Lapsuuden kesälomamuistot ovat myös aikuisen vastuulla

“Lempeä lämpö, suomen suvi, ihan nurkan takana häämöttävä juhannus ja loma!”
Nämä ovat niin monen suomalaisen ajatukset tällä viikolla kun tämä maa hitaasti mutta varmasti siirtyy kohti sitä kuuluisaa lomakautta jolloin koko pohjola hiljenee.

Itse en ole viettänyt palkallista lomaa enää vuosiin, yritin laskea kuinka kauan viimeisimmästä on, mutta luulen sen menevän aikaan ennen Englannin vuosia, joka tarkoittaisi lähes 15 vuotta. Perheenä me toki olemme lomailleet, joten kyllä mekin olemme niitä ihanan vapaita lomaviikkoja vailla kunnollista ajantajua viettäneet.
Piilaakson vuodet antoivat minulle vapauden olla lasten kanssa kotona, ilman aikatauluja tai pakottavia menoja.
Puoliso lomaili sen kahdesta neljään viikkoon kanssamme ja voin aivan rehellisesti sanoa meidän olleen blogin päivittämistä lukuunottamatta täysin irti arjesta.


Muistan lapsuudesta loman alun, sen miltä tuntui kun äiti jäi juhannuksen jälkeen kotiin, eikä palannut töihin koko kesänä. Ammattikorkeakoulun opettajan työn hyviä puolia olivat pitkät kesälomat. Isä teki usein töitä kesäisinkin, mutta kyllä me lomailimme myös perheenä. Matkustimme Sveitsiin, kävimme uimarannoilla, vietimme aikaa kotona. Vanhemmat veivät meidät poimimaan mansikoita ja äiti paistoi lettuja isän peratessa kulhollista marjoja niiden seuraksi. 
Lapsuuden  kesiin kuului loputon vapaus, lämpö ja päättymättömältä tuntuva ikuinen huominen.

Tiedän kuitenkin, että monella on myös muunlaisia lapsuuden kesälomamuistoja.
Niitä muistoja kun vanhempi jäi lomille ja jääkaappi täyttyi oluesta ja siideristä.
Kun aamuisin ruokapöydässä olikin rivissä viinipulloja aamupalan sijaan. Kun uimarannalle ei lähdettykään vaikka edellisenä iltana vielä luvattiin, aamulla vastassa olikin punertavat silmät ja se kuuluisa kesäloma-aamuihin kuuluva huono olo.

Eräs ystäväni on kertonut minulle miten oluttölkin sihahdusääni saa hänessä edelleen aikaan vahvan inhoreaktion. Juuret reaktioon juontavat lapsuuteen, ja etenkin niihin kesälomiin. Ystäväni (joka on antanut luvan kertoa tämän asian täällä blogissa) kertoi oppineensa vihaamaan tuota ääntä, joka kertoi että kaikki kiva oli siltä päivältä peruttu. Vastassa olisikin mukavan lomapäivän sijaan sössöttävä isä joka aluksi yritti olla kiva mutta lopulta vain ärhenteli kun näki perheenjäseniä. Usein iltapäivistä isän seuraan liittyi muitakin aikuisia, samalla tavalla sihauttelemaan niitä tölkkejä ja olemaan outoja ja pelottavia.

En minä ole sanomassa, ettei lomalla saa juoda saunaolutta tai juoda lasillista viiniä, vaikka olisikin ne lapset siinä vieressä. Puollan tervettä ja avointa suhdetta alkoholiin. Mielestäni lapsille tulee puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Kertoa, että silloin tällöin aikuinen voi ottaa oluen tai kaksi. Kertoa, että alkoholista tulee tavallaan hyvä olo, jos sitä osaa ottaa kohtuudella. Mutta kertoa myös hyvin avoimesti miksi lapsen ei sitä tule juoda. Ja pitää huoli siitä, ettei itse muutu joksikin joka aiheuttaa lapsessa pelkoa tai ahdistusta.

On surullista miten usein lapsen ahdistus ja epämukavuus ohitetaan oman mukavuudenhalun tieltä. Niin moni ajattelee, että koska itsellä on loma on myös lupa ottaa se juoma tahi useampi joka päivä. Aikuinen voi myös erheellisesti kuvitella, ettei hänen käytöksensä muutu kolmenkaan oluen jälkeen. Mutta lapsi huomaa pienetkin muutokset. Ja ne muutokset aiheuttavat hämmennystä, ahdistusta ja pelkoa.
Eikä yhdenkään lapsen tulisi koskaan joutua pelkäämään aikuisia ihmisiä, saati omia vanhempiaan.

Jostain syystä keskustelua alkoholinkäytöstä perheissä on todella vaikea käydä.
Koen näin jopa omissa piireissäni. Jos alkoholinkäytöstä yrittää saada keskustelua aikaan lapsiperheiden kesken, on lopputulos usein joko se, että ilmoitetaan ettei siinä perheessä kukaan juo, tai sitten vain huomautetaan että asia on täysin hallinnassa.

Kuitenkin vuosittain tuhannet lapset ja nuoret kärsivät vanhempiensa päihteidenkäytöstä.
Uskon, että meistä vanhemista jokainen voi ainakin omassa mielessään pohtia ja käydä keskustelua itsensä kanssa siitä, millainen oma suhtautuminen alkoholiin loman tai vapaiden yhteydessä on.
Kuuluvatko pienet seitinouhet väistämättä kesälomaan samalla tavalla kuin mökin nokassa istuskelu varpaat vedessä?
Eikö kesäloma tunnu kesälomalta jos ei saa avata lonkeroa lounaan kanssa?
Ja jos näin on kannattaa kysyä itseltään miksi?

Edelleenkään kukaan ei ole kieltämästä satunnaista juomista. Kieltolaki on todettu moneen kertaan toimimattomaksi ja sen aiheuttamia vaurioita korjataan tässä kansassa vielä pitkään.
Mutta jotakin tulisi tehdä näinä aikoina kun yhä useampi lapsi kärsii vanhempiensa kyvyttömyydestä nähdä oma vahingoittava käytösmallinsa.

Joten kun monella nyt tällä viikolla työpaikkojen ovet painuvat selän takana kiinni kesäsi ja mieli siirtyy neljään tai viiteen lomaviikkoon edessäpäin, kannattaa kesäsuunnitelmien ohessa hetkeksi pysähtyä miettimään millaisen loman haluaa antaa lapsilleen.
Millaisia muistoja haluaa olla rakentamassa heidän lapsuuskesistään.

Meidän lapsillamme on vain yksi lapsuus.
Ei hukata sitä omaan itsekkyyteemme ja hedonistisuuteen.
Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen ja turvalliseen lapsuuteen.
Ihan jokaisella.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

Apua on saatavilla, jos oma tai läheisen alkoholin- tai muiden päihteiden käyttö huolestuttaa.
Lastensuojelun keskusliitto on mukana Perherauhan julistus kampanjassa, joka kerää perherauhanjulistus.fi sivuston alle perherauhanturvaajia.
He auttavat, jos rauha kotona uhkaa särkyä.
Älä jää yksin.
Hae apua.