Kaurilan Saunan ihmenainen

Valo laskeutuu viistosti pienistä ikkunoista katon rajassa. Valkoiset seinät ja lattiat luovat tilan tuntua. Takaseinällä on isoissa lasipurkeissa ruusunuppuja, laventelinkukintoja, kanervankukkasia, rosmariinia, kehäkukkasten terälehtiä, rosepippureita ja muita tykötarpeita. Suuri kello tikittää seinällä ajan kulua, joka tosin tuntuu pysähtyvän tässä tilassa, näiden tuoksujen ja tämän ainutlaatuisen tunnelman keskellä. Esikoinen ja Kuopus seisovat työpöydän ääressä ja tuijottavat herkeämättä kuinka nykyaikainen rohtonainen mittaa kookosrasvaa teräskulhoihin.

Seisomme Kaurilan Saunan tuotteiden syntypaikoilla. Kirjaimellisesti.

Tuo nykyajan ihmenainen, joka keskittyneenä mittaa eri ainesosia kulhoihin on  Kaurilan Saunan vegaanisten deovoiteiden äiti. Hän on sama nainen, joka saunottaa ihmisiä kolmena päivänä viikossa ikivanhan puusaunan lempeissä löylyissä. Istuu mukana kynttilän valossa ja antaa sanojen soljua lämmön keskellä luoden tunnelman jota ei muualta saa.

Seison lasten kanssa katsomassa miten tuo minullakin testissä oleva vegaaninen deovoide, suolasaippua, palashampoot ja pitsikynttilät syntyvät Kaikki tehdään alusta asti itse täällä Meilahden sydämessä.

Tuotteiden takana seisoo Saara Lehtonen.

Kaikki lähti merisuolasaippuasta. Piti kehittää tuote, jota herkkä iho kestää. Sellainen iho joka ei kestä marketin saippuoita.

Syntyi suolasaippua, joka ei vain puhdista vaan myös hoitaa ihoa.

Sen jälkeen ovat syntyneet deovoide ja palashapoot.

Miten minä tänne olen päätynyt. Tähän lämpimään matalaan kellariin katselemaan miten manteliöljyn hiutaleet sulavat keittolevyllä ja perunajauhoja mitataan kulhoihin.

Saara on tuo ihastuttava naapuri, jonka kanssa jaamme tämänhetkisen lainakotimme pihapiirin.

Ihminen, joka on enemmän kuin kerran, saanut minut nauramaan päivänä joka olisi muutoin ollut lähes tuhoon tuomittu.

Nainen, joka on aina menossa. Jonka hymy harvoin hyytyy ja jonka äärettömän saunaintohimon voi aistia siitä miten hän katselee ja hoivaa saunarakennustaan ja kaikkea mitä siihen liittyy.

Saaran ansiosta Meilahden Heikinnimentiellä tuoksuu puusauna lähes joka päivä, ja hänen intohimonsa seurauksena soratietä pitkin astelee koteihinsa ei vain rakkaudella saunotettuja ihmisiä vaan myös viikottain ihmisiä jotka ovat löytäneet tiensä uusien luonnonkosmetiikkatuotteiden äärelle.

Juhannussaunassa minä törmäsin ensimmäistä kertaa Kaurilan Saunan tuotteisiin.

Katselin hyllyillä olevia kauniita rasioita ja haistelin deovoiteiden raikkaita ja puhtaita tuoksuja.

Pesin itseni suolasaippualla ja kuin sivuhuomiona pistin merkille, ettei ihoani kiristänyt lainkaan kuivaamisen jälkeen.

Tarvittiin kuitenkin vielä monet hymyt, naurut ja hetken pysäyttävät keskustelut ennen kuin minä rohkaistuin kysymään saisinko testata hänen tuotteitaan.

Ja siinä ne ovat olleet nyt osana meidän peseytymis ja tuoksuarkea lähes kuukauden päivät.

Enkä minä voi kuin laulaa oodia näille tuotteille.

Kaunistelematta.

Rehellisesti.

Luonnonkosmetiikka on ollut oikeastaan jo aina lähellä sydäntäni. Isäni toimii Livos merkkisten pintakäsittelyaineiden maahantuojana ja kun aika koitti, että hänen tyttärensä kiinnostuivat Meikeistä, deodoranteista ja muusta kosmetiikasta, kehoitti hän meitä tutkimaan Livoksen tytäryhtiön Logonan valikoimaa. Isämme tilasi meidän ripsivärimme, kajalkynämme ja silloin pinnalla olleet mineraalisuola deodoranttimme.

Noista ajoista on kauan, ja olen sen jälkeen seilannut edestakaisin luonnonkosmetiikasta ihan markettien tavaroihin.

Olen aina tiedostanut, että ne ei-luonnonkosmetiikka-tuotteet ovat saaneet ihoni kirvelmään hieman ja silmäni punoittamaan.

Kuitenkin kauan oli ongelmallista löytää ripsiväriä, joka olisi luonnonmukaista JA  ei varsisi. Nykyään luonnonkosmetiikkaa on suhteellisen laaja valikoima, mutta samoin kuin kaikessa, nimikkeen alle mahtuu monanlaisia tuotteita, laidasta laitaan. Meikkaan yhä harvemmin, johtuen kiireestä, ehkä vähän saamattomuudesta, mutta ennenkaikkea myös siitä että olen alkanut hyväksymään ulkonäköni meikittömänä ja pitämään itseäni kauniina ihan luonnollisenakin. Yhä tärkeämpään rooliin ovat kuitenkin nousseet muut tuotteet, ne millä hoidan ihoani, millä estän itseäni haisemasta, ne joilla pesen hiukseni.

Lasten myötä tämä on vain korostunut. Harkitsen tarkoin mitä itse käytän ja mitä lapsilleni annan käyttettäväksi.

Deodoranteissa siirryin jo vuosia sitten pehmeämpiin vaihtoehtoihin. Kaliforniassa valikoima oli huiman paljon laajempi kuin Suomessa. Lähikaupastamme tarttui mukaani eräs voidemainen deodorantti, jonka vaikuttava aine oli ruokasooda. Se oli hyvää, helppokäyttöistä, hajutonta ja suhteellisen riittoisaa. Mutta se jätti tahmean olon eikä pitänyt juoksulenkeillä eikä oikeasti kuumina päivinä. Myös tummiin vaatteisiin se jätti ikävästi vaaleita rantuja voidemaisuutensa tähden.

Maaliskuun lopussa, kun Amerikasta rahtaamani deodorantti loppui, suuntasin ruohonjuureen ja huomasin valikoimien laajentuneen parissa vuodessa huimasti. Valitsin samankaltaisen tuotteen kuin tuo tuttu amerikan tuote, sekin ruokasoodapohjainen.

Tuote oli paitsi kallis, myös virhe. Tosin myönsin sen vasta kahden kuukauden kokeilun ja neljän pilalle menneen vaatteen jälkeen.

Devoide ei pitänyt hikeä nimeksikään, se oli suttaista ja irtosi ajoittain isoina palasina kainaloon mistä sitä oli hankala sorminkaan levittää. Mutta pahin oli että se tummensi vaatteiden kankaan epämääräisen rusehtavan väriseksi.

Pahinta jälkeä se jostain syystä teki keltaisiin vaatteisiin. Puolison keltainen t-paita on lähes käyttökelvoton, itse heitin kolme paitaa roskikseen kun kainaloissa olevat laikut eivät lähteneetkään pesussa.

Hetkellisesti siirryimme Puolison kanssa taas takaisin normaaliin, mitäänsanomattomaan rulladeodoranttiin jonka ostin apteekista, herkälle iholle.

Minä siirryin myös taas kainaloideni raapimiseen ja epämääräisen punoittavan ihottuman aikakauteen.

Heinäkuun alussa Saara pyysi käymään työhuoneella, kun olin ehdottanut hänelle, että tekisimme yhteistyötä blogin ja hänen tuotteidensa testauksen kanssa.

Sain pussissa mukaani kaksi erilaista deovoidetta: hajuttoman ja eukalyptys-limen. Kaksi palasahmpoota: avokado ja aprikoosi. Tämän lisäksi testaukseen lähtivät kylpysuolasydämet ja kaksi pientä purkillista ihovoiteita joita ei vielä myyntiin asti ole päätynyt.

Aivan ensimmäinen reaktio deovoiteesta oli pieni hämmennys. Eukalytys lime tuoksuu taivaalliselle. Kuin pala Kalifornian eukalytysmetsiä  sateen jälkeen sekoitettuna meksikolaiseen limeen. Kun otin voidetta pienen nokareen sormiini se suli lähes heti pehmeäksi ihon lämmöstä. Pienet ruokasoodapalleroiset tuntuivat ensin hassuilta kädessä, mutta kun ainetta hieroi kainaloon ne hävisivät näkyvistä. Deovoide sisältää perunajauhoa joka tekee voiteesta silkinpehmeän ja mikä minulle ehkä tärkeintä kainalosta täysin kuivan ja hikoilemattoman.

Olen käyttänyt deovoidetta juoksulenkeillä, fyysisessä puutarhatyössä ja aivan tavallisena päivänä. Kertaakaan se kissanpisssan hajuinen pistävä hiki ole punkenut enää nenääni. Osasyynä lienee että deovoiteen rinnalla olen käyttänyt merisuolasaippuaa, joka vie ihosta pahan hajun, hoitaa kainaloihoa ja desinfioi sheivauksen pieniä haavoja.

Mutta deovoide toimii, kiistatta ja varmasti.

Pienellä jännityksellä olen tarkkaillut ja syynännyt vaatteidemme kainaloita, kellastumisen, tummumisen tai rasvaläikkien pelossa. Toistaiseki voin kevyin sydämin kertoa ettei yhtäkään vaatetta ole tarvinnut laittaa poistopinoon eikä voidetta nostaa jalustaltaan alas tästäkään syystä.

Shampoiden kanssa tie on ollut hieman haparoivampi.

Olen jo kauan käyttänyt mahdollisiman vähän ja mahdollisimman luonnonmukaista shampoota. Täysin ilman en kuitenkaan pysty olemaan. Pidän hiustenpesun rituaalista, pidän vaahtovasta aineesta ja siitä että hiukseni tuoksuvat jollekin pesun jälkeen.

Palasahmpoita en ole aikaisemmin kokeillut, nimenomaan sen takia että moni niistä ei vaahtoa, ja shampoossa koen sen itselleni hämmentävän tärkeäksi elementiksi.

Kaurilan Saunan shampoot kuitenkin vaahtovat!

Avokadoshampoo on rasvaisempi ja Aprikoosi taasen  hoitavampi. Kokeilin ensin Aprikoosi shampoota ja se puhdisti tehokkaasti jättäen hiukset helpoksi käsitellä ja kammata. Märkä jälkituntuma oli kuitenkin hieman takkuuntuva ja kuivahko. Siirryin siis Avokadoshampooseen. Avokadoshampoo sitten kuitenkin jätti minun hiukseni (jotka eivät ole erityisen paksut, mutta niitä on massiivinen määrä ja ne ovat taipuisat ja lievästi luonnonkiharat) hieman rasvaiseksi ja tunne uudelleenpesusta tuli jo heti parin päivän jälkeen pesusta vaikka yleensä pärjään yhdellä hiuspesulla viikossa.

Nyt olen kokeillut että pesen hiukset Aprikoosishampoolla ja sen jälkeen käytän Avokadoshampoota hiusten pinnassa ja latvoissa, nopeasti ja tehokkaasti. Ainakin nyt parin kerran kokeilun jälkeen se tuntuisi olevan toimiva tapa.

Mutta shampoot ja hiukset ovat niin yksilöllinen asia, että tämä on tie joka jokaisen pitää käydä itse.

Näillä tuotteilla se kokeilu kuitenkin tuntuu helpolta, hiusta vahingoittamattomalta ja miellyttävältä.

Lapsilla olen pessyt hiuksia Aprikoosishampoolla ja todella hyvällä tuloksella.

Esikoisen karstaista päänahkaa olen nyt pessyt kerran merisuolasaippualla ja se tuntui poistavan ongelmallista karstaa ilman että päänahka ärsyyntyi, joten jatkan kokeilua.

Saara on tehnyt meille myös kolme erilaista voidetta, ottaen huomioon lasten atooppiseen ihoon taipuvat oireet ja Puolison psoriaasiksen. Lasten kohdalla vaikutus on ollut erinomainen, Puolison ihosta on vaikea sanoa, vaatisi säännöllisen rasvaamisen muistamisen että todellisia empiirisiä tutkimuksia voitaisiin tehdä. Mutta ihovoiteet ja kasvojen 10 öljyn voiteet ovat ehdottomasti asia joita kannatta jäädä odottamaan, että tuo nykyajan ihmenainen pääsee niissä lopputulokseen joka on täydellinen, koska uskon näiden kokeiluerien perusteella, että ne ovat sitten juuri sitä, täydellisiä.

Nämä kaikki tuotteet, ideasta pakkaamiseen asti syntyvät täällä, Kaurilan Saunan työhuoneella, Meilahdessa. Saara ideoi tuotteen, mittaa, kokeilee ja testaa koostumukset kunnes löytää täydellisen. Raaka-aineet hän hankkii pientuottajilta, mahdollisimman vähien välikäsien kautta.
Tuotteet tehdään erissä, kuvauspäivänä vuorossa olivat deovoide-erät. Rasvat ja jauhot mitataan grammalleen, valmistusvaiheessa käytetään mahdollisimman vähän eri astioita että mittasuhteet pysyisivät oikeina, hajusteiden määrä on tarkasti Saaran päässä eikä virheitä saa sattua.
Työ on tarkkaa, systemaattista ja herkkyyttä vaativaa.

Yhtään palasta tuotannosta ei ole ulkoistettu, kaikki kulkee Saaran omien käsien kautta, ajatuksesta, testaamisesta, ainesosien mittaamiseen, sekoittamiseen, purkittamiseen, muotteihin valamiseen, teippien liimaukseen ja postitukseen asti.

Esikoinen katselee sydämenmuotoisia silikonimuotteja, joihin Saara shampoot, saippuat ja kylpysuolat valaa. Ihmettelee, että miksi juuri sydämiä.

Saara kuulee lapsen pohdinnan, katsoo päin ja kertoo että sydän kertoo asioista joista tykkää. Ja koska hän tykkää saunomisesta ja kaikkeen mikä saunomiseen liittyy niin hän haluaa tehdä myös tuotteensa sydämen muotoon. Esikoinen katselee tuota Meilahden pientä ihmenaista ja puhkeaa hymyyn.

“Minäkin tykkään saunasta” hän toteaa ja työhuoneessa kaikuu heleä nauru.

Tässä postauksessa mainitut tuotteet on saatu blogin kautta ja postaus on toteutettu yhteistyössä Kaurilan Saunan kanssa.

Kaurilan saunan nettisivut
Suora linkki luonnonkosmetiikkaan

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com