla se piskuisen laiturin päässä ongittu ahven.
Tai se viikko mummin ja ukin kanssa kun saa juosta pitkin pihoja ja lämmittää saunaa.
Lapselle se elämys voi olla ihan vain sitäkin, että nukutaan takapihalla teltassa tai käydään jäätelökioskilla ostamassa kaksi palloa tötteröön.
Se olemme usein me aikuiset, jotka asetamme niitä luksusodotuksia.
Me aikuiset vain kuvittelemme, että loman pitäisi olla jotain elämää suurempaa.

Meidän juhannus oli monen mittapuulla vaatimaton. Pakkasimme mukaamme teltan ja ruokatarpeet kahdeksi päiväksi ja sukelsimme Inkoon metsiin, meren äärelle. Siellä me vanuimme, kaksi päivää, kaksi yötä. Ei mitään huikeaa juhannusohjelmaa, ei mitään notkuvia herkkupöytiä. Mutta me olimme siellä yhdessä, teimme pienen notkon arkeemme, teimme jotain aivan muuta.
Ja se oli menestys. Sekä meille, että lapsille. Ihana, ihana juhannus josta ei puuttunut mitään.
Samoilla eväillä haluan tarjota lapsillemme kesäloman.

Mutta uskon, että tämä kesä on minulle taas hyvä muistutus siitä, että elämä on tässä ja nyt. Eikä lapsi kaipaa lopulta muuta kuin pieniä muutoksia arkeen.
Sen takia me ajoimme ottaa sinne vuokramökille pelikorttipakan ja lautapelejä, Puoliso on luvannut onkia Esikoisen kanssa ja viedä lapset vaikka soutuveneellä hieman syvemmälle järvelle, minä lupasin, että ainakin yhden kerran vien heidät poimimaan mansikoita ja nukkumaanmenoajoissakin voimme joustaa hieman, ettei ihan kello 8 tarvitse olla valot sammuksissa kesälomalla.


Uskon vakaasti, että tästä tulee hyvä kesäloma. loma minullekin, vaikkei minulla oikeasti ole edes lomaa. Mutta lasten riemu, lasten vilpitön onni siitä että he saavat tehdä jopa kolme eri asiaa kuuden viikon lomansa aikana, on tarttunut myös minuun.
Minäkin odotan sitä, että saan avata läppärini vuokramökin tuvan ääressä, että saan naputella artikkeleita vanhempieni työhuoneessa Pohjois-Karjalan utopiassa ja että saan ehkä varastettua yhden vapaaillan Puolison kanssa kahdestaan.


Joten tehdään pieniä eleettömiä asioita tänä kesänä. Ei haittaa ettei matkustamaan pääse ulkomaille, muistetaan että lapsille tärkeintä on yhdessä tekeminen. Tärkeintä on pieni muutos arkeen.
Loma on mielentila, ei muuta.
Tehdään tästä unohtumaton kesä lapsillemme ja muistetaan, että lopulta kaikki on hyvin pienestä kiinni.


 

 

 

 

 

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »