Elämäni Syksyt

Syksy.

Aika monta erilaista syksyä on tullut tarvottua elämässä lävitse.

Niitä lapsuuden syksyjä kun isä herätti meidät kouluun avaamalla huoneen oven ja laitamalla stereoista Paul Simon and Garefunkelin levyjä soimaan.
Pihan syreenipuun lyhydssä palamassa kynttilä, jonka äiti on sytyttänyt edellisenä iltana.
Koulubussin kelmeät valot kun se ilmestyy mutkan takaa ja ottaa meidät kyytiin. Sieniretket sisarusten kanssa keskelle sammalmättäitä.
Hevosen tuoksu ja pimeät illat ravikärryjen kyydissä.
Itsetehdyn leivän tuoksu joka sekoittui keittiön puulämmitteisellä liedellä keittettyyn luumuhillon tuoksuun.

Niitä varhaisnuoruuden syksyjä Kajaanissa kun kävelin ysäväni ja kämppikseni kanssa neljän kilometerin matkaa soluasunnostamme Lohtajalta kohti lukiota. Autojen valokeilat viistämässä pitkin märkää tietä, kelmeät katuvalot valaisemassa tuulen tuivertamia ja sateen kastelemia lehtiä, jotka liimautuivat asfalttiin kunnes satojen jalkojen kävelytä niiden päältä ne muuttuivat niin pieniksi palasiksi että katosivat näkyvistä.
Kun ennen kuoroharjoituksia söimme ystävän kanssa kahvijugurttia ja rusinoita. Aina sama eväs. Bussimatkoja viikonlopuksi kotiin ja sunnuntai-iltoina takaisin Kajaaniin.
Poikaystävän lämpimät kädet ja säkenöivät riidat. Nuoruuden kasvukipuja ja voittamattomuuden tuntua.

Se syksy kun tapasin Puolison. Kuulaita aamuja Joensuussa, kun pyöräilin asunnoltani työpaikalleni keskustaan. Sateenkaaren väriset rastat violetin huivin alla, hymy huulilla. Elämä edessä.
Uuden työn ja opiskelun huumaa. Rakastumista. Kaipuuta.

Se syksy kun Puoliso muutti opiskeluiden perässä takaisin Helsinkiin, vietettyään kevään ja kesän luonani Joensuussa. Muistan sen aamun kun juna lähti. Tuli kiire. Bussi oli myöhässä. Puolison sarjakuvat oli pakattu ruskeaan pieneen matkalaukkuun. Rinkka selässä, samettitakki auki, farkut jalassa. Torilla turisti pyytää apua kartan kanssa. Oli pakko sanoa että nyt ei ehdi, anteeksi. Juostiin juna-asemalle, Puoliso hyppää junaan, viimeisellä minuutilla. Suutelee vielä ovella, vaikka konduktööri viheltääkin jo pilliin.
Minä jään siihen asemalaiturille, harmaaseen aamuun. Juna liikkuu etelään. Minä jäin itään. Se syksy olit täynnä odotusta, odotusta jälleennäkemiseen. Täynnä haikeutta, haikeutta erota yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen. Yksinäisiä arki-iltoja tyhjän oloisessa kodissa. Muistoja kesästä, unelmia tulevasta. Sinä syksynä satoi paljon, lumi tuli varhain ja tulevaisuus oli auki. Oli Joensuun arki ja Helsingin viiknoloput. Oli Puoliso nojaamassa steissin seinään kun Joensuun junani saapui raiteelle kello 23 illalla. Oli lämpimät suudelmat ja silmiin yltävät hymyt. Oli sunnuntai-iltapävien hiljaisuus kun kello läheni viittä ja oli aika lähteä takaisin itään. Oli arki sateen keskellä, työt kukkakaupassa. Päätös ulkomaille lähdöstä kevääksi. Oli elämä, oli nuoruus.

Sitten oli se ensimmäine Helsingin syksy.
Uudet työpaikat, uudet piirit.
Onni. Onni siitä että saimme olla yhdessä. Onni elämästä.
Valmistuminen. Kilpailut. Arki ja ymmärrys siitä että elämä kantaa kun sen antaa kantaa.
Samanlaisia syksyjä muutama, työtä, elämää, ystäviä. Juhlia, arkea. Kävelyitä katajanokalla, ruskan katselua tervasaaressa.

Oli syksy kun Patrick kuoli.
Oli suru. Oli kipu.

Oli se syksy kun aloitin valokuvausopinnot Karjaalla. Varhaisia aamuja kauppatorin silakkamarkkinoilla, dokumentoimassa torimyyjiä pystyttämässä kojujaan. Varhaisia aamuja meren rannassa ystävän kanssa, auringonnousun valo ja usva kuvissa.
Oli yhteiset kimppakyydit muiden opiskelijoiden kanssa. Uusia ihmisiä. Uusi intohimo. Oranssina hohkavat vaahterat matkalla Karjaan juna-asemalta koululle. Kävelyt halki kuulaan Kaisaniemenpuiston aamujunalle jolla ehti kello 10 alkaville luennoille Karjaalle.
Kuumaa teetä pienessä keittiössämme Kruunuhaan sydämessä. Öisiä paahtoleipiä. Sydänkuvioita ketsupista makaroonilaatikon päällä. Puoliso, joka kevään ja kesän masennuskauden jälkeen oli taas hymyilevä, kävi taas töissä. Elämä joka antoi enemmän kuin otti.

Syksy kun muutimme Englantiin.
Viimeinen illallinen ystävien kanssa Kalevankadun kiinalaisessa.
Junamatka Heathrow kentältä tulevaan kotiin. Minä, Puoliso ja kaksi matkalaukkua. Edessä tuntematon. Koulun alkuun 4 päivää. Talossa vaaleanpunaiset lavuaarit ja kullaksi värjätyt hanat. Alakerran vessassa kokolattiamatto pytynkin vieressä. Takapihalla kukki vaaleanpunainen ruusupuu.
Ulkona pärjäsi kauan ilman takkia.
Uusia ystävyyksiä, uutta tietoa. Tunnetta siitä että olin oikean äärellä.
Sopeutumista, koti-ikävää.
Bileitä. Rakkautta. Riitoja kämppisten kanssa.
Aikuistumista, niin monella tasolla.

Syksy kun sain kuulla olevani sairas. Kun lääkäri valkeassa takissa jonka alla oli ruutupaita kertoi että minulla oli jäljellä vain 14kk elinaikaa.
Camparin maku suussa sen illan jälkeen. Haluttomuus puhua. Haluttomuus uskoa.
Rakastelun välissä tehty päätös jatkaa taistelua, jatkaa elämää, etsiä uusi lääkäri.
Näyttelyitä, ystävyyksiä.
Nuoruutta. Kasvukipuja.
Liian paljon sanomattomia asioita, liian paljon asioille nauramista. Vasta vuosien jälkeen sen ymmärsi.
Silloin, sinä syksynä, ei.

Syksy siinä asunnossa, joka oli tehty vanhaan kirkkoon. Lontoon sykkeen keskellä. Vihreää hometta kasvamassa holvikaaren muotoisilla ikkunalaudoilla.
Hämähäkit pyrkimässä asuntoon.
Kämppiksen nauru aamupalapöydässä. Kodittomat kissat ulkona.
Lopputyön suunnittelu, kirjoittamista, päivästä toiseen. Tulevaisuus taas auki. Unelmia kaikesta.
Varhaiset aamut kun pyöräilin töihin halki Lontoon. Kanaalia pitkin, repussa kuumaa teetä täynnä oleva termosmuki.
Ystävyyksiä työkavereiden kanssa. Työläisenglannin sanaston tarttumista puheeseen.
Rahanpuutetta ja väsymystä.
Silti loputonta kiitollisuutta siitä, että edelleen oli elossa.

Syksy valmistumisen jälkeen.
Englanti oli lamassa. Puolisolle ei löytnyt töitä.
Puutarhatöissä kaikki parhaat työtoverit vaihtoivat yritystä. Pitkät päivät syyspuutarhoissa. Höyryävän kuumat maitoteekupit Primrosehillin yläluokan puutarhoissa. Gingo puun keltaiset lehdet värjäämässä nurmikoita keltaiseseksi mereksi.
Asuminen kommuunissa. Yhteiset illat ystävien kanssa kanavan pienessä pubissa.

Syksy kun elämä oli helppoa.
Puoliso sai töitä. Minä sain apurahoja. Puutarhatöissä oli mukavia ihmisiä ja vielä mukavampia asiakkaita.
Kävin buddhalaisluostarissa hiljaisuuden retriitissä. Opettelin tiibetin kieltä. Lontoo kylpi kelta-oranssina ja kanavanrannat hehkuivat auringonnousun aikaan kirkkaina ja kauniina.
Kuuntelin radion aamuohjelmia ja muistan nauraneeni juontajan vitseille kello 06.15.

Syksy kun vaelsin isän kanssa skotlannin ylängöillä viikon. Sumuiset aamut, kanervien luoma purppuran-violetit pellot, autiomajassa vietetty kylmä yö. Sama syksy kun jätin puutarhatyöt. Sain apurahaa, tein töitä jenginuorten kanssa, rakensin uraa kovemmin kuin koskaan. Kun nyt edesmennyt Ystävä tuli luoksemme Lontooseen kahdeksi viikoksi. Pyöräretki Thamesin alitse. Isolla ruokatorilla hän söi kebabaterian, minä minttusuklaajäätelön.
Naurua, onnistumisia, kaksin asumista Puolison kanssa monen kommuunivuoden jälkeen.
Pitkiä aamujuoksulenkkejä luonnonsuojelualueella, kuumaa teetä litratolkulla ystävän puutarhassa puupenkillä.

Syksy kun Lontoossa mellakoitiin. Vaelsin silloinkin isäni kanssa Skotlannin ylämailla.
Yli viikon seurasimme erästä jokea halki tuon jylhän maan. Rankkoja nousuja, lempeitä laskuja. Kanttarellejä ja puolukoita metsästä. Auringonlaskuja ja syvää unta teltassa.
Muutto Suomeen.
Kuukaudet Pohjois-Karjalassa.
Ylitsepursuavan paljon töitä. Tunne siitä että tekee jotain merkityksellistä. Pakolaisnaisten kanssa vietetty päivä Kolilla kuvaten.
Olimme jonkun uuden äärellä. Emme vain tienneen vielä minkä.
Automatkat Helsinkiin, kymmeniä sellaisia. Ne kaksi pitkää keskustelua siitä yritämmekö edes lasta, vaikka lääkärit sanovatkin ettei ole mahdollista että tulisin raskaaksi.

Syksy kun olin raskaana Esikoisesta.
Kun pelkäsin toista keskenmenoa. Kylmä syksy. Työt väsyttivät. Raskaus väsytti. Tein upeita työrupeamia. Sain mainetta.
Ruokamatka Berliiniin Puolison ja ystävän kanssa. 5 päivää pelkkää syömistä ja pyöräilyä kaupungin parhaiden ruoka-annosten perässä. Naurua ja huonoja vitsejä. Valtavan vatsani ihmettelyä.
Saunailtoja ystävien kanssa ateljee kodissa Puistolassa.
Aikaisin satanut lumi.

Syksy jonka vietin Esikoisen kanssa Berliinissä taideresidenssissä. Minä ja pieni 8kk lapsi. Pystytin näyttelyä. Tutustuin hyvään ystävään.
Ruska oli huimaavan kaunis. Mauerpark loisti ruskan kaikeissa väreissä.
Puolison vierailessa hain hänelle joka aamu tuoreita aamupalaleipiä leipomosta. Vaelsimme pitkin katuja. Istuimme kahviloissa lukemassa.
Rakastimme ja koimme elävämme.

Syksy kun odotin Kuopuksen syntymää.
Kärsimättömyyttä, kiukkua, väsymystä.
Ulkona oli märkää ja pimeää. Sinä vuonna ei tullut lunta kuin vasta tammikuun lopussa.
Omakotitalo Puistolassa. Kynttilöiden loiste lyhdyissä parvekkeella.
Makuuhuoneen viileys sinä yönä kun synnytys käynnistyi.
Elämän ihme. Perhe.

Syksy kun Kuopus vain itki.
Päätös Amerikkaan lähdöstä syntyi. Kymmenet retket Uutelaan ja eri kansallispuistoihin. Hotelliyö Ikaalisten kylpylässä. Parvekkeelta katseltu auringonnousu. Itsetuntoni rippeiden kerääminen vuoden koettelemusten jälkeen.

Syksy Kaliforniassa, syksy joka ei tuntunut syksyltä. Ei ollut tarvetta villapaidoille kuin varhain aamuisin. Puut punersivat hitaasti ja kauan. Matka Meksikoon. Ymmärrys siitä että alan toipua edellisen vuoden koettelemuksesta.
Uskallus solmia ystävyyksiä. Uskallus juurtua.
Tuoreita viikunoita suoraan puusta. Grillijuhlia lokakuussa.
Matka Suomeen perheen luo.
Retket merenrannoilla vielä marraskuussa.

Ja sitten on tämä syksy.
Tämä välitilasyksy Suomessa.
Syksy, jonka alun olimme Berliinissä.
Syksy kun Ystävä kuoli.
Syksy kun ruska oli keltaista vailla punaista väriä.
Syksy kun vaahteranlehdet loistivat läpi harmaan vesisateen niin että silmiin sattui.
Syksy kun meri pauhusi ja puut kaatuivat myrskyissä.
Syksy Kaurilassa.
Syksy kun lapset olivat kerhossa ja minulla oli kirjoitusrauha kolmena päivänä viikossa.

Syksy.
Niin monta syksyä. Niin erilaisia. Kukin omalla tavallaan niin merkityksellisiä.
Ehkä vuosien päästä, tämäkin syksy on vain yksi lukuisista. Vailla suurta painoa. Yksi palanen tilkkutäkissä.
Yksi syksy.
Yksi monesta.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com