Kahdeksan faktaa minusta

Internetissä on kiertänyt taas sykysinen haaste kertoa itsestään ja elämästään kahdeksan sattumanvaraista faktaa. Olen välillä saanut paljon kommentteja, että elämässäni tuntuu tapahtuneen paljon, mitä en kerro täällä blogin puolella. Se on ihan totta. Suurin osa elämästäni on sellaista, mitä en jaa täällä. Suurimmaksi osaksi se tosin johtuu siitä, että minulla on jonkin asteinen itsesuojeluvaisto ja ehkä vieläkin enemmän minulla on halu suojella teitä tylsyyldeltä. Valtaosa elämästäni on nimittäin aivan tavallista arkea, josta on hyvin vähän kerrottavaa ulkopuolisille. Se on hyvää elämää, mutta ei ehkä ihan riitä blogiin asti sen hohdokkuus.

Mutta ne faktat. Onhan tässä tätä elämää ollut muutama vuosi, joten oletan että onnistun jakamaan kanssanne asioita, joista ette välttämättä ainakaan kaikkia tiedä. Kokeillaan ainakin.

1. Olen juonut teetä Robert Plantin kanssa hänen puutarhassaan.
Kun asuimme Lontoossa tein töitä puutarhurina. Yritys, jossa työskentelin sijaitsi Primrose Hills -nimisessä kaupungiosassa, ja asiakkainamme oli paljon niin kutsuttuja kuuluisuuksia.
Robert Plant oli yksi heistä. Englantilaiseen tapaan myös hän tarjoili puutarhureilleen teetä kun kävimme hoitamassa hänen takapihaansa. Monesta muusta julkikksesta poiketen hän yleensä istui seuraamme kun joimme teetä ja keskustelimme tauon verran aina musiikista, puutarhasta, säästä tai elämästä yleensä.

2. Olen kävellyt tulisten hiilten ylitse paljain jaloin
Kuuluin nuorena Myllyprojekti nuorten aktiiveihin. Järjestimme rooliseikkailuja seikkailukasvatuksen periaatteisiin nojaten. Ohjaajaporukalla päätimme kerran järjestää tulikävelyn. Vietimem kokonaisen päivän Liperissä. Poltimme jättimäisen kokon, puhuimme elämästä ja rakkaudesta. Leikimme myös sellaista leikkiä missä meidän tuli kuiskata toistemme korvaan jokin hyvä piirre tai asia asianomaisesta. Muistan ikuisesti miten oma ohjaajani kuiskasi korvaani “välittää ystävistään”. Tiesin silloin ketä ystävää ohjaaja tarkoitti, häntä jota yritin vielä turhaan pelastaa, häntä joka vuosi myöhemmin riisti elämän itseltään.  Kun puut olivat palaneet hiillokseksi kirjoitimme paperilapulle toiveen jonka halusimme esittää tulelle.Pyysin tulelta pyyteetöntä rakkautta. Sitten alkoi noitarumpujen rummutus. Yksi kerrallaan kävelimme tulisten hiilten ylitse, rituaalin monta kertaa suorittaneiden ohjeiden mukaan. Hitaasti, rauhallisesti, kiirehtimättä. En polttanut jalkapohjiani. Kaksi viikkoa myöhemmin suutelin Puolisoa ensimmäisen kerran.

3. Minulla on synestasia.
En ymmärtänyt tätä ennen kuin vasta aikuisena. Luulin suurimman osan ihmisistä kokevan maailman samalla tavalla. Vasta nyt aikuisena on selvinnyt että siskoni näkee numerot myös väreinä. Minä näen kirjaimet ja numerot värillisinä. Eri kirjain- ja numeroyhdistelmät muodsotavat eri värisiä sanoja. Minulle valo pitää aina jonkinlaista ääntä. Hajut ja maut ovat minulle värillisiä muotoja.
Olen oppinut elämään näiden aistien kanssa, en tiedä muusta. Mutta nämä ovat syyt miksi luonnossa oleminen on minulle rauhoittavaa. Ei ole niin paljoa hajuja tai kirjainten tai numeroiden aiheuttamaa väriloistoa. Aivot kuormittuvat vähemmän.

4.Vietin kuudennen luokan syyslukukauden Sveitsissä ilman perhettäni
Perheessämme oli traditio, että lapsi lähetettiin Sveitsiin kuudennen luokan syyslukukaudeksi.
Majoituimme ystäväperheiden luona. Emme itse pitäneet tätä kovin hurjana, vaikka tietyllä tavalla todella suuri itsenäistymisen hetki se meille kaikille oli kyllä. Tuohon maailman aikaan soittaminen maasta toiseen oli vielä erittäin kallista, joten emme soitelleen kotiin edes kerran viikossa. Opin tämän vaihtolukuvuoden aikana kirjoittamaan ja lukemaan saksaa sekä sain ystäviä, joiden kanssa olen edelleen tekemississä. Nykyään 12 vuotiaan lapsen lähettäminen toiseen maahan tuosta noin vain puoleksi vuodeksi tuntuu hurjalta asialta. Silloin se oli vain osa meidän perheen ihan tavallista elämää.

5.Suoritin yläasteen kahdessa vuodessa.
Vihasin yläastetta. Minua kiusattiin enkä viihtynyt siellä lainkaan. Halusin sieltä pois niin pian kuin mahdollista. Kun äitini ehdotti, että voisin tenttiä kahdeksannen luokan seitsemännen luokan kesällä ja siirtyä suoraan yhdeksännelle, suostuin samoin tein.
Ei se yhdeksäskään luokka herkkua ollut, hikari ei ole koskaan ollut erityisen kovaa valuuttaa yläasteikäisten markkinoilla, mutta ajallisesti pääsin eroon tuosta laitoksesta nopeammin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen äidilleni.

6. Vihaan ketsuppipullosta lähtevää trööt ääntä.
Meillä jokaisella on varmasti tiettyjä ääniä, jotka tekevät pahaa. Minulle ne ovat esimerkiksi ketsuppipullon törähtävä ääni. Meillä onkin usein nurkissa seisomassa useampi ketsuppipullo jossa on enää vain jämät pohjalla, koska en kestä kuulla niiden ääntä kun niitä puristetaan tyhjäksi.

7. En ole aikuisiällä ollut kertaakaan McDonaldissa
Olen aika periaatteellinen ihminen. Kun vastustan jotain, vastustan sitä syystä eikä periaatteeni horju kovin herkästi. Tätini on vienyt minut kerran lapsena McDonaldsiin, en silloin edes vielä tiennyt mikä kyseinen paikka on. Se on ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Uskallan väittää pysyväni tässä periaatteellisessa päätöksessä loppuelämäni. 

8. Pidän rutiineista
Vaikka elämäni on aika kaoottista ja ajoittain kiireistä olen erittäin rutiineja rakastava persoona. Rutiinit ovat auttaneet pitämään elämän jollain tapaa helppona huolimatta muista suurista muutoksista, kuten mannerten väliset muutot ja uudet ympäristöt. Pidän siitä, että pesen pyykit tiettynä päivänä viikossa tiettyyn aikaan. Pidän siitä, että meillä syödään aamupalat, lounaat ja iltaruuat lähes poikeuksetta samaan aikaan. Elämämme voi ulospäin näyttää hyvin boheemilta ja kiireiseltä, todellisuudessa perheemme elää hyvin rutiinintäyteistä arkea, joka tuntuu luovan meille kaikille turvaa ja antavan mahdollisuuden keskittää voimavarat sinne missä niitä oikeasti tarvitaan.

Siinä oli kahdeksan pientä suurta asiaa minusta.  Höysteenä hassuja kuvia minusta vuosien varrelta.

Onnistuinko yllättämään yhdelläkään?

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com