Siirry sisältöön
One glass of milk, please

“ihmisten keskellä, ihmisten kesken “

08.12.2017

Tänään perjantaina, postaan tavallisen ihmettelypostauksen sijasta ensimmäisen osan toista kirjoitussarjaa.

Olen jo pitkään halunnut tutustua, ja tuoda esiin myös teille lukijoille, niihin ihmisiin ja tahoihin jotka tekevät Suomessa aivan käsittämättömän suurta ja merkityksellistä ruohonjuuritason sivistys- ja sosiaalityötä

Me miellämme sosiaalityön lähes poikkeuksetta sosiaalitoimen, lastensuojelun ja muun sen kaltaisen byrokraattisen toiminnan alaiseksi tavaksi toimia.

Ajatuskaava menee helposti siten, että Suomessa sosiaalityötä tarjoavat sosiaalitoimi, lastensuojelun eri yksiköt, nuorisotalot ja ehkä jollain tasolla koulut.  Sen lisäksi ehkä ajatellaan vielä lastenkoteja ja koulukoteja.

Nämä kaikki toki pitävät paikkansa, mutta täällä toimii kymmeniä muitakin tahoja, joita ilman Suomen sosiaaliverkostossa olisi todella suuria aukkoja.

Ja juuri näistä vähän tuntemattomimmista tahoista minä haluaisin kertoa teille.

Koska tahoja on niin monta, en tietenkään mitenkään pysty esittelemään niitä yhdessä enkä kahdessakaan postauksessa vaan tämä vaatii useamman eri avauksen.

Aloitan siis uuden postaussarjan, johon avaan tahoja joihin olen tutustunut.

Ensimmäisenä vuorossa osa yksi Hämeen Setlementti ry:n toiminnasta.

Heidänkin toimintansa on niin laajaa että haluan avata sitä useammassa postauksessa.

Olin pari kuukautta sitten Hämeen Setlementin järjestämässä pakolaisnaisten tapahtumassa.

Päädyin sinne kun huutelin facebookin kautta kontakteja pakolaisnaisiin, erään toisen projektini tiimoilta.

Tutustuin sen iltapäivän aikana tapahtumaa vetävään Eeva-Stiina Blomqvistiin ja vaikutuin.

En vain Eeva-Stiinasta ja hänen ystävällisyydestä ja kyvystä samaistua pakolaisnaisten elämään, vaan myös hänen työstään ja koko setlementin toiminnasta Hämeenlinnassa.

Halusin nähdä ja kuulla lisää, joten sovimme päivän kun saisin tulla seuraamaan Eeva-Stiinaa hänen työssään Hämeenilnnan kumppanuustalolle Hämeen Setlementin Kohtaamispaikalla.

Hämeen setlementti ryn päätoiminta-aloihin kuuluvat:

Kansalaistoiminta, kohtaamispaikka on mm yksi osa kansalaistoimintaa. Muu toiminta on vapaaehtoistoiminta, sekä lapsi- ja nuorisotyö.
Työllistymistä ja kotoutumista edistävä toiminta, joka sisältää Työpolku-hankkeen, Kuntouttavan työtoiminnan ja Valmennuksen
Kehittämishankkeet, joiden sisältö vaihtelee

Koska toimintaa on  paljon, en halua edes yrittää selvittää tai ottaa vastaan kaikkea toimintaan liittyvää samana päivänä. Joten ensimmäiseksi etapiksi ja tutustumiskerraksi minä päätän tutustua Kansalaistoimintaan.

Tiistai aamu. Se päivä kun olemme sopineet minun tutustumiskäynnistäni.
Kaaos, kiire ja ehkä vähän turhan kireä lähtö kotoa. Lapset kerhoon ja siten auton nokka kohti Hämeenlinnaa.
Ulkona on harmaata ja sateista.

Kävellessäni Hämeenlinnassa autolta kohti suurta kivistä taloa, entistä kirkkoa, suuret märät räntärätit satoivat taivaalta läiskähtäen painavina mustaan maahan. kiskon takkiani hieman tiukemmin ympärilleni ja nousen kiviset portaat Hämeenlinnan Kumppanuustalolle jossa Hämeen Setlementillä on toimipisteensä.

Astun keskelle vilkasta aulaa, tuntuu kuin joka puolella olisi ihmisiä, hymyileviä kasvoja, eri maiden puhetta ja naurua.

Seison hetken hämmentyneenä ja pohdin mihin minun tulisi mennä. Tiedän olevani hieman myöhässä siitä ajasta jona sanoin tulevani, kiitos kaoottisen aamuni.

Kurkistan sisään isoon huoneeseen, jossa on meneillään Suomen kielen alkeet tunti. Myöhemmin minulle selviää, että kyseessä on jokaviikkoinen tunti johon saa osallistua kuka vain, kunhan ilmaantuu paikalle. Mitään ilmoittautumista ei tarvita.

Löydän Eeva-Stiinan kohtaamispaikan työpisteeltä, porrastasanteen yläpäästä.

Kohtaamispaikka on Hämeen Setlementin yksi toimiala. Se on monikulttuurinen, matalankynnyksen palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa ketä tahansa kävijää oikeastaan missä tahansa ongelmassa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä erilaisten papereiden täyttämistä ja tukitoimien haussa neuvomista. Viimeisten viiden vuoden aikana suurin osa asiakkaista on ollut pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muita maahanmuuttajia, jotka hakevat apua monimutkaisiin lomakeviidakoihin joita he tarvitsevat turvapaikkojen, pakolaisstatusten ja perheenyhdistämisten hakemisessa.

Kun saavun paikalle istuvat Eeva-Stinan kanssa saman pöydän ääressä yksi maahanmuuttajataustainen nainen ja tulkki. Meneillään on aivan tavallinen työpäivä tavallisine työnkuvineen.

Eeva-Stina on puhelimessa Migriin, selvittäen naisen tilanteeseen liittyvää asiaa.

Nainen on toissijaisen oleskeluluvan saanut pakolainen, joka on raskaana. Hänen miehensä on itsekin paennut omasta kotimaastaan ja oleskelee toisessa valtiossa kuin vaimonsa.

Nainen on Eeva-Stinan luona selvittämässä voiko hän hakea perheenyhdistämistä miehelleen, jotta he saisivat kasvattaa lastansa yhdessä, samassa maassa, Suomessa.

Migrin virkamies  puhelinlijan toisessa päässä on ystävällinen, mutta vastaus on selvä.

Perheenyhdistämisen ehdot eivät täyty.

Hakijalta vaaditaan turvattua toimeentuloa, eli perheenkokoajan tulisi ansaita kuussa tietty määrä rahaa, jotta hän voisi elättää hakijan/hakijat. Toimeentuloedellytyksen ehdot kiristyivät lakimuutoksen myötä keväällä 2016.

(Linkissä tietoa toimeentuloedellytyksestä )

Virkailija muistuttaa, että toki hakemuksen voi aina jättää. Sitä ei estä mikään. Hakemus kuitenkin maksaa 470 euroa ja käsittelyaika on noin vuoden.
Vuosi epävarmuutta, vuosi mahdollisesti turhaa toivoa.
Nainen ravistelee päätään. Ei tehdä hakemusta. Ei kannata. Ei, koska Migri sanoi ettei mene läpi.

Eeva-Stiina yrittää rohkaista, kertoo erilaisia vaihtoehtoja, muistuttaa, että elämäntilanteet muuttuu, muutaman vuoden kuluttua perheenkokoaja saattaa vaikka olla työelämässä.

Eeva-Stiina kehottaa naista jatkamaan suomen kielen opintoja. Muistuttaa, että ehkä kahden- kolmen vuoden kuluttua tilanne on jo täysin toinen, ja hakemus voidaan tehdä silloin. Hän myös muistuttaa, että välillä hakemukset tosiaankin menevät läpi, ei tilanne aina ole niin synkkä kuin miltä se aluksi saattaa näyttää.

Nainen nyökyttelee, katselee hiljaisena eteensä.
Istun taustalla ja minua ahdistaa hieman.

Odotus.
Aika.
Näille ihmisille se on aivan erilainen määre kuin meille muille.

Miltä sinusta tuntuisi jos sinulle kerrottaisiin, kun olet raskaana ensimmäisestä lapsestasi, ettet voi saada puolisoasi, lapsen isää, luoksesi. Että se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Että voit toki yrittää mutta silloinkin siihen menee vähintään vuosi, lapsi ehtii syntyä ennen sitä.

Näitä tilanteita Eeva-Stina kohtaa joka päivä.
Monta kertaa.
Turvapaikanhakuja, perheenyhdistämisiä, kaikkea mitä liittyy pakolaisten elämään. Perheenyhdistämisprosessit ovat lakimuutoksen myötä olleet kasvava aihe. Niitä on yhä enemmän.
Ja edelleen monelle joudutaan kertomaan ettei se onnistu. Että pitää jaksaa odottaa monta vuotta.

Eeva-Stiina ja muut kohtaamispaikan työntekijät selvittävät asiakkailleen hakemusviidakosta ne oikeat hakemukset, auttavat niiden täyttämisessä, auttavat tarvittaessa yhteydenpidossa esim. eri maissa sijaitseviin lähetystöihin, varaavat aikoja, neuvovat, tukevat ja keskustelevat kävijöiden kanssa heidän tilanteesta ja mitä sille voisi tehdä. Kuka vain voi kävellä kohtauspaikalle joko ilman ajanvarausta tai ajanvarauksella. Jos tilanteeseen tarvitaan tulkki, tulevat asiakkaat usein oman sosiaalityöntekijänsä kautta ajanvarauksella jotta Hämeenlinnan kaupunki voi varata tapaamisajalle tulkin.

Setlementillä ei itsellään ole resursseja tulkkeihin vaan tulkit ovat Hämeenlinnan kaupungin maksamia.
Nainen nousee pöydän toiselta puolelta ja nostaa käsilaukkunsa lattialta. Hänen ilmettään on hankala tulkita.
Eeva-Stiina muistuttaa, että hän saa koska vain tulla takaisin jos muuttaa mielensä hakemuksen suhteen. He voivat koska vain laittaa sen tulemaan.
Yrittää rohkaista, kannustaa jatkamaan suomen kielen opiskelua, nauttimaan tulevasta ajasta. Nainen nyökkää, ei sano paljoa. Mitä siinä voisi sanoakaan.

Kun nainen on lähtenyt jäämme Eeva-Stinan ja tulkin kanssa kolmestaan. Puhumme yleisesti tämän kaltaisten tilanteiden raadollisuudsta. Odottamisen ja ajan käsitteestä.
Eeva-Stiina kertoo etteivät nämä tällaiset tapaukset ole edes siitä pahimmasta päästä. Että joskus työpäiviin kuuluu vielä raskaampiakin hetkiä.
Jään miettimään kuinka korvaamatonta työtä he tekevätkään.

Sanon sen ääneen. Molemmat ovat hetken hiljaa.
Eeva-Stiina sanoo, että vasta kun joku sanoo sen hänelle ääneen, että hän tekee upeaa ruohonjuuritason työtä hän osaa pysähtyä ja nähdä sen sillä tavalla. Muutoin hän vain tekee työtään, yrittää parhaansa, auttaa kaikessa missä voi. Tulkki toistelee samaa. Hän vain tulkkaa, hän on vain ääni, sanojen kääntäjä.

Myöhemmin iltapäivällä, kun takana on pitkä keskustelu tulkin kanssa hänen työnkuvastaan, rasismista Suomessa ja elämästä yleensä, istun aulan kahvilan pöydässä ja kuuntelen kuinka Tarja Helanen, Suomen kielen opetustoiminnan ohjaaja kertoo Setlementin tarjoamasta suomenkielen opetuksesta.

Häntä kuunnellessani en voi kuin ihailla jälleen kerran näiden ihmisten kykyä vastaanottaa haasteita, kohdata tilanteita ja luoda niiden pohjalta niin tärkeitä ja olennaisia toimitamalleja. Hämeen Setlementti tarjoaa kaksi kertaa viikossa suomenkielen tunteja joihin kuka vain koska vain voi osallistua. Tunnit ovat maksuttomia, kuten kaikki toiminta. Mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin ilmaantua paikalle. Tämä johtaa toki siihen, että joka kerta paikalla on eri määrä ja eri kokoonpano ihmisiä. Mikä taas tarkoittaa että ohjaajien täytyy silti kyetä tarjoamaan tietoa ja opetusta niille jotka ovat paikalla ensimmäistä kertaa, kuin myös niille jotka ilmaantuvat paikalle säännöllisesti kerta toisensa jälkeen.

Lisäksi he vetävät mm. chat clubeja joihin he ovat kutsuneet eri järjestöjen ja yhdistyksen edustajia kertomaan omasta toiminnastaan, selkosuomella.

Paikalla ovat käyneet mm rikosuhripäivystyksen edustajia ja MLL kertomassa toiminnastaan. Kaikki tietoa joka maahanmuuttajien (ja osittain myös ihan tavallisen suomalaisen) olisi muutoin vaikea saada tietoonsa jos ei osaa kieltä tai ole ymmärrystä mistä tietoa voisi hakea.
Heidän toimintansa ei ulotu vain klo 8-4 toimistoaikojen puitteisiin vaan tapahtumia järjestetään myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Kohtaamispaikan ihmiset auttavat ja tukevat erilaisia tahoja ja ihmisiä heidän omien suunnitelmien tai tapahtumaideoiden käytännön järjestelyissä.

Kun istun kello 15.30 Eeva-Stiinan työpistellä, koen olevani niin täynnä informaatiota ja käsittämätöntä nöyryyttä näiden ihmisten edessä, että minun on lähes vaikea kuvailla sitä sanoilla.
Hämeen Setlementti ry on ottanut asiakseen auttaa ihmisiä ihmisenä. Aivan kuin heidän sloganinsakin sanoo, “ihmisten keskellä, ihmisten kesken. “

Tämä työ mitä Eeva-Stiina, Tarja ja muut työntekijät tekevät Kohtaamispaikassa ja Kumppanuustalolla on juuri sitä meille muille näkymätöntä sosiaalityötä, he ottavat kopin ja tarjoavat verkostoja ja apua sadoille ihmisille, jotka eivät ehkä muuten tätä apua saisi.

He näkevät ihmisten hädän, ovat heidä keskuudessaan hetkinä kun he eivät ehkä tiedä miten jatkaa ja auttavat löytämään ratkaisuja vaikeisiin elämäntilanteisiin.

Käsi ylös lukijat, kuinka moni teistä tiesi että tällaista toimintaa on?

Minä en.

Ja tämä oli vain ensimmäinen raapaisu ja tutustuminen Hämeen Setlementin toimintaan.

Seuraavalla käynnillä haluan tutustua lähiökeskuksiin, kuntouttavaan työtoimintaan ja kuulla vielä lisää siitä mitä kaikkea Setlementti tekee ja on aikeissa tulevaisuudessa tehdä.

Juuri tämän kaltaisia tekijöitä me tarvitsemme. Tai kai minä salaa toivon että emme tarvitsisi, sillä toiminnan tarpeellisuus kertoo yhteiskunnan rikkonaisuudesta. Mutta koska me emme voi vaikuttaa siihen, että maailma hajoaa tällä hetkellä ympärillämme, voimme ainakin vaikuttaa siihen että ne ihmiset, jotka tekevät jotain auttaakseen sen hajoamisesta kärsiviä ihmisiä saavat ansaitsemansa kiitoksen ja kunnian.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »